lauantai 22. joulukuuta 2018

Lapsuuden joulumuistoja

Joskus ihmettelin, että miksi minulla on pakonomainen tarve saada jouluna kulhot täyteen ihania hedelmiä: klementiinejä, päärynöitä, omenoita. Sitten muistin, että lapsenakin kutsuva hedelmäkori oli ihastus. Hedelmäkulhoa pidettiin pöydällä ja siitä sai syödä niin paljon kuin halusi. Arkena hedelmiä ei ehkä ollut tarjolla kovin paljon. Erityistä oli jouluna keskellä yötä tulla maistelemaan klementiinejä, meillä kun isällä oli tapana sanoa, että jouluna saa syödä yölläkin. Lasta sellainen ajatus kiehtoi ja kiinnosti, ja pitihän sitä kokeilla!

Kinkun isä paistoi aina jouluaattoa edeltävänä yönä ja kinkku itsessään oli tärkeä asia meidän joulussa. Oli erityistä herätä aamulla kinkun tuoksuun, joka leijaili yläkertaan asti. 

Iloisena mentiin aamulla katsomaan jouluohjelmia, joista parhaat oltiin jo kirjoitettu itselle paperille ylös: mihin aikaan tuli mitäkin ja miltä kanavalta. Joulupukin Kuumalinja ja Lumikko sekä suosikkini Aku Ankan joulutervehdys.

Aamulla tuotiin kuusi sisälle ja koristeltiin. Sitä odotin aina kovasti. Muistan, että sitä etsittiin ja haettiin joskus koko porukalla metsästä pari päivää ennen joulua. Minä taisin olla aika pieni silloin kun muistan väsyneeni umpihangessa räpiköidessä keskellä maaseutumetsää. Lunta oli. Kuusi sai sulaa ulkokellarissa tai porraspielessä.

Sitten mentiin yleensä joulusaunaan ja sen jälkeen syötiin. Joulusaunassa oli erityisen hienoa, jos oli jotakin saunatuoksua, esim. tervalle tuoksuvaa. Joulusaunassa käyminen oli lupaavaa. Sen jälkeen jouluaatto käynnistyisi ihan kunnolla.

Joskus ollessani pienempi käytiin kirkossakin. Sekin oli juhlavaa. Mummu ja pappa naapurista lähtivät myös ja osa meistä lapsista saattoi mennä heidän autonsa kyydissä. Kirkossa katselin kattomaalauksia ja ihailin joulun tunnelmaa.

Joulusaunan jälkeen puettiin siistit juhlavaatteet ja alettiin odottaa ruokailua malttamattomana. Lapsena ei ollut mitään väliä sillä, olivatko joululaatikot tehty itse vai ostettu kaupasta. Tärkeintä oli saada niitä omia lemppareita. Muistelisin, että porkkanalaatikko oli suosikkini kinkun lisäksi. Pöytään kuului ehdottomasti myös mm. rosollia (ilman silliä), punajuurisalaattia, italiansalaattia, vihersalaattia, herneitä, lanttulaatikkoa, maksalaatikkoa, perunaa. Ehkä muutakin, en muista. Jälkiruoaksi oli joskus appelsiiniriisiä tai luumurahkaa, joskus sekahedelmäkiisseliä kermavaahdolla.

Minä olin pyytänyt vanhemmilta rahaa, ehkä 50 markkaa, että saisin ostaa joululahjoja muille. Se oli tärkeää. Vanhempana paketoin mielelläni äidin kanssa lahjoja. Se on minusta edelleenkin tosi kivaa ja rentouttavaa puuhaa! Sukulaiset saattoivat tuoda muovipussissa pieniä paketteja ilman nimilappuja. Niitä availtiin sitten yhdessä ja katsottiin, kuka tykkäisi mistäkin lahjasta. Joululahjojen saaminen oli kyllä ihanaa. Pandan ruskea suklaarasia oli aina toivottu lahja. Jonain nuoruuden jouluna petyinkin. Villasukat ja aluskerrastot eivät vain olleet silloin niitä mieluisimpia enkä varmaan ollut osannut toivoakaan mitään tiettyä. Muistan vain, että tuntui tosi pahalta, kun en innostunut mistään lahjasta.

Joulun aikaan kyläiltiin mummuloissa. Alajärvellä pappa antoi usein setelit vähäeleisesti meille lapsille. Se tuntui todella hienolta ja arvokkaalta lahjalta. Mummu oli keittänyt usein kermaisen ja ison riisipuuron hellan kulmalle ja se oli niin herkkua! Sitä syötiin luumusopan ja kinkun kanssa, jälkiruoaksi joulutorttuja. Muitakin sukulaisia saattoi olla käymässä. Se oli erityistä. Toisessakin mummulassa meistä lapsista pidettiin hyvää huolta. Lahjojakin ehkä saatiin, mutta tärkeämpää oli läheinen suhde isovanhempiin, naapurissa kun asuivat. 

Joulupukkia vastaanotettiin usein yhdessäkin mummun ja papan kanssa. Joskus isä oli juuri sikalassa hommissa silloin kun Pukki tuli. Edelleen ihmettelen, että oliko se oikeasti meidän iskä. En tunnistanut yhtään enkä muista, millainen Pukki hän oli. Muistelen, että monesti se oli varmaan joku muukin kylänmies. Silloin kylällä oli ehkä nykyistä yhteisöllisempi henki, kun auteltiin toisiamme perunan nostamisissa ja muissa maatilan töissä. Joulupukki oli jännittävä, mutta kauhean odotettu vieras. Isompana osasin jo katsella tielle päin ikkunasta ja etsiskellä pysähtyneitä auton valoja, kun Pukki parkkeerasi auton joskus tien varteen vähän kauemmas meidän talosta. Se taisi olla sitä aikaa, kun pikkuveljeni vielä uskoi tarinan, mutta minä en.

Pöydällä meillä oli joskus myös piparitalo ja muistan kun jonain jouluna äiti sääti sulatetun sokerin kanssa. Se venyi ja minusta oli hienoa nähdä talon rakentuvan. Se oli tavallinen, ihana piparitalo, jota koristeltiin ainakin valkoisella pikeerillä. Ikkunoissa meillä oli tietysti valoja ja joululaulut soivat. Soitin niitä myös paljon itse pianolla. Joskus ollessani lapsi meillä oli ulkona lumilyhtyjä tai ainakin ulkotulia. Kynttilöitä poltettiin varsinkin jouluruokailun yhteydessä ja silloin oli pöydässäkin vaalea juhlapöytäliina. Aika monena jouluna sain tehtäväkseni silittää liinan, äh. En kauheasti tykännyt silittää, kun en oikein osannut käsitellä niin isoa liinaa. Poltin joskus mahanikin kun tökkäsin silitysraudalla siihen. No tekemällä oppii ja oli kiva, että yhdessä tehtiin joulua. Rosolliaineitakin monesti pilkottiin siskon kanssa.

Kun lahjassa luki oma nimi, se laitettiin omaan kasaan. Pukin lähdettyä paketteja availtiin yhdessä ja omaan tahtiin. Kahvitkin keiteltiin. Uusia leluja kokeiltiin heti ja uudet musiikkikirjat korkattiin samantien pianon ääressä. Loppuilta meni lahjojen parissa ja suklaata syöden.

Joulumieli jatkui vielä joulupyhät. Sitten alettiin odottaa Uuttavuotta ja raketteja.

keskiviikko 22. elokuuta 2018

Arkea ja uusia juttuja

Tällä viikolla alkoi arki ja kieltämättä on ottanut vähän koville koko perheellä. Tai ei muuten, mutta on oltu selvästi väsyneitä. Vaikka Satulinnun kerhokin kesti tällä ekalla viikolla vain pari tuntia kerrallaan, se on kuormittanut häntä selvästi. Lisäksi uusi tanssikerho oli jännittävä, vaikkakin tosi odotettu ja kiva asia!

