Anna anteeksi ja anna lupa

Hei kuule, mitä jos tekisit nämä asiat nyt, kun vuosikin vaihtuu:

Anna anteeksi itsellesi. Anna anteeksi, että päästit itsesi tähän jamaan, tähän tilanteeseen, mikä se sitten onkin. Että et pystynyt parempaan. Anna anteeksi itsellesi, että tuhlasit kaikki rahat. Että söit epäterveellisesti koko vuoden. Että nukuit liian vähän, vaikka tiesit, että se on huono tapa. Että et hoitanut kehoasi liikunnalla. Anna anteeksi itsellesi, että äksyilit läheisillesi. Että ajattelit negatiivisesti etkä kysynyt, mitä toiselle kuuluu. Anna anteeksi itsellesi, että unohdit itsesi ja omat tarpeesi ja teit asioita, jotka eivät tehneet sulle hyvää. Että miellytit liikaa muita ja väsyit. Anna itsellesi anteeksi aivan kaikki mitä ikinä keksit.

Anna sitten itsellesi lupa kaikkeen hyvään. Anna itsellesi lupa rakastaa itseäsi täysin. Lupa hoivata itseäsi, kuunnella aivan omia tarpeitasi ja toiveitasi, pitää huolta itsestäsi: arvostaa itseäsi. Anna itsellesi lupa saada kaikkea mahdollista hyvää elämässä: rakkautta, terveyttä, rikkautta, rauhaa, onnea, iloa, hyvyyttä, muutosta, apua. Usko, että sitä kaikkea riittää sullekin. Anna itsellesi lupa olla juuri sellainen kuin olet oikeasti ja anna itsesi luottaa siihen, että sut hyväksytään kaikkinesi. Anna itsellesi lupa pitää kaikesta, mistä pidät. Ja lupa tuntea kaikki, mitä tunnet. Lupa näyttää tunteesi ja olla aito. Ei ole mitään väärää missään. On vain sinä, upea ihminen.

 

Varo mitä toivot ja äitiyden vaatimukset

Tuossa alkuviikolla toivoin hartaasti meille jotain erityisen kivaa. Kannattaa todellakin miettiä tarkkaan, mitä elämässä toivoo. Uskon nimittäin, että toiveet voivat hyvinkin toteutua jollain yllättävällä tavalla, jos olet valmis ja avoin ottamaan ne vastaan. Sain taas eilen siitä varmistuksen, kun eräs minulle erityinen ja rakas ihminen tuli ihan yllättäen meille kylään. Ihan huippua! 💛💚💜

Kahvia iKaffella ja ystävän tuomat kukat <3

Muutenkin tämä viikko on ollut kivempi muutaman tosi raskaan työleiriviikon jälkeen. Olen ehkä jotenkin antanut periksi omille kireille äitiyden vaatimuksilleni ja hyväksynyt, että nyt ei vaan päästä ulos eikä myöskään kavereiden luokse: on oltava rauhassa kotona sisällä. Eli vaikka kaipaan tuonne aurinkoon, on löydetty paljon uutta iloa myös tekemisistä sisällä. Satulintu sanoi aamulla, että "voidaanko äiti olla vain sisällä tänään, en halua ulos". Se kertoo hauskasti siitä, miten lapsetkin sopeutuvat ja oppivat keksimään uudenlaista puuhaa, kun ei säntäillä sinne tänne. Toki me kaivataan kavereita, mutta tämä pakkorauhoittuminen tekee oikein hyvää meille kaikille.

Minä luon itselleni kauhean suuria vaatimuksia äitiydestä. Toisia äitejä jaksan mielestäni kannustaa ja ihan aidosti ymmärtää, mutta itselleni en anna juurikaan armoa. Pakkasten ja sairastelujen alettua sätin itseäni siitä, että lapset tylsistyvät eikä päästä ulos raikkaaseen ilmaan eikä Satulintu näe kavereita eikä ole yhtään kivaa. Vaan itsellekin pitäisi opetella puhumaan lempeästi ja ymmärtäen. Tämä on ollut oikein hyvä opetus minulle. On monia hyviä tapoja elää. Täydellistä ei kuitenkaan nimittäin ole se, että asiat menevät aina minun suunnitelmieni mukaan vaan lopulta se, että lapset ovat onnellisia. Ja meidän lapset ovat ainakin vaikuttaneet varsin onnellisilta lastenmusiikkia kuunnellen, tanssien, tusseilla piirtäen, askarrellen, muistipelejä pelaten, leipoen, leluja uittaen, renkailla roikkuen, hippaa tai piilosta keskenään leikkien sekä monissa muissa leikeissään touhuten. <3

Mieli avoinna

Olen viime aikoina alkanut yhä enemmän ajatella, että kaikella on tarkoituksensa ja voin kohdata uusia mielenkiintoisia asioita pitämällä vain mielen avoimena. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että yritän unohtaa, miten olen ennen tehnyt tietyt asiat tai mitä luulen tarvitsevani nyt. Kuuntelen enemmän sisäistä ääntäni ja seuraan sitä. Määrittelen itseäni etukäteen mahdollisimman vähän ja pyrin olemaan asettautumatta mihinkään kategoriaan. Päinvastoin annan itselleni luvan innostua kaikesta mitä vastaan sattuu tulemaan ja mikä tuntuu hyvältä tai miellyttävän jännittävältä. Jos toimii niin kuin on aina ollut tapana, ei voi kehittyä. Ja minä haluan kehittyä.

Suhtaudun mielenkiinnolla ympäristön tarjoamiin mahdollisuuksiin. Kiinnitän erityistä huomiota uusiin asioihin, joista ensimmäisenä mieleeni tulevat lauseet "en kuitenkaan pysty siihen", "se on minulle vaikeaa" tai "mutta kun en ole koskaan ennen". Sellaisia tekemisiä minun kannattaa alkaa järjestää itselleni, koska niiden toteuttamisesta voimaannun. Suon itselleni mahdollisuuden kokeilla uutta ja etsiä sitä, mikä juuri minua kiinnostaa.

Joskus huomaan, että avoin mieli antaa minulle ihan oikeasti juuri sitä, mitä sillä hetkellä tarvitsen ja oikeasti haluankin. Esimerkiksi osallistuttuani ystävän polttareissa tankotanssiin, ilmoittauduin heti seuraavana päivänä tankotanssikurssille. Vaikka polveni sitten kipeytyi kovasti ja tankoilu jäi tauolle, olen vihdoin päässyt kaipaamani yin-joogan pariin. Niitä kun järjestetään samassa paikassa.

Tai viime viikolla, kun ostin ex tempore alennusmyynneistä kirjan nimeltään Eroon tunnesyömisestä (Stahre, L. & Ryd, V. 2015). Kuljeskelin kirjakaupassa ja törmäsin siihen sattumalta, se oli viimeinen kappale tuota kirjaa. Vaikka yritän nykyään hallita ostohalujani ja yritin jättää kirjan ostamatta, se kiinnosti tosi kovasti. Lopulta ostin sen ja vähän murehdinkin, että tulikohan nyt ihan hutiratkaisu. Ensimmäisistä sivuista alkaen olen kuitenkin ollut totaalisen vaikuttunut ja innoissani siitä, miten hyvin se sopii minun tämänhetkisiin kehityshaasteisiin ja antaa minulle vahvistusta ja uuttakin ajateltavaa. Juuri tällaista olin kaivannut!

Avoin mieli voi tarkoittaa käytännössä esimerkiksi sitä, että lehteä selaillessasi huomaat vahingossa mainoksen sellokonsertista. Yleensä et kiinnittäisi siihen mitään huomiota, koska et ole ikinä ennenkään hyödyntänyt mainoksia saati viitsinyt konsertteihin. Mainosta lukiessa sinulle tulee kuitenkin mieleen, että olet oikeastaan aina tykännyt sellon pehmeästä äänestä. Kysymys kuuluu, tartutko tilaisuuteen vai annatko sen mennä ohi. On ihan ok todeta, että "okei, ehkä joskus menen kuuntelemaan selloja, mutta nyt ei huvita/ehdi/jaksa". Joskus kannattaa kuitenkin seurata niitä vaistonvaraisiakin ajatuksia siitä mikä voisi olla mukavaa uutta tekemistä. Niissä ajatuksissa on monesti viisautta, joka muuten jää helposti tottumusten taakse piiloon.

Ehkä menet konserttiin tämän yhden kerran ja se rentouttaa sinua raskaan työpäivän jälkeen. Konsertilla on silloin ollut tehtävänsä elämässäsi. Tai tapaat siellä sattumalta jonkun vanhan tutun. Tai tylsistyt ja toteat, että ei tämä ollutkaan sinun juttusi. Etpähän siis mene sitten toiste. Ehkä muistat musiikkia kuunnellessasi muitakin vanhoja mieltymyksiäsi, joiden pariin voisi olla mukava palata. Ehkä muistat, että lauloit kuorossa ja olet kaivannut sitä. Kotiin palattuasi löydät netin kautta sekakuoron ja ilmoittaudut rohkeasti uudeksi laulajaksi. Tai ostat liput johonkin muuhun konserttiin. Tai mitä vaan. Kun antaa asioille mahdollisuuden, voi päätyä minne vain! Uskallatko kokeilla?