Viherseinä sisätiloihin

Heräsin tänään viiden maissa. Nuorimmainen halusi vessaan eikä enää nukahtanut kunnolla sen jälkeen. Itsekin pyörin sängyssä, kunnes kuudelta noustiin. Nyt istun yläkerran aulan sohvalla teekupin kanssa, lapsi katsoo lastenohjelmia ja yritän pitää hänet hiljaisena, kun toiset vielä nukkuu. Kello on 6.30.

Olen ollut tosi iloinen kasvihyllystä, viherseinästä, jonka sain toteutettua valmiiksi tällä viikolla. Nyt se ilostuttaa tässä yläkerrassa ja nauttii kevään aamuauringosta. Sain idean Kotivinkki-lehdestä ja tartuin siihen heti. Se oli helppo toteuttaa. Ostin tavallisen ja kevyen, valkoisen, kolmitasoisen seinähyllyn. Viikonloppuna appiukko-numero-2 oli meillä muissa korjaushommissa, niin kiinnitti hyllyn samalla vatupassin avulla. 

No nyt esikoinenkin on hereillä, hain hällekin banaania ja tein paahtoleivät molemmille. Istutaan kolmestaan, kuopus potkii mua hellästi villasukat jalassa ja isompi nauttii, kun sai evästä sohvalle.

Mutta kukkahyllystä. Kävin läheisessä Plantagenissa ostamassa useamman pienen kasvin ja niille ruukut. Yritin valita mahdollisimman tavallisia ja vaaleita ruukkuja, koska niin neuvottiin lehdessä. Siten kukat pääsevät enemmän esiin. Toki osa ruukuista oli myös vanhoja.

Kokonaisuudessaan meni noin 45 minuuttia, kun järjestelin kasvit hyllyyn. Vaihdoin muutaman kerran ruukkuja ja kokeilin erilaisia sommitelmia. Kun sisustan, kuuntelen sisäistä fiilistä, joka kertoo aika nopeastikin, että toimiiko joku juttu. Onnistunut lopputulos tuntuu kevyeltä, luontevalta ja rauhalliselta. Jos mielessä pyörii epämukava olo, yleensä hommassa vielä mättää joku. Joko tavaraa on liikaa tai liian vähän, tai sitten väreissä on jotain pielessä. Tai tavarat eivät asetu sopuisasti toistensa kanssa. 

Muutama minikasvi jäi yli. Vein ne esikoisen huoneeseen, mistä hän oli kovin tyytyväinen. Aika hyvin onnistuin hankkimaan sopivan määrän. Yritin olla tarkkana kaupassa etten ostaisi innoissani liikaa. Vanha ruskea ruukku kävi myös hyvin kokoelmaan.

Olen tosi iloinen, että sain tämän aikaiseksi. Monesti sisustusjutut jäävät pikkulapsiarjen jalkoihin. Nyt voin ihastella vihreitä kasvejani heti kun astelen aamulla makuuhuoneesta. Vielä kun saisi ne pysymään hengissä. Yritän kastella vain kerran viikossa.

By the way, kello on nyt 7.28. Tasan tunti meni tällaisen pienen jutun kirjoittamiseen lasten touhutessa koneen ympärillä. Valokuvakin oli jo otettu aiemmin. Telkkarissa menee Popi-kissa, yksi mun suosikeista.

Siivoussunnuntai

On saatu nyt pidettyä viikonloput melko rauhallisina ja rentoina. Tajusin juuri, että nykyään iloitsen tosi paljon viikonlopun saapumisesta. Aiemmin en noteerannut viikonloppuja juurikaan, ne eivät tuntuneet mitenkään erityisiltä. Ne olikin niin täynnä kaikkea tekemistä ja menoa. Nyt tuntuu, että saadaan lepoa paremmin ja ollaan perheen kanssa enemmän yhdessä. Ihanaa.