Mullakin on ollut uusia liikuntajuttuja ja opiskelupohdintoja. Liikaa ei kannata uusia tekemisiä ottaa kerralla, mutta on mukava pitää vaihtoehdot auki. Odotan innolla syksyn puuhia: kuntoilua ja kunnon kohoamista, mökkireissua ystävien kanssa sekä koulutustapahtumaa johon oon ilmoittautunut. 

Ylipäätään arkeen ja rutiineihin palaaminen tuntuu tällä hetkellä helpottavalta, vaikka iltaisin onkin ihan puhki. Eilen menin sänkyyn jo 21.30, mikä on harvinaisen aikaista mulle nykyään. Tiedän, että pitäisi mennä siihen aikaan joka ilta, mutta harvoin olen malttanut. Uni on tärkeää ja se vaikuttaa heti aamuiseen fiilikseen. Toki iloiseksi teki tänä aamuna myös se, että mentiin aamupalan jälkeen hyvän ystävän luokse kylään.

Tuttu ja turvallinen, ihana arki. 💛

Ihania syysilmoja luonnossa

Aamupalaseuraa

tiistai 14. elokuuta 2018

Some lomailee

Mielessäni on kuva suuresta ja elävästä älypuhelimesta, jolla on kädet, jalat ja kasvot. Se istuu työpaikan kahvihuoneessa pöydän ääressä, nojaa rennosti puisen tuolin selkänojaan ja pitelee suurta kahvikuppia kädessään. Sillä ei ole kiire mihinkään, se hengailee. Siellä se on ollut koko kesän.

En ole tietoisesti lomauttanut puhelintani, mutta se on tapahtunut automaattisesti. Ehkä sen tai vähintään puhelimen osa-aikaistamisen on tehnyt se, että mulla ei ole ollut yhtään tylsää tai yksinäistä, kun mies on ollut kotona. Tuntuu suorastaan oudolta ajatukselta, että ensi viikolla hän menee taas töihin ja olen täällä yksin lasten kanssa. W e i r d. Mitä minä sitten teen? Tai syynä on ollut se, että ystävät on tienneet meidän lomailevan eivätkä siksi ole viestitelleet mulle. Enkä minäkään heille suuremmin. Jonkinlaisena oletuksena varmaan on, että kesälomalla ollaan perheen kanssa.

En kyllä kaipaa yhtään sitä jatkuvaa instan, iltapäivälehtien tai whatsuppin kyttäämistä. Ystäviä on kyllä kiva nähdä. Haluaisin osata jättää puhelimen rauhaan myös jatkossa. Mitenkähän se onnistuisi? Tekemällä enemmän itselle kivoja asioita keskellä päivää? Keksimällä muita harrastuksia ja rentoutumiskeinoja? Tekemällä enemmän lasten kanssa? Näkemällä ystäviä enemmän livenä? Ottamalla enemmän omaa aikaa keskellä viikkoa, jotta osaisi olla paremmin läsnä perheelle silloin kun on paikalla? Sen kuitenkin sanon, että minun puolestani puhelin saisi jäädä satunnaiseksi keikkatyöläiseksi, kokoaikaiseksi ei tarvitse enää tulla, sori vaan.


Syksy: uusi alku

Kesä on mennyt mökillä, matkoilla, kotona ja pääosin ulkona. Helle on ollut ihmeellinen asia niin hyvässä kuin pahassa. Meidän koti on ollut kuin sauna ja monesti olo on ollut tosi tukala. Auringonpaiste ja valo on olleet silti ihania, vaikka haikailenkin nyt jo öisen pimeyden ja raikkaan ilman perään.

Kesän aikana poikanen on kasvanut hurjasti. Oppinut kävelemään, juoksemaan, pysymään pystyssä. Kävelemään kierreportaat ylös kaiteesta kiinni pitäen ja kiipeämään meidän korkealle sängylle. Sanomaan uusia sanoja ja leikkimään uusia leikkejä. On ostettu hänelle pyöräilykypärä potkupyörää varten ja ensi kuussa vietetään 2-vuotisjuhlia.

On ollut ihana viettää paljon aikaa perheenä ja olla aidosti läsnä lapsille. Tyttökin on siitä selvästi nauttinut ja hänen suhteensa meihin molempiin vanhempiin on taas vahvistunut kiireisen ja raskaan kevään jälkeen. Hän on oppinut myös mm. polkupyöräilemään sujuvasti, potkulautailemaan sekä ottamaan itse vauhtia keinussa. Hän on saanut uida monia kertoja lämpöisissä järvivesissä ja leikkiä piilosta kyllästymiseen asti. Rakentaa isänsä vanhoilla pikkulegoilla, käydä tivolissa ja nähdä paljon kaikkia isovanhempiaan.

Minusta kesä on ollut tosi pitkä, kun jo toukokuun alussa oli helteitä. Joka päivä olen kastellut tomaatteja, yrttejä ja kukkia meidän pihalla sekä samalla katsonut, kun lapset juoksevat innoissaan keinuun ja hiekkalaatikolle. Olen tykännyt olla ulkona ja tehdä perheen yhteisiä juttuja. On ollut ihana viettää aikaa yhdessä miehen kanssa. Vapaa-ajalla olen matkustanut, siivonnut kaappeja, lukenut kirjoja, käynyt kahvilla yksin. Miehen kanssa käytiin mm. helikopterilennolla. Olen ollut jollain tavalla käpertynyt itseeni koko kesän ja yllätyksekseni olen pitänyt siitä. En ole kaivannut ihmisiä, hälinää tai somea ympärilleni. Olen keskittynyt omaan tekemiseeni ja perheeseen. Se on tuntunut hyvältä.

Voi olla, että lopetan tämän blogin. Tai sitten kirjoitan tänne harvakseltaan. Tai alan taas kirjoittaa enemmän nyt kun arki jatkuu. En yhtään tiedä. Kesä on ollut tosi kiva, mutta niin on syksykin. Minä elän sellaisen vuosikalenterin mukaan, että syksyisin aloitan mielessäni uuden kauden. Tammikuista kalenterivuoden aloitusta tärkeämpi minulle on syksy. Siitä alkaa aina uusi jakso.

lauantai 11. elokuuta 2018

Barcelonan kuulumiset


Reissussa oli ihanaa, vapaata, kaunista ja kuumaa. Hellettä oli lähes 40 astetta, mutta hotellihuoneen ilmastointi ja viuhkan heiluttaminen kasvojen edessä helpotti.

Oli kertakaikkisen mahtava tunne kun laskeuduttiin neljän tunnin lennon jälkeen Barcelonaan. Hiukan epärealistinenkin mutta ennen kaikkea voimaantunut olo.

Lentokentällä hyppäsin Aerobus-lentokenttäbussin kyytiin ja matka kaupunkiin sujui nopeasti ja vaivattomasti. Vielä metrolla hotellille (Hotel Royal Passeig de Gracia) ja rojahdus sänkyyn ah. Iltasella kävelin lähistöllä sekä hain juomavettä ja eväitä seuraavan päivän aamuretkeä varten. Ravintolassa iltapalaksi pari tapasta ja lasillinen punkkua. Kuuntelin korvat höröllä kaunista espanjan kieltä ja hymyilin kulkiessa.



