Töihinpaluu pitkän kotiäitiyden jälkeen

Oon alkanut valmistautua henkisesti töihinpaluuseen. Se ei ole ollut tietoinen valinta vaan pakko: joskus asiat vain alkavat pyöriä päässä eikä niiden kieltäminen silloin auta. Aluksi yritin pitää tämän talven ja kevään katseen vielä tiukasti kiinni kotielämässä, mutta itse asiassa henkinen valmistautuminen on kuitenkin ehkä ihan viisasta. Se saa myös tämän kotona olemisen arvon nousemaan uudestaan. Ja onhan työelämästä kulunut kohta viisi vuotta. Se on pitkä aika. On mukava herätellä tietoja ja taitoja unesta. Se tuo itseluottamusta edes vähän takaisin, koska tottakai myös jännittää, että osaanko tehdä työtäni enää.

Työt alkavat elokuussa.

Yritän ajatella, että tämä on luonnollinen vaihe elämässä niin kuin se onkin. Välillä kuitenkin tuntuu, että elämä oikeasti vain loppuu ensi syksynä. Että en näe enää ikinä lapsia ja menetän heidät jotenkin. Mutta järki sanoo, että elämä jatkuu, vaikkakin erilaisena. Jännittävää on, että en tiedä millaisena. 

Lapsia viedään päiväkotiin ja itse kiiruhdetaan töihin. Kotona ei olekaan enää kukaan arkipäivisin. Toisaalta koti myös ehkä säilyy siistimpänä ja ruoanlaittoakin on vähemmän. Niin ainakin toivon. Päivittäinen aikani lasten kanssa vähenee. Sitä olen surrut ehkä eniten. Tai en nyt vielä surrut, mutta tiedän, että se tulee olemaan vaikea ajatus. Oon niin iloinnut lasten kanssa olemisesta ja meidän omista tekemisistä, vaikka väsyttänytkin on. Toisaalta saan tilalle varmaan paljon omaa henkistä valuuttaa: työkavereita, yhteisöön kuulumista, omaa ajateltavaa, aivotyötä sekä vastuun kantamisesta seuraavaa itseluottamusta.

Silti pelottaa, miten pärjään. Osaanko kaiken uuden keskellä pitää itsestäni huolen ja vaalia omaa jaksamistani? Ehdinkö levätä riittävästi ja pitää mielessä omat tarpeeni työelämän puristuksessa? Alanko taas vaatia itseltäni täydellistä suoriutumista kaikesta? Jaksanko olla iloinen äiti töiden jälkeen?

Sen tiedän, että ensimmäisenä työpäivänä itken. Toivottavasti lapset kuitenkin solahtaisivat päiväkodin toimintaan sujuvasti mukaan. Toivottavasti heillä olisi siellä pätevä ja empaattinen kasvattaja, joka haluaisi oikeasti tutustua heihin ja luoda heihin hyvän suhteen. Uskon, että he tulevat nauttimaan päiväkotikavereiden seurasta ja kaikesta uudesta tekemisestä. Pelkään myös, että olen liian optimistinen.

Olen varmaan se äiti, jota päiväkodin varhaiskasvattajien täytyy lohduttaa lasten ensimmäisten hoitopäivien aikana. Ei se haittaa. Tämä kaikki tekee minusta vain paremman opettajan. Ymmärrän todella, miltä vanhemmista tuntuu, kun he tuovat lapsensa hoitoon ensimmäisiä kertoja. Sitä haluaa luottaa ammattilaisiin, mutta silti on epävarma. Uskoo lapsensa viihtyvän, mutta samalla pelkää kauheasti, että jos niin ei tapahdukaan. 

Olen tosi onnellinen, että meidän lapset on saaneet olla kotona näin pitkään. On luotu heidän kanssaan vahvaa sidettä meidän välille olemalla niin paljon yhdessä. Jatkoa ajatellen heille kuitenkin tekee ihan hyvää päästä myös harjoittelemaan toimintaa isommassa ryhmässä. 

Yritän ajatella, että näin tämän kuuluu mennä. Sisimmässäni tiedän, että töihinpaluuni on meille kaikille hyväksi. Se voi tuoda uutta tuulta jopa parisuhteeseen, kun minä en turhaudu kotona enää näihin samoihin kiista-aiheisiin. Silti se herkistää ja saa mielen haikeaksi. Se nostaa tunteet pintaan, kun ymmärtää, miten upeita ja ainutlaatuisia nämä kotivuodet on kaikesta huolimatta olleet. Ja miten paljon tässä ajassa on tapahtunut, kaikkea. Ja miten onnekas olen ollut ja miten ihanat lapset meillä on. Moni tuttu sanoi aikoinaan, että "ole lasten kanssa kotona niin kauan kuin voit", ja sitä neuvoa olen noudattanut. Uskon, että se on ollut hyvä valinta mulle. Ainakin se on ollut sydämen valinta. Lapset ja perhe on mulle kaikista tärkeimmät.

Nyt nautin vielä kaikesta vapaudesta ja ilosta, mitä kotiäitiys tarjoaa. Mielenkiinnolla vaikkakin kakat housussa odotan syksyä, että mitä se tuo tullessaan. Varmasti sopeutuminen muutokseen kestää oman aikansa, mutta uskon, että se tapahtuu kyllä. Ja jos ei tapahdu, keksin jonkun ratkaisun sitten. 💛

Kotiäitivuosien kunniaksi otin uuden tatuoinnin, laitan siitä juttua piakkoin!