Mua aina jotenkin huvittaa, kun imuroin usein sunnuntaiaamuisin. Luulen nimittäin, että monessa kodissa sunnuntai jos jokin on nimenomaan se lepopäivä, mutta itse nautin, kun voin siivota rauhassa miehen leikkiessä lasten kanssa. Viikonloppusiivouksiin liittyy kuitenkin mulla aina se, että mitään en tee väkisin. Jos homma alkaa puuduttaa, jätän sen suosiolla kesken. Siivoan ilokseni. Arkena sitten joskus joutuu imuroimaan lattiat ja tiskaamaan tiskit, vaikka ei aina huvittaisikaan. Muuten sotkut kasaantuu hetkessä.

Siivouksesta tulikin mieleen, että meillä on kyllä koti pysynyt nyt mukavan siistinä säännöllisen siivouspalvelun aloittamisen jälkeen. Siistijät käyvät meillä kahden viikon välein ja siinä välissä pidetään siisteyttä yllä itse. Kyllä siinä jää itsellekin tekemistä: pienet lapset ehtii sotkemaan. Juuri ennen siistijöiden tuloa järjestelen meidän tavarat suunnilleen paikoilleen, jotta heidän on nopeampi siivota sovitut jutut. Samalla tsekkaan koko perheen lakanat ja pyyhkeet ja aika usein vaihdan ne siinä samalla. 

Tämmösii ajatuksii tänään. Nyt on hyvä rentoutua vielä sohvalla ja nauttia viikonlopun tunnelmasta, kun on lattiat siivottu, tiskit koneessa ja vessa pesty.

 

Valoa ja vihreää!

Maaliskuu merkitsee mulle kevättä, oli kelit millaiset tahansa. Nyt on saatu välillä nauttia kirkkaistakin päivistä, mikä on ollut kyllä erityisen ihanaa.

Tuntuu kuin heräisin horroksesta keväisin. Valo tekee ihmeitä. Lopputalvi on monesti jonkinlaista taapertamista, mutta ensimmäisten lämmittävien säteiden saapuessa askelkin kevenee heti. Ajatukset selkenevät, hymy on herkässä ja tekee mieli ulos. Mieleen tulee kaikenlaista kivaa, jota voisi tehdä lastenkin kanssa. 

Lähikaupasta ostan tulppaaneja keittiöön ja uusia viherkasveja ilmestyy kodin nurkkiin. Tällä hetkellä odotan, että pääsisin ostamaan makuuhuoneeseen pienen amppelikasvin, kun tajusin, että koukkukin on sopivassa kohdassa valmiina. Kasvit tuovat eloa monenlaisiin tiloihin ja puhdistavat ilmaa, luovat kotoisuutta. Kotivinkki-lehdestä on tullut mun uusi suosikki ja aika usein oon ostanut sen irtonumerona. Nyt uusimmassa numerossa olikin taas kivoja ideoita kasveilla sisustamiseen ja keksin jo, että mihin teen meille pienen viherseinän. Siis pari tavallista hyllytasoa, joille laittaa pieniä kauniita viherkasveja nätisti ryhmäksi.

Päätin jo, että tänä keväänä en edes yritä istuttaa mitään taimia tai muuta. Viime kesän amppelitomaatitkin oli vähän turhia. Iloitsin toki kun sain ne punertumaan, mutta aika pian väsyin niitä hoitamaan eikä ne maistuneet mitenkään erikoisen hyviltä. Kesällä voidaan ostaa amppelimansikoita lapsia varten ja itselleni voin hankkia valmiiksi kasvatettuja yrttejä. Ja voidaan seurata, kasvaako kukkapenkeistä mitään uutta nyt keväällä. Sujautin sinne nimittäin syksyllä kevätkukkien sipuleita.

Mies on ollut lomalla nyt kolme päivää, harmi vaan flunssassa. Hän pääsee onneksi työpaikan virkistysreissulle huomenna ja mua ilostuttaa, kun perjantaina tulee kotiavun lastenhoitaja pariksi tunniksi leikittämään lapsia. Viikonloppukin on vapaa meillä kaikilla ja toivon, että saataisi ladattua akkuja. Aikaisemmin muuten tuntui, että joka viikonloppu oli täynnä ohjelmaa. Oon iloinen, että enää ei tunnu siltä.

Mun mielessä on ihan kevät. Ulkona tosin on tänäänkin vielä -16 pakkasta ja lumetkin on tuossa pihalla aika ennallaan, mutta se ei harmita, kun aurinko paistaa ja valoa on.

KonMarin hengessä

Meillä on taas kirppispöytä! Se on ollut nyt pari viikkoa ja kolme vielä edessä. Tällä kertaa on määräaikainen soppari eikä tavaraakaan ole kovin paljoa enää. Hyvin on siis mennyt! Pari sataa on voittoa kertynyt, pääosin pienistä ja halvoista tuotteista. Nyt ei ole edes ahdistanut hinnoitella, kun oon vaan halunnut kamoista eroon. Joitain lastenvaatteita ja vauvantarvikkeita, omia farkkuja ja toppeja, ulkovaatteita, verhoja, muutamia uusia kirjoja, vauvaleluja sekä ylimääräisiä isompien leluja. Sekalaista tavaraa, joista en ole aiemmissa konmarituksissa vielä osannut päästää irti.

Lueskelinkin taas kirjaa KonMari - Siivouksen elämänmullistava taika ja siitä muistin, miten ihanalta tuntuukaan, kun kaapit on selkeät ja siistit. Kun ei ole liikaa tavaraa eikä mitään epämääräistä vanhaa rompekasaa kaappien perällä. Ja niitäkin toki vielä meiltä löytyy, mutta kokonaisuus alkaa olla jo varsin tyydyttävä.

Oman elinympäristön selkeyttäminen antaa tilaa ajattelulle. Ja sitä oon nimenomaan tarvinnutkin tässä kaikkien työasioiden, kiperien ihmissuhdetilanteiden ja kasvatusjuttujen keskellä. Kaikenlainen turhista asioista luopuminen vapauttaa valtavasti energiaa ja sisäistä voimaa. Samalla tulee kirkastaneeksi sitä, mikä on itselle tärkeää. Tämä koskee sekä fyysisiä esineitä, arkisia tapoja että syvempiä elämänarvoja.

Uusia tauluja ja sisustusta

Muutettiin tähän yli vuosi sitten ja on sisustettu vähitellen. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut kaivata valmiimpaa ja siksi tarttunut toimeen aktiivisemmin. Arkisin en jaksa juurikaan, kun iltaisin olen usein ihan poikki ja päivisin, noh, tiedätte varmaan: on muutakin.

Ei olla raaskittu rei'ittää uusia seiniä kovin heppoisin perustein, mutta toki tauluja haluan laittaa. Tahdon kuitenkin miettiä tarkkaan, mihin, mitä ja miten. Nyt ystävältä opin, että Command-taulukiinnikkeillä saa taulut seinälle ilman poraamista! Mikä huippujuttu! Ostin niitä heti. Tilasin myös uusia julisteita ja kehyksiä netistä. Ihana saada väriä näille valkoisille seinille!

Uusi taulu etsii lopullista paikkaansa

Yksi tuttu oli kehystänyt kaunista Marimekon lahjapaperia ja se näytti todella hienolta. Ostinkin Ukkosen huoneeseen värikästä autopaperia, jonka aion kehystää jollain isolla kehyksellä.

On kyläilty tässä lähiaikoina kahdessakin meille uudessa paikassa ja inspiroiduin noista kodeista. Niissä oli raikkaita värejä, runsaasti tauluja seinillä sekä käytännöllisiä pieniä arkiniksejä. Olen itse ollut vähän tuuliajolla sisustamisessa ja koti on pitkään ollut turhankin valkoinen. Olen kuitenkin ylpeä siitä, että olen oppinut harkitsevaisemmaksi enkä halua tehdä hätäisiä ostopäätöksiä.

Tykkään siis todella paljon vaaleasta ja rauhallisen sävyisestä kodistamme. Tahdon kuitenkin myös iloisen, huumorintajuisen ja meidän itsemme näköisen kodin. Haluan kauniita värejä ja muotoja. Tavoitteenani on, että jokainen tavaramme on meille mieluisa: en halua kerryttää turhaa roinaa kaappeihin. Haluan että jokaisella tavaralla on oma paikkansa.

Ennen kaikkea haluan sisustaa kodin sellaiseksi, jossa koko perheen on hyvä olla. Koti, jossa voidaan levätä, rauhoittua, keskittyä, virkistäytyä, olla yhdessä, leikkiä ja nauraa. Jossa on kaunista katseltavaa ja mukavaa tekemistä. Ja jokaisen perheenjäsenen tärkeille tavaroille riittävästi tilaa. Minusta on hauskaa, että mieskin  on innostunut myymään tarpeettomia minifiguurejaan. Uusiakin sitten kannetaan kaupasta kasapäin, mutta pääasia ettei kokonaismäärä ainakaan kasva.

Ihanaa kun tulee kevät! Kiinnittelen uusia tauluja ja ostan piristäviä, värikkäitä tulppaaneja. Kirppislaatikkokin täyttyy taas vaikka juuri viikko sitten lopetettiin edellinen kirppisrupeama.

Valkoinen Aalto-maljakko on ihan mun suosikki!

Marraskuun puuhia ja jouluisia juttuja

Apua en ehdi postata tänne! Kun aloitan jonkun tekstin ja se jää vähän kesken, kohta se ei ole enää edes ajankohtainen. Kirjoitin marraskuun monista ihanista tekemisistä kuten teatterista, siskoreissusta Tampereelle, stand upista, hääpäivästä, sisustusjutuista sekä piparitalon rakentamisesta lapsen kanssa, mutta en ehdi julkaista niitä ajoissa! Aika menee niin nopeasti ja vauhtia on aamuista iltoihin.

Mukavia juttuja on kuitenkin tehty. Hankittu vihdoin vaatekaappi Ukkoselle ja siirretty sinne leluja talteen pois näkyvistä. Mitä vähemmän leluja, sen paremmat leikit. Ainakin joskus tämä pitää paikkansa. On kiva rauhoittaa elinympäristöä ja laittaa piiloon ne tavarat, joita ei käytetä päivittäin. Toki lapset myös tarvitsevat virikkeitä. Huoneiden ei tarvitse kuitenkaan pursuta roinaa ja tauon jälkeen vanhatkin lelut taas kelpaavat uusiin leikkeihin. Muutenkin on Ukkosen huoneeseen siirretty enemmän leluja, esim. kotileikkipaikka alakerrasta. Tauluja on laiteltu vähitellen ja tavoitteena saada Satulinnun taulut seinälle ennen joulua. 

Tänään tehtiin suurimurointi yläkerrassa ja siirreltiin sänkyjä ja sohvia imurin tieltä. Tuuletetaan petivaatteet ja järjestetään yläkerran aula siistiksi. Se on liian kauan toimittanut varaston virkaa. Pianokin saatiin viritettyä muutama viikko sitten. On kyllä suuri ero soinnissa nyt. Ihanaa, kiva soittaa taas! Mies on tehnyt toista viikkoa nyt työpäivystystä, mutta itse työkeikkoja ei ole tullut, kop kop puuta. On leivottu pipareita ja hankittu joululahjoja. Minä olen käynyt palauttavassa ilmajoogassa venyttelemässä ja tänäänkin taas menen. Haluaisin meille kotiinkin sellaisen ilmajoogakankaan. <3

Anoppia on nähty paljon ja hän on auttanut valtavasti lastenhoidossa viime aikoina. Olen saanut välillä jopa kokonaisen vapaapäivän, kun mies on mennyt lasten kanssa mummulaan. Kaikki vapaa-aika onkin tullut tosi tarpeeseen.

Vaikka marraskuussa tapahtui paljon superkivoja juttuja, tulevat kuukaudet voisivat olla silti vähän rauhallisempia, kiitos. Haluan säästää rahaa ja energiaa, ladata akkuja. Vaikka nämä menemiset on olleet kyllä tosi tärkeitä ja nimenomaan lataavia. Elän jonkinlaisessa taitekohdassa taas. Syksyllä oli tarve uudistaa itseäni ja luoda nahkaa, ottaa uutta suuntaa omaan elämään vauvavuoden ja jonkinlaisen aivosumun jälkeen. Sitten tajusin, että tarvitsen vieläkin enemmän omaa aikaa ja aloin saadakin sitä, kiitos miehen. Minun on pakko pitää omia etujani melko korkealla arvolistassa joka päivä, muuten uuvun.

Ollaan avattu joulukalenteria Satulinnun kanssa. Hän halusi My Little Pony -suklaakalenterin. Monilla lto-kollegoilla on hienoja itse tehtyjä kalentereja, minusta ei ollut siihen tänä vuonna. Jos vaikka ensi vuonna sitten tekisi jonkun satukalenterin lapsille, tai jumppatemppukalenterin, jonka joka luukusta tulisi joku liikuntatemppu, jota täytyy harjoitella yhdessä. Sellaiset on kyllä kivoja, mutta ylimääräisiä. Tavallinenkin kalenteri on kiva, sanoo tämä lastentarhanope. Armollisuutta: tavallinen riittää.

Meidän keittiössä on punaiset verhot ja amaryllis piileskelee vielä nupussaan. Jouluun on enää kolme viikkoa. <3

Karkeissa ei säästellä

Pupun piparitalo ja lahjapakettikarkit

Joulukirjat oli loppu kirjastosta, varattiin niin saatiin kaikki :)

Kirkkopuiston hieno kuusi

Oma lounashetki kaupungilla

Suklaasuukkopaperit uusiokäyttöön

Pistetehtäviä Satulinnulle

Kirppishommia

No niin. Parin viikon kirppispöytävuokra on venynyt taas reilusti yli kuukauden mittaiseksi. Näin siinä aina näyttää sitten kuitenkin käyvän.

Tällä kertaa meillä ei ole ollut paljoa myytävää. Siksi tuottokin on ollut maltillinen. Joka viikko on saatu silti vähän voittoa. Nämä viimeiset myyntiviikot on olleet kuitenkin jo siinä hilkulla, että ovatko kannattaneet henkisesti. On oltu sekä laiskoja että kiireisiä myyntipöydän siivoajia ja koko kirppistouhu on alkanut tuntua enemmän riesalta kuin kutkuttavan jännittävältä rahan tienaamiselta. 

Olen kuitenkin ollut tyytyväinen jokaisesta tavarasta, joka on lähtenyt eteenpäin. Se on koko homman tarkoitus. Jotkut tuotteet antaisin mielelläni vaikka ilmaiseksikin ja se näkyy sitten hinnassa. Arvokkaammille hyville vaatteille laitan sellaiset hinnat, että ei harmita luopua niistä. Jos ostaja ei halua niistä pyytämääni hintaa maksaa, se on sitten ok. 

Ärsyttää kuunnella kirppiskäytävien väleistä kantautuvaa nipottamista hinnoista. Suureen ääneen ihmetellään, miten "tämäkin maksaa näin paljon". Se on vaan jotenkin niin kulunut virsi. Jokainen hinnoitelkoon niin kuin haluaa. Osa myyjistä kun tahtoo tavarasta ensisijaisesti vain eroon, osa taas haluaa saada maksimihinnan. Kummassakaan ei ole mitään väärää. Ostajahan sen itse päättää, haluaako ostaa tuotteen sillä hinnalla. Niin kuin muissakin kaupoissa!

Vähän on jopa harmittanut, että meillä ei ole ollut enempää myytävää. Toisaalta sehän se tarkoituskin on: saada koti, jossa on vain ne parhaat, tärkeimmät ja tarpeelliset esineet. :) Ensi viikolla tyhjätään meidän pöytä ja laitan jäljelle jääneistä kamoista ne parhaat jonnekin muualle myyntiin. Mukavaa kun tämä kirppistely taas loppuu hetkeksi.

Siivouspäivä

Mahtava kotipäivä takana yhdessä perheen kesken! Rauhallista, rentoa, iloista, yhteistä.

On pidetty kirppispöytää nyt viikon verran. Aluksi ajattelin jo, että vitsit kun tuli tämäkin riesa otettua kun ei meinannut löytyä aikaa viedä edes niitä tavaroita sinne. Eikä tuntunut sittenkään löytyvän riittävästi kampetta myytäväksi. Vaan on sitä löytynyt kun on vähän siivottu kaappeja. Tänään onkin ollut mukava ja leppoisa siivouspäivä. Minä saan lisäboostia siitä, että mies on motivoitunut siistimään ja järjestelemään kotia. Into tarttuu.

Hinnoittelin kirppikselle vanhoja lastenvaatteita: osa jäänyt Satulinnulta, osa Ukkoselta. Pari ihanaa nappasin vielä kuormasta talteen: muistoksi ja kolmannen lapsen varalle. Tosin kovin montaa vaatetta en jaksa säästää, kun tilaa on niin vähän. Jälleen kerran on vapauttavaa päästä eroon näistä vanhoista tavaroista ja siirtyä eteenpäin. Saada tilaa olla ja elää. Tietää mitä kaapeista löytyy.

Yläkerrassa järjesteltiin myös paikkoja. Käännettiin sohvan divaanipuoli toiselle puolelle ja löydettiin sohvan alta mahtavat leluaarteet. No tiesin minä että ne siellä oli, mutta en ole vaan jaksanut vaivautua niitä sieltä onkimaan. Yläkerran aulasta siirrettiin pieni Ikean hylly Ukkosen huoneeseen. Sellainen 2x2 laatikkoa. Siihen laitettiin leluja ja kirjoja pikkumiehelle. Hänen vaatekaappiaan myös selailin ja tajusin, miksi jotkut vaatteet vaikuttivat niin pieniltä... no ne olivat niitä 80cm:n kokoisia ja poikanen käyttää tällä hetkellä yleensä 86cm:n kokoa. Ei vaan ole tullut tsiigailtua kokolappuja vaan tottumuksesta vedetty päälle mitä kaapissa on. Lapset on kasvaneet. :)

Siivoilun lomassa käytiin ihastelemassa syksyä

Satulinnunkin kaappeja olen siivonnut. Pehmoleluja konmarittanut, vanhoja tarra- ja värityskirjoja hävittänyt, vaatteita kierrättänyt. Jos kysyisin lapselta hänen mielipidettään kaikkiin tavaroihin, mitään ei saisi laittaa pois. Näin pienen lapsen kanssa minä voin aikuisena päättää, millä leluilla hän saa leikkiä. Siksi laitan niitä pois vähän salaa. Leluja riittää eikä lapsi edes muista kaikkia leikkikalujaan saati välitä niistä. Vien kirppikselle niitä turhimpia, joita en usko lapsen kaipaavan.

Sain myös tehtyä pari hommaa, jotka on roikkuneet kauan. Järjestin siivouskaapin yläosan, jonne oli kertynyt reseptivihkoja, kortteja, vanhoja pattereita, kuitteja ja muuta sälää. Sain myös tyhjättyä vanhan videokamerani ulkoiselle kovalevylle, mikä oli huippujuttu! Aion nimittäin luopua kamerastakin. Kameran tyhjäämisessä kesti vuosia, koska en halunnut siirtää useita kymmeniä Amerikan reissuvideoita läppärilleni tilaa viemään. Vasta hiljattain tajusin, että ne mahtuvat miehen ulkoiselle kovalevylle. Kävin reissussa sentään jo 2009, että olihan se aikakin jo tehdä noille videoille jotain, eheh. Muutenkin oon muistellut nyt tuota matkaa, tässä kamalan matkakuumeen kourissa ja kaukomaiden seikkailuja kaivaten. Tähän väliin muutama vanha kuva tuolta omatoimireissulta 2009.

San Francisco 2009

San Francisco 2009

Los Angeles 2009

Grand Canyon 2009

Matkalla Floridan Key Westiin 2009

Miami 2009

Mutta voih, nyt takaisin maan pinnalle ja tähän hetkeen. Järkkärikamera minulle siis tietenkin jää, mutta tämä videokamera on ollut pitkään käyttämättä.

Kun kaapit ovat järjestyksessä, mielikin on keveämpi. Kokeile jos et usko. Kun kaapeissa on vanhaa ryönää etkä oikein tiedä mitä siellä on, se voi häiritä alitajuisesti. Ainakin itselleni kaikkien turhien tavaroiden pois laittaminen ja järjestyksen saaminen kotiin helpottaa mielen sisäistä kaaosta. Siistissä ympäristössä on helpompi olla ja ajatella. Mitään rakasta ei tarvitse heittää pois, mutta aika paljon sitä turhaakin kertyy, kun alkaa oikein miettimään.

Hyvä päivä!

Viime aikoina on ollut jotenkin vaikea