Aamulla söin hyvän aamupalan hotellilla ja menin yhdeksäksi Park Güellin puistoon, joka on tunnettu Antoni Gaudín isoista mosaiikkitöistä ja rakennelmista. Olin käynyt tuolla ennenkin, mutta en olisi jättänyt väliin nytkään. Ihana paikka kuljeskella palmujen alla ja suurten kukkapensaiden lomassa, istuskella penkeillä eväitä syöden tai kiivetä kukkulalle maisemia katselemaan. Puiston kävijämäärää rajoitetaan niin, että joka tunti sisään pääsee 400 ihmistä. Lippu kannattaakin ostaa etukäteen netistä ja sen voi näyttää suoraan puhelimelta. Kävelin myös puiston viereiselle pienelle kukkulalle. Katusoittajan espanjalaisesta kitaramusiikista tuli hieno tunnelma maisemien ihailijalle.

Puistoilun jälkeen otin hotellilla päikkärit ja iltapäivällä suuntasin Barri Gòtic-alueelle, keskiaikaisille kapeille kujille. Ramblan kävelykadulla kulkeminen oli puolestaan vain ahdistavaa, joten en jäänyt sinne hengailemaan. Liikaa turisteja. Kävelin kohti Barcelonetaa ja rantaa. Siellä oli rauhallisempia katuja, hyviä katusoittajia sekä kivannäköisiä uimarantoja. Rannassa oli paljon suihkuja ja ravintoloita. Otin metron Barcelonetasta Liceun asemalle, koska halusin paluumatkalla poiketa vielä La Boqueria -ruokatorilla. Istuin baarijakkaralle syömään päivällistä ja ostin mukaani vielä hedelmiä ja muuta iltapalaa. Hotellille päädyin vasta 21.30. Jalkapohjiin oli tullut rakot. Kaupungin iltaelämä alkoi vasta käynnistyä, mutta minä olin valmis petiin.

Rantakadulla

Seuraavana aamuna soiteltiin kotiväen kanssa. Satulintu kertoi ikävöivänsä ja Ukkonenkin jutteli muutaman sanan. Itsellekin heräsi ikävä, mutta se meni ohi kun aloin suunnitella päivän ohjelmaa. Aamupalaa söin kaikessa rauhassa banaanipuiden lomassa hotellin terassilla ja lämpö tuntui Thaimaan helteeltä. Tarjolla oli mm. upeita suolaisia oliiveja, croissantteja, munakkaita, viittä erilaista leivonnaista, salaattipöytä, erilaisia meloneita, jugurtteja, mozzarellaa ja muita juustoja, espanjalaisia kinkkuja tottakai ja paljon muuta. Hotelli oli muutenkin hyvä ja sijainti oli loistava. Suuren Diagonal-metroaseman vierestä pääsi hyppäämään hetkessä metroon ja suhaamaan ympäri kaupunkia.

Aamiaisen jälkeen halusin mennä läheiselle Montjuïcin vuorelle, vaikka olin sielläkin aiemmin käynyt. Metrolla oli helppo kulkea Paral-lel-pysäkille ja sieltä Funicular de Montjuïc -vaijerijunan kyytiin. Heti vaijerijunapysäkin yläpuolella oli sisäänkäynti köysiradalle. Olin perillä siellä heti kympiltä, joten ruuhkaakaan ei ollut. Köysiradan vaunuja tuli jatkuvalla syötöllä eikä lipun ostamisen jälkeen tarvinnut odotella ollenkaan. Aluksi vähän huimasi, mutta mitä korkeammalle mentiin, sitä rauhallisemmin pystyi ihailemaan maisemia Barcelonan yllä.



Montjuïcilla lähdin kulkemaan siellä sijaitsevan linnoituksen ympäri, mutta en tajunnut sen olevan kilsan-parin lenkki. Oli 40 astetta lämpöä, mutta selvisin. Onneksi oli vettä mukana. Metsätiellä oli kyllä kauniit maisemat ja puissa kasvoi megasuuria käpyjä. Lintu oli jossain vaiheessa ehtinyt kakata ballerinakengälleni. Se harmitti, mutta eipä noista kengistä muutenkaan taida olla mitään jäljellä ensi vuodelle. Huonot jo alkujaan. Kävin vielä linnoituksella vessassa ja ostamassa lisää vettä sekä tietenkin katsomassa maisemia. Oli kuitenkin mukava lähteä jo takaisin alaskin, sillä kävely paahteessa viikunapuiden lomassa oli vienyt voimia.

Suuntasin tavarataloon nimeltään El Corte Inglés ja sen yläkerroksen kahvila/ravintolaan syömään. Aluksi olin vähän hämilläni, että miten pitäisi toimia, mutta melko nopeasti tajusin ottaa pienet kärryt ja niihin tarjottimen. Ruoka-annokset tilattiin monista eri tiskeistä, riippuen siitä millaista ruokaa halusi. Eri tiskeillä myytiin esim. salaatteja, italialaista, tapaksia, riisiruokia, kakkuja, juomia jne. Lopuksi kärryjen kanssa mentiin kassalle maksamaan. Italialainen pasta reilulla parmesanilla maistui superhyvältä aamun hikoilun jälkeen. Alakerran ruokakaupasta hain evästä hotellille ja seuraavan päivän kotimatkaa varten.


Rakko oikeassa jalkapohjassa alkoi jo vähän vaivata ja haittasi kävelyä. Rakkolaastarikaan ei oikein auttanut. Tein iltapäivällä vielä pienen ajelun turistibussilla, poikkesin Sagrada Familian pihalla kookosjätskillä ja kahvilassa hyvällä pinaatti-fetapiirakalla. Muuten tykkäsin kulkea paljon metrolla. Se oli kätevä ja nopea. Minulla oli kolmen päivän metrokortti, jonka sai ostettua pysäkiltä automaatista.

Illalla pakkasin vaatteet ja pienet tuliaislelut pieneen reppuuni ja ihmetyksekseni kaikki mahtui! Olin tilannut taksin valmiiksi aamua varten ja laittanut herätyskellon soimaan 4:40. Kello on Barcelonassa tunnin vähemmän kuin Suomessa. Aamulla ihmeellisintä oli pimeys, joka vähän yllättikin, kun avasin verhot. Yön pimeys tuntui rauhoittavalta ja levolliselta. Sitä oli kaivannut. Yö meni kyllä muuten tosi huonosti. Heräilin, kun jännitin varmaan kotimatkalle lähtöä. Minulla oli kuitenkin helppo tilanne sikäli, että Espanjan taksilakko oli juuri ehtinyt loppumaan ja oli älyttömän kätevä vain istahtaa taksin penkille aamupimeässä. Muitakin vaihtoehtoja olisi ollut, mutta aamun unipöpperössä valmis kyyti tuntui helpottavalta.

Lentokentällä kaikki sujui todella jouhevasti ja nopeasti. Pienen käsimatkatavaran kanssa oli kätevä liikkua. Istuskelin kahvilassa perunatortillan, lattekahvin ja hedelmien parissa. Poikkesin lentokentän Desigualissa ostamassa uuden lompakon ja miehelle hain tuliaisiksi pullon jekkua. Lennolla oli vähän turbulenssia, mutta silmät kiinni se tuntui siedettävämmältä.

Kaikki matkat sujuivat muutenkin aika hyvin. Junat olivat vähän myöhässä sekä mennessä että tullessa, mutta olin varautunut siihen. On myös ihmeellisen hienoa, miten helppoa nykyään on mennä Tikkurilasta lentokentälle nopealla junayhteydellä. Ennen kun piti kulkea se väli bussilla körötellen. Myös Tikkurilan asemalla oli kiva poiketa ruokakaupassa eväitä hakemassa sekä syömässä. Onko siitä oikeasti niin pitkä aika kun olen viimeksi matkustanut lentokentälle?

Matkan jälkeen koko viikonloppu meni toipumiseen. Kaksi matkustuspäivää ja kaksi retkeilypäivää helteisessä kaupungissa veivät voimia. Koin matkalla paljon mm. iloa, voimaantumista, seikkailuhenkeä, itsevarmuutta, rohkeutta, itsetuntemusta. Oli äärimmäisen virkistävää päästä ulkomaille ja tehdä jotain tällaista ihan yksin.

Minun palattua kotiin lapset olivat pari päivää hiukan levottomia. Ukkonen vaati minut tiettyihin tilanteisiin aina mukaan ja Satulintu oli selvästi kaivannut. Toisaalta oli ihana nähdä, miten lapset pörräsivät myös isänsä ympärillä ja olivat taas niin isin syliapinoita. Kaikella on puolensa.

Alkuviikolla oli sitten miehen vuoro lähteä omalle mökkireissulleen. Kyllä se tuntui vähän raskaalta, mutta olin tosi onnellinen, että hänkin pääsi tuulettumaan kaverin kanssa. Onneksi minun äiti tuli meidän seuraksi tänne ja oli tosi mukavaa ja rauhallista olla tällä porukalla.

Nyt odotan jo arkea ja on suunniteltu syksyn tekemisiä ja menemisiä jonkin verran. Satulinnun kerho jatkuu ja uutena kuvioihin tulee tanssikerho kerran viikossa. Muitakin kivoja juttuja on tiedossa. Ukkosen 2v-synttärit lähestyvät ja hänenkin kanssa touhutaan varmasti monenlaista kivaa tulevana syksynä. Pari minun ystävistä lähtee takaisin töihin, se on tavallaan vähän haikeaa. Tietynlainen elämänvaihe päättyy heidän kanssaan. Toisaalta jollain muulla taas alkaa äitiysloma, mikä on huippuihanaa!

Tottakai heti heräsi ajatus, että mihinkäs sitä seuraavaksi matkustaisikaan, mutta pidetään nyt taas taukoa. Ei ole kauheasti rahaakaan ja syyskuussa on tulossa ystävien mökkireissu ja marraskuussa ainakin Helsingin keikka. Niistäkin on jo paljon iloa. Ja ihan arjesta, siitä että saa olla näiden lasten kanssa. Ehkä se onkin koko Barcelonan matkan tärkein anti: kiitollisuus. Kotimatkalla meinasi jo lentokoneessa tulla itku ikävästä. On etuoikeus saada olla näiden lasten kanssa ja etuoikeus tulla omaan kotiin, jossa odottaa rakastava mies ja ihanat lapset. 💗


torstai 12. heinäkuuta 2018

Migreeniä ja kesätekemisiä

Nämä lämpöiset päivät kulkevat vikkelästi aamuista iltoihin. On tehty kaikenlaisia kesäisiä juttuja: pakastettu mansikoita, uitu mökillä, nähty ystäviä, istuttu hiekkalaatikolla, ostettu torilta makeimpia kirsikkatomaatteja, pyöräilty sorsia ruokkimaan, syöty ravintoloissa. Kesälomaa odotettu ja vihdoin se huomisen jälkeen alkaa!


Tämäkin viikko on hujahtanut, kun alkuviikolla minulla oli kolmena päivänä migreeniä ja sen jälkisärkyä. Se alkoi ihan yhtäkkiä maanantaina, kun oltiin tultu kotiin ystävien luota. Vaikka olen käsittänyt, että ei se oikeasti ihan yllättäen ala. Luulen, että väsymys, stressi, murheet, paine tai muu rasittava tekijä on aina siellä taustalla jo etukäteen ja sitten jokin vain laukaisee migreenin lopulta. No pari päivää meni siinä huilatessa ja vähitellen alkoi helpottaa. Tänään torstaina on ollut ensimmäinen oireeton päivä. Yllättävän pitkä tapaus tällä kertaa.

Minulla on ollut aurallinen migreeni nuoruudesta asti. Lääkitystä tai virallista diagnoosia ei ole, mutta vahvalla Buranalla olen tähän asti selvinnyt. Kunhan otan lääkkeen ihan heti kun silmäoireet tulevat. Migreenikohtauksen jälkeen on nuutunut ja uupunut olo parikin päivää. Koen, että migreeni on minulle merkki siitä, että stressaan liikaa tai en riittävästi kuuntele itseäni tai omia tarpeitani.

Migreenistä huolimatta olen ehtinyt tekemään tosi kivojakin juttuja tällä viikolla. Iltaisin päänsärky on helpottanut ja käytiin esimerkiksi miehen kanssa yhtenä iltapäivänä satamassa syömässä. Oltiin sovittu treffit jo etukäteen ja mummu tuli hoitamaan lapsia. Huvittavaa vaan oli, että nousin olkkarin lattialla lojuvalta patjalta ja peiton alta vasta puolta tuntia ennen lähtöä. Treffit kuitenkin virkistivät, sillä migreeni laittaa mielen kyllä tosi matalaksi kurjuudellaan. Ja ihania ystäväjuttujakin on ollut!

Lauantaita odotan ilolla, kun nähdään kolmen muun ystävän kanssa täällä Jyväskylässä. Meillä on opiskeluajoilta jäänyt ihana porukka ja tarkoituksena on viettää lämmintä kesäpäivää yhdessä. Ensi viikolla pääsen kampaajalle ja muitakin mukavia tekemisiä on luvassa. Ja mikä parasta, se miehen kesäloma!

Pihassa on paljon oltu ja kasveja kasteltu päivittäin. Kasvatuslaatikossa kasvavat hyvin mm. persilja, minttu, mansikat ja viinisuolaheinä. Retiisit tekevät pitkää vartta ja ne pitäisi ehkä jo nostaa pois. Kaupasta ostettu kirsikkatomaattiamppeli roikkuu keittiön ikkunan edessä vihreine raakileineen ja kaverilta saatuihin kirsikkatomaatteihin on kasvanut myös vahvat pitkät varret. Mustaherukka tekee ihkaensimmäiset marjansa tänä vuonna ja niillä on erityistä tunnearvoa. Minun rakkaat pensaat, hehheh.

Mahtava hellekesä, eihän tätä meinaa uskoa todeksi viime kesän jälkeen.




perjantai 6. heinäkuuta 2018

Turvesaunassa!

Kokeilen mielelläni uusia juttuja ja olin kuullut joskus turpeen terveysvaikutuksista. Kun siskoni pyysi minua turvesaunaan, kiinnostuin heti. Tällä viikolla ajeltiin meidän rikkinäisellä, pomppivalla ja yhtäkkiä sammuvalla autolla isolle savusaunalle, jossa meitä vastassa oli suuri joukko muitakin naisia. Oli naisten saunavuoro! Jännitti kyllä aluksi, että mikä meitä odottaa, mutta kaikki meni sujuvasti.

Saunominen tapahtui siten, että alkulämmittelyn ja suihkun jälkeen koko vartalolle levitettiin ihanan lämpöistä, suosta nostettua, turvetta. Mikä mahtava luonnontuote ja rikkaus meidän metsissä! Oltiin ihan kuin paksun mämmin peitossa. Sori vaan, mutta ei ole kuvaa. Turpeen sai levittää joka paikkaan hiuksista varpaisiin.

Turve iholla mentiin pilkkopimeään saunaan, joka oli muuten upea paikka jo itsessään. Saunassa oleskeltiin parikymmentä minuuttia ja vettä piti juoda koko ajan niin paljon kuin jaksoi. Lempeät ja pehmeät löylyt. Saunassakin oli vesitarjoilut ja turvesaunan ohjaajat olivat jatkuvasti läsnä ja vastailivat kysymyksiin.


Ennen saunaa meille kerrottiin, että turve on niin voimakas aine, että se esimerkiksi madaltaa verenpainetta huomattavasti. Sanottiin, että heti jos tulee huono olo saunassa niin kannattaa tulla pois. Niinpä meillä olikin pieni jännitys päällä, kun koko homma oli meille uusi ja tuollaiset varoituksetkin kaikuivat mielessä. Naisia tuli koko ajan vain lisää ja ilmassa oli sellaista perinteistä yhteisöllistä saunomisen meininkiä. Meitä ensikertalaisiakin oli paljon.

Saunomisen jälkeen turve pestiin pois ja juotiin lisää vettä. Itselleni tuli siinä ehkä vähän heikko olo, mutta tuoreella ruisleivällä ja suolakurkulla se tasoittui nopeasti. Saunailtaan kuului pieni iltapala. Turvesaunan jälkeen onkin tärkeä syödä suolaista. Piparminttuteekin maistui ihan taivaalliselta saunan jälkeen kauniissa hirsituvassa.

Turvehoidoissa käytetty turve nostetaan 2-4 metrin syvyydestä turvesuolta. Siihen on imeytynyt hyödyllisiä aineita maaperästä ja se on puhdas luonnontuote. Myös sen voimakkuus yllätti. Itse esimerkiksi väsähdin niin, että hyvä että jaksoin kotiin ajaa. Nukkumaan olin valmis ihan heti noin klo 20 ja muutenkin olo oli kotona välillä hiukan hutera. Mielenkiintoinen tuote tosiaankin! Ainakin Lehtopeat valmistaa turpeita, joita saa ostaa myös kotiin. Kotona voi tietenkin olla vähän riskaabelia koko vartalolle sitä levittää, ettei sauna sotkeennu. Vaan voihan sillä tehdä vaikka rentouttavia jalka- tai kasvohoitoja!

Turvehoitoja käytetään monenlaisiin vaivoihin. Turve lisää merkittävästi aineenvaihduntaa ja rentouttaa kehoa. Sillä hoidetaan myös esimerkiksi ihottumia, aknea, lihassärkyjä, nivelvaivoja, reumaattisia kipuja, turvotusta, vaihdevuosivaivoja, verenkiertohäiriöitä, kuukautiskipuja ja urheiluvammoja. (lähde: http://www.lehtopeat.com/turvehoitola/)

Jyväskylän alueella on useampia paikkoja, joissa turvehoitoja voi saada. Me kävimme Laukaan Tupaswillassa ja voin suositella sitä lämpimästi. Samalla saimme nauttia upeista metsämaisemista ja uida idyllisessä lammessa. Lue vaikka täältä lisää: Tupaswilla.

Turvehoidoista esim. Wikipediassa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Turvehoito

Olipa hauska uusi kokemus ja mielelläni menen uudestaankin! Hintaa turvesaunalla oli 30€ eikä minua kyllä harmittanut yhtään sitä maksaa. Kokemus oli hauska, ympäristö kaunis, opastus hyvä sekä hoitoteho todettu.

torstai 28. kesäkuuta 2018

Hei tää on iso juttu!

Reilu viikko sitten varasin itselleni lennot Barcelonaan. Perillä kolme yötä ja kaksi täyttä päivää. Hyvä hotelli, rennot suunnitelmat. Pieni irtiotto ja ensimmäinen reissu ulkomaille yksinäni sitten yhdeksän vuoden takaisen Amerikan matkan. Jipii!

Olen haaveillut kaupunkilomasta pitkään. Olen ylpeä siitä, että olen havahtunut ajattelemaan itseäni ja omia tarpeitani tämän kaiken pikkulapsielämän keskellä. Olen vihdoin alkanut tehdä konkreettisia asioita viedäkseni elämääni siihen suuntaan kuin tahdon sen etenevän. Olen tehnyt paljon ajatustyötä mm. murtaakseni rajoittavia uskomuksiani ja työ on toki vielä kovasti kesken. Tämä matka on kuitenkin ensimmäinen iso ja konkreettinen todiste siitä, että homma etenee ja olen siitä niin suunnattoman onnellinen! Matkasta siis ja edistymisestä!

Ymmärrän, jos kolmen yön hotellimatka ei tunnu kovin erikoiselta kaikkien mielestä. Minulle se on silti enemmän kuin iso juttu. Se on suuri symbolinen edistysaskel kaikenlaisen haaveilun, odottamisen, aikaansaamattomuuden, epävarmuuden, arkuuden, sekavuuden, itsensä unohtamisen, väsymyksen, masennuksen, muiden miellyttämisen, ankaran kehopositiivisuuteen pyrkimisen, itsetunto-ongelmien ja elämänvaihekriisin jälkeen.

Se on merkki siitä, että olen menossa oikeaan suuntaan. Se antaa toivoa, että löydän itseni jälleen, kaiken hapuilun jälkeen. Asioiden ankara työstäminen tulee kantamaan hedelmää ja näkyvissä on uudenlaista valoa. Opin, kehityn ja kasvan, toivun ja paranen.

Matkustaminen yksin merkitsee minulle mm. rohkeutta, uskallusta, vapautta, vahvuutta, itsenäisyyttä sekä itsensä aktiivista kantamista. Siksi olenkin niin yltiöonnellinen, että olen nähnyt näitä piirteitä itsessäni taas pitkän tauon jälkeen. Koska juuri sellainen tahdon olla. 💛


Kotipihan piknik

Kesä on ihan mahtava! Ei tarvitse kuin avata ovi ja siirtyä lempeään kesätuuleen. Pari lämmintä päivää on taas tässä ollut ja on hengailtu hiekkalaatikolla, kahviteltu takapihalla, grillattu hamppareita ja polkupyöräilty Viitaniemen rantaa. Satulintu oppi eilen ihan oikeasti polkupyöräilemään eikä meidän vanhempien tarvitse enää tuntea sydäntä kurkussa kun päästämme irti pyörästä.

Tänään saatiin meille rakkaat ystävät käymään ja pidettiin piknik-lounas takapihan terassilla. Haaveilen edelleen näkösuojapuiden istuttamisesta takapihalle sekä puusäleikön hankkimisesta terassin päätypuolelle, mutta kun unohtaa viereisen tietyömaan ja muut kulkijat, on tässä nyt jo oikein kiva istuskella. Kaivoin kaapista taas mummuni vanhan pöytäliinan ja se tuo mukavaa kesämökkitunnelmaa. Keiteltiin teet ja syötiin vaikka mitä herkkuja. Leikittiin hiekkalaatikolla ja puhallettiin saippuakuplia. Loistopäivään ei juuri muuta tarvita.

On tämä kyllä aika hienoa elämää, vaikka kaikki päivät ei olekaan näin kivoja. Ihanaa kun ei tarvitse mennä aamulla töihin ja saa jäädä tähän kotipihalle leikkimään ja ystäviä näkemään. Kylminä vuodenaikoina ei ole ihan sama fiilis, kun pimeys väsyttää ja ulkona paleltaa. Mutta nyt nautin. On ollut hyvä päivä. 

Nam nam!

Laventeli kotipihan ruukussa

Mökin kauniit kukat juhannukselta

perjantai 15. kesäkuuta 2018

Maisemakahvilan raparperipiirakka

Ärsyttää, kun löysin netistä piirakkaohjeen, joka oli täydellisesti kopioitu ihanasta Maisemakahvilan raparperipiirakasta, mutta ohjeen yhteydessä ei lukenut reseptin alkuperäistä lähdettä. Piirakka on niin mehevä, maukas ja helppo, että halusin sen jakaa nyt tänne. Tässä teille siis ihana kesäpiirakan ohje, josta tulee iso pellillinen. Tämä ohje toimii myös marjoilla. Olen kokeillut esimerkiksi puolukasta, mustikoista ja myös omenasta. Ohjetta on helppo soveltaa, jos kotona ei ole vaikkapa ohjeessa mainittua piimää tai rahkaa. Minä tosin tykkään kaikista eniten tästä alkuperäisestä reseptistä. Rahka antaa piirakalle sopivasti särmää.





Maisemakahvilan raparperipiirakka

Muruseos:
8dl vehnäjauhoja
3dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl soodaa
2 tl vaniljasokeria
250g voisulaa

Pohjataikina:
noin 2/3 muruseoksesta
2 dl piimää
1 kananmuna

Täyte:
1 l raparperipaloja tai marjoja
500g rahkaa (itse tykkään käyttää pehmeää)
2 dl sokeria
2 kananmunaa
3 tl vaniljasokeria
Pinnalle:
noin 1/3 muruseoksesta

Tee näin: 
1. Sekoita muruseoksen kuivat aineet yhteen ja sitten lisää voisula. Jaa seos kahteen eri kulhoon. Käytä 2/3 muruseoksesta pohjataikinaan. Jätä kolmannes pinnalle ripoteltavaksi.
2. Tee seuraavaksi pohjataikina. Sekoita muruseos (siis se 2/3), piimä ja kananmuna keskenään. Levitä seos leivinpaperilla peitetylle uunipellille. (Oma huomio: Sen voi levittää melko ohuelti eikä haittaa, jos seassa on vähän möykkyjä. Itse saan pohjataikinan riittämään vähän vajaalle pellille. Piirakka kohoaa ja leviää uunissa, joten lopputuloksena on anyway koko pellillinen.)
3. Ripottele pohjataikinan päälle raparperit tai marjat.
4. Sekoita täytteen rahka, sokeri, munat ja vaniljasokeri. Kaada seos piirakan päälle. Ripottele lopuksi muruseosta pinnalle ja paista 175 asteessa noin 45 minuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea. Jätski tai vaniljakastike kruunaa tietenkin aina raparperipiirakan, mutta se on maukas ja kostea ilman niitäkin.


Tämä alkuperäinen ohje löytyy täältä Kotilieden sivuilta. Siellä on myös kuva. Minä pakastin edellisen satsin niin nopeasti meidän herkkusuiden tieltä, että en muistanut ottaa kuvaa valmiista. Kaunis piirakka kuitenkin tulee.

Kun väsyttää mutta ei nukuta

Viimeiset pari viikkoa olen kärsinyt nukahtamisen vaikeudesta. Se on vaivoista kyllä jotenkin todella rasittava. Kroppasi on väsynyt, askel painaa, tavarat putoilevat käsistä ja leikkaat veitsellä sormeen. Unohtelet asioita, ruoat palavat pohjaan, suoritat rutiininomaisesti etkä osaa sanoa riittävästi ei. Aamuisin heräät väsyneenä ja iltaisin pyörit sängyssä turhautuneena jopa tunteja. Tiedostat, että elämässäsi on liikaa, mutta pyörää on hankala saada pysähtymään enää tässä vaiheessa.

Väsyttävän päivän jälkeen menet tyytyväisenä ajoissa nukkumaan, kun ajattelet sen auttavan, mutta uni ei tulekaan. Ajatukset alkavat laukata ja kärpäsistä kasvaa härkäsiä. Tai sitten valvot telkkarin ääressä tappiin asti, kun olet jo luovuttanut. Voit toki saada hienoja oivalluksia lakanoissa maatessasi, mutta ne unohtuvat samantien, koska aivosi eivät kykene pitämään niitä muistissa. Kun olet juonut lämpöisen iltakaakaon, yrittänyt ihan oikeasti hengittää rauhallisia ja syviä joogahengityksiä sekä kokeillut muutkin poppaskonstit eikä uni vieläkään saavu, alat menettää toivosi ja tuskastua. Muutamien tällaisten iltojen jälkeen on pakko pysähtyä ongelman äärelle ja vääntää asia rautalangasta itselleen: tee tälle nyt jotain, hyvä ihminen.


Luulen, että monesti tällaiset nukahtamisen ongelmat johtuvat vain stressistä ja yliväsymyksestä. Siitä että ihminen on ottanut itselleen liikaa henkistä kannettavaa tai alkanut vaatia liikaa itseltään voimavaroihinsa nähden. Kroppa on niin puhki, että se joutuu skarppaamaan jatkuvasti suoriutuakseen. Kun kaikki energia menee selviytymiseen, ei ole enää ammennettavaa mihinkään muuhun, esimerkiksi selkeään ajatteluun, omien tarpeiden kuuntelemiseen tai aitoon rentoutumiseen. Suorittamisen oravanpyörä pyörii kuin marsuhäkissä eikä marsu enää muista, miten kyydistä hypättiinkään pois, kun kaikki huomio täytyy suunnata jalkojen liikuttamiseen ettei kaatuisi naamalleen. Seuraa ylivirittynyt olotila. Kun painetta on liikaa päivisin, tottakai sitä on myös iltaisin ja öisin. Ja sitten uni häiriintyy.

Ensimmäisenä pysähdy. Kuuntele itseäsi ja sitä mitä kehosi yrittää sinulle kertoa näillä kaikilla oirehtimisilla. Entä mitä mielesi tahtoo? Mitä sinä ihan oikeasti haluat ja sisimmässäsi tarvitset? Sinun ei tarvitse kertoa sitä muille, kunhan alat toimia sitä kohti. Minä halusin unta ja vapaa-aikaa näiden kaikkien aikaisten aamuheräämisien, yöheräilyjen, sairastamisien sekä synttärijärjestelyjen jälkeen. Ukkosella on siis myös ollut yöheräämisiä, jotka ovat näkyneet omassa olossani nopeasti. 

Kuin ihmeen kautta olen jo tällä viikolla saanut näitä molempia. Koska lasten nukkumisiin voi olla vaikea vaikuttaa niin nopeasti, varattiin minulle ensimmäisenä lisää omaa aikaa. Se olikin päässyt taas kerran unohtumaan kaikessa kesähumussa. Parissa päivässä olo helpottui ja unenlahjat alkoivat selvästi löytyä. Vielä vähän pelkään nukkumaan menemistä, että meneekö se taas pyörimiseksi, mutta uskon, että suunta on nyt parempaan päin. Olen saanut nyt myös päivisin unta taaperoisen nukkuessa ja merirosvotytön katsellessa lastenohjelmia vieressäni sängyssä. Iltapäivisin mies on ottanut vastuun lapsista ja vienyt heitä mm. mökille sukulaisia tapaamaan. Ihmeellisesti myös lapset ovat nukkuneet muutamana aamuna kahdeksaan. Mitä luksusta! 💙

Ihana ilon aihe on amppelitomaatti täynnä kukkia ja raakileita

Jankutan aina tätä samaa, mutta uni ja lepo vain ovat niin supertärkeitä koko arjen kannalta. Levänneenä on niin paljon helpompaa olla kiva ihminen, joka jaksaa huolehtia muiden lisäksi myös itsestään.

maanantai 11. kesäkuuta 2018

Neljävuotias

- äärettömän rakas ja ihana tyttönen, iso ja pieni yhtä aikaa
- välillä ärjyvä merirosvo, toisinaan tanssiva prinsessa tai prinssi, joskus huolehtiva lääkäri ja eläinlääkäri, välillä eväsretkeilevä pupu tai dinosaurusmaan hallitsija
- osaa pukea kaikki vaatteet itse, mutta turhautuu ja kiukustuu, jos joku jää jumiin. Tykkää myös ottaa apua vastaan.
- lempivärit tällä hetkellä keltainen ja violetti
- haluaa isältä karusellipyöritystä kun tämä tulee töistä
- tykkää rutiineista, vaikka nauttii myös kaikesta uudesta
- aktiivinen, touhukas, utelias, kyseleväinen, vauhdikas, herkkä, empaattinen, tahtonsa tunteva
- pohdiskelee mm. kuolemista ja sitä miltä kuollut ihminen näyttää
- nauttii kaikesta tekemisestä ja aktiviteeteista, mutta myös rauhallisista leikeistä kotona
- nukkuu noin klo 20-7.

- tykkää mm. nähdä ystäviä, tanssia, käydä huvipuistoissa, ruokkia sorsia, katsoa Netflixiä, soittaa nokkahuilua ja huuliharppua, keksiä omia tarinoita tarinanoppien avustuksella, laulaa, leikkiä hippaa, keinua sivuttain kuin hevosen kyydissä, leikkiä pikkuruisilla legoilla ja muilla minileluilla, syödä herkkuja, kyläillä kavereilla, villitä pikkuveljeä vauhdikkaisiin juoksuleikkeihin tai äänekkäisiin kiljumisleikkeihin, leikkiä piilosta ja pimeäpiilosta, lähettää hymiöitä puhelimella, roikkua renkailla, jumpata patjalla, tehdä voimistelutemppuja, hyppiä trampoliinilla, leikkiä Dubloilla, hoitaa pikkuveljeä, auttaa äitiä ja isää, leikkiä riehumisleikkejä, potkupyöräillä, käydä uimahallissa ja uida kellukkeilla, kastella pihakukkia vesiruiskulla/pyssyllä, käydä Leon leikkimaassa, kuulla merirosvotarinoita ja niin edelleen.

Meidän ensimmäinen vauva, nyt jo neljävuotias. 💛💚💜



torstai 7. kesäkuuta 2018

Tukka putkella

Viime viikolla olin läheisen ihmisen muuttoapulaisena ja se oli juuri sopivan rentoa puuhaa. Anoppi tuli hoitamaan meidän lapsia, jotta pystyin olla enemmän avuksi. Loppuviikosta meno yltyi, kun poika sairastui flunssaan ja nukkui kuumeessa yhden päivän. Tytön kanssa päästiin kuitenkin kyläilemään siskon luona ja tyttö päästikin siellä sitten kaikki energiansa valloilleen ja oli suoraansanottuna ihan villi. 

Ehdittiin jo perua hotellivaraus Tampereelle sitten lauantaiksi, kun poika oli niin raatona edellispäivän. Lauantaiaamuna oli tapahtunut kuitenkin ihmeparantuminen ja päätettiinkin lähteä Särkänniemeen. Päivä oli pitkä, mutta lapset jaksoivat hyvin. Kävivät joissain laitteissa ja minäkin Tornadossa ja Troikassa. Tyttö sai elämänsä ensimmäisen hattaran, josta oli puhunut varmasti viimeiset puoli vuotta. Illalla kaaduttiin Torni-hotellin sänkyyn. Yöllä poikanen itkeskeli vettä ja nallea ja äitiä ja uutta nukkumispaikkaa, kuten yleensä aina ekana yönä kun ollaan reissussa. Aamulla heräsi ennen kuutta. Tyttö sai onneksi nukuttua vielä tunteroisen. Aamupalan jälkeen ajeltiin kotiin ja autossa oli kieltämättä aika hiljaista verrattuna lauantaiseen menomatkaan, hahhah! Kotona huokaisin p i t k ä ä n eikä edes tyhjä jääkaappi harmittanut: oli ihana vaan olla kotona! Huoh miten vauhdikas ja raskas reissu, mutta oli palkitsevaa nähdä lapsen ihastus ja riemu!

Tällä viikolla on ollut mukavia päiviä. On oltu rauhassa, koska lapset on olleet väsyneitä ja minäkin. Satulintu on ollut tavallista uhmakkaampi. Yöt eivät ole riittäneet omaan lepäämiseen, vaikka olen pyrkinyt menemään ajoissa nukkumaan. Pojan aamut on olleet taas aikaisia ja olen ollut joka aamu väsynyt. Ukkosen päikkäriaikaan on sitten menty Satulinnun kanssa meidän sängylle, jossa hän on pelannut tabletilla ja katsonut lastenohjelmia samalla kun minä olen kyhjännyt peiton alla silmät kiinni.

Lauantaiksi laitellaan tässä juhlia neljävuotiaalle. Voi sentään. Hän on itsekin niin ylpeä ja onnellinen tulevasta ikävuodestaan ja yllättäen syntymäpäivän lähestyminen on kannustanut häntä entistä enemmän omatoimisuuteen arkiaskareissa. Iso pieni tyttö. 💛 Juhlia on tosi kiva laitella, vaikka juhlien jälkeen varmasti tarvitsen taas reilusti omaa aikaa. Se on ollut nyt vähissä. Ehkä Särkänniemen reissu ei ollut ihan parhaaseen aikaan, mutta tulipahan käytyä. Ja kyllä siellä arkinen aherrus ainakin katkesi kertaheitolla, kun pyörittiin karuselleissa ja possujunissa.


Possujunassa

tiistai 29. toukokuuta 2018

Aamun tärkeät tunnit

Minulle on tosi tärkeää, miten päiväni alkaa. Pitkän aikaa se alkoi siten, että herättiin koko perhe Ukkosen itkuun väsyneenä ja kiukkuisena. Valon lisääntyessä aamut alkoivat välillä jopa 5.15. Minua ahdisti herätä vaativaan huutoon ja nousta sängystä väkisin ja kiireessä. Se tuntui kropassa kamalalta. Onneksi mies otti tehtäväkseen hakea pikkumiehen pois pinnasängystään. Minä sain hetken totutella ajatukseen nousemisesta.

Nyt on selkeästi myöhäistetty päivärytmiä aamujen järkevöittämiseksi ja muutenkin. Kesällä lapsetkin jaksavat paremmin iltaan asti ja ulkonakin on enemmän tekemistä. Siirrytään iltapalalle nykyään iltaseitsemän aikaan tai vähän jälkeen. On ollut ihanaa, kun illassa on enemmän yhteistä aikaa! Talvella sen sijaan odotin jo iltapäivisin, että ilta saapuisi ja saisi hengähtää hiljaisuudessa ja rauhassa. Näin jälkikäteen siitä on helppo nähdä väsymyksen suuri määrä ja ero nykyiseen. Aamulla lapset nukkuvat tällä hetkellä 7.30 tienoille. Itse avaan silmät joskus jo aiemminkin, tottumuksesta. On ihan luksusta saada nukkua yli seiskaan. Se vaikuttaa omaan olotilaan huomattavasti.

Se on syreeni, ei sireeni.

Aamuissani on tärkeää myös se, että muistetaan miehen kanssa kohdata toisemme vaikka lyhyestikin ennen hänen lähtemistä töihin. Että ilmapiiri on myönteinen, kannustava ja kiireetön. Joskus kun herätään väärällä jalalla, menee angstiin koko aamupäivä. Minun on vaikea päästää kielteisistä tunteista irti. Ärsytystä ja väsymystä lisäsivät talvella lasten yöheräilyt. "Kumpi menee?" -kysymykset, kun kumpikaan ei olisi jaksanut nousta kesken unien. Nyt yöt ovat olleet rauhallisia ja yhtäjaksoisia. Se helpottaa.

Haaveilen, että jaksaisin nousta aamuisin ennen lapsia. Blogia kirjoittamaan, rauhalliselle aamukävelylle, aamuteelle, meikkaamaan, hiuksia kampaamaan, mitä vaan. Ongelmana ovat meidän portaat, jotka narisevat p a l j o n. Saati että vettä pystyisi keittämään alakerrassa teetä varten! Kaikki kuuluu ylös ja lapset ovat joskus heränneet näihin ääniin. Mutta eihän sitä voi olla yrittämättä nyt kun itselläkin on energiaa enemmän. Pieni oma hetki aamulla olisi ihana rentouslisä päivään. Vaikka puoli tuntia vain.

Aamuihin vaikuttaa toki myös nukkumaanmenoaika. Olen ottanut tehtäväkseni mennä ajoissa. Välillä on kuitenkin lipsuttu katsomaan parikin Better Call Saul -jaksoa peräjälkeen Netflixistä tai leffaa telkkarista. Usein sen tuntee nahoissaan seuraavana päivänä. Ajoissa tarkoittaa minulle noin klo 22. Silloin unikin tulee melko nopeasti.

Aamut on tärkeitä. Kiireettömyys, rauhallisuus, yhdessä oleminen, valmistautuminen, hyvä aamupala. Ne luovat perustan iloiselle ja rennolle päivälle.


Muista hymyillä aina kun mahdollista!

Tajusin, että olen hymyillyt aika vähän viime aikoina. Olen ajatellut paljon ja keskittynyt tekemisiin, ollut varmaan paljon naama peruslukemilla. Tänään olen aktiivisesti yrittänyt pitää suun ylöspäin ja se on toiminut. Lastenkin kanssa meillä on ollut paljon vekkuleita hetkiä ja muita höpsöttelyjä. Kiva päivä.

Aina ei tarvitse olla hyvä mieli. Kaupan kassalla työskennellessäni sain usein palautetta, että "kuinka sinä jaksat aina olla niin iloinen". Äh. Asiakaspalvelu on työtä, jossa erotutaan eduksi hymyllä ja reippaalla asenteella. Olin silloin vielä niin nuorikin, että taisin oikeasti luulla, että pitäisi aina olla iloinen. Huonotkin päivät on kuitenkin sallittuja kaikille. Tekopirteys on läpinäkyvää ja turhaa. Paha mieli tai väsymys ei silti saisi näkyä työpaikalla suhteessa asiakkaisiin tai työkavereihin. Hommat pitää hoitaa ja ystävällinen olla.

Viime aikoina on tuntunut, että olen ollut turhankin pahalla tuulella. Kaikki kun on ihan ok. Moni asia on ärsyttänyt arjessa ja olen ollut huonoa seuraa kotona. Aion siis jatkaa tätä hymyilyn yrittämistä. Uskon, että hymy kasvoilla tekee ihmisen sisimpäänkin paremman olon. Vaikka ei se toki mitään suuria elämän ongelmia poista. Se voi silti helpottaa ainakin hetkellisesti. Saada huomaamaan pieniä hyviä asioita.

Kaivuri hommissa

Satulinnulla oli tänään viimeinen kerhopäivä tälle kaudelle. Syksyllä sitten taas, saatiin nimittäin kerhopaikka. Hieno juttu! Kerho on Satulinnulle tärkeä sekä toistaiseksi riittävä aktiviteetti viikkoon. Ihan kesälomafiilis oli kun haettiin tyttöä kotiin. Ilmankos hymyilyttikin. :)

Minttua pihalaatikossa

torstai 24. toukokuuta 2018

Reality check: Japani

Me niin innostuttiin matkasta Japaniin ensi syksynä. Suunniteltiin, missä käytäisiin siellä ja miten kuljettaisiin paikasta toiseen. Ajatus matkasta lohdutti Mallorcan peruuntumisen jälkeen ja muutenkin edellisestä reissusta on jo aikaa. 

Jossain vaiheessa herättiin kuitenkin todellisuuteen, että ei meillä ole varaa lähteä. Eläminen siellä maksaa kai yhtä paljon kuin Suomessakin ja samoin matkustaminen kaupungeista toiseen olisi tullut kalliiksi. On meillä toki säästöjä ja niillä olisi tietenkin voitu lähteä. Säästöjen polttaminen ei kuitenkaan tuntunut hyvältä ajatukselta. Nyt keväällä on ollut muutenkin niin paljon kuluja. Lapset ovat tarvinneet kaikenlaista uutta. 

Jossain vaiheessa sitten taas suunnitellaan jotain perhereissua. Omalle lomalle haaveilen pääseväni miehen kesäloman aikaan. En vaan osaa päättää, minne suuntaisin. Vähän Japani vielä toki kaihertaa, mutta jospa joku pienempi retki toisi samanlaisen hyvän fiiliksen.

Grand Canyonilla omatoimireissulla

Pihahommia

Onpa ollut ihanaa puuhastella omassa pihassa sitä sun tätä pientä puutarhahommaa! Meidän pihahan on oikeasti ihan mini, mutta kyllä siinäkin saa aikansa kulumaan, kun on kesäkukkia laitettavana, yrttejä istutettavana ja uutta nurmikkoa kasteltavana.


Olen vihdoin pääsemässä yli harmista ja häpeästä, jonka rumaan paikkaan istutetut mustikkapensaat aiheuttivat. Kaivettiin ne ylös ja mies teki niille kauniin kivillä aidatun sopen rinteeseen. Nyt niiden paikalle laitetut nurmikonsiemenet ovat alkaneet itää!

Täysin käyttämättömälle parvekkeelle on suunniteltu istutuslaatikkoa. Aion laittaa siihen ainakin yrttejä ja mansikkaa. Toisaalta olisi kätevä perustaa se vaikka alakerran takapihalle tai aurinkoiselle etupihalle, jossa liikumme enemmän. Parveke on vaan nyt ollut ihan turhake ilman lasitusta ja puolikkaalla kattolipareella. Vesi siis sataa sinne sisään eikä tällaisten asioiden korjaaminen taloyhtiössä ole aina niin simppeliä. Istuskelu- ja oleskelupaikaksi siitä siis tuskin on, mutta kasveille siellä olisi tilaa. Parvekkeella istutukset saisivat olla myös rauhassa esimerkiksi naapureiden lapsilta, jotka juoksentelevat taloamme ympäri meidänkin pihan läpi. Katsotaan nyt.

Takapihan ja parvekkeen aiomme päällystää puisilla pihalaatoilla. Niillä on kivempi kävellä kuin kivetyksellä. Haaveilen myös, että joskus hankimme jonkinlaisen ristikon näkösuojaksi autotien suuntaan takapihalla. Laittaisin siihen vaikka jotain köynnöstä kasvamaan. Takapihalla meillä on nyt grilli ja pöytäryhmä. Nyt olen vasta keskittynyt etupihan koristamiseen eli vielä voisi takapihallekin keksiä jotain kivaa.

Puutarhaan ja pihaan saisi upotettua rahaa niin paljon kuin vaan haluaa. Ruukut, laatikot, mullat, taimet, siemenet, lannotteet, kukat, kalusteet, säilytysratkaisut. Siksi mekin tehdään tätä pihaa vähitellen.

Uusi nurmikko itää jipii!

Lemppari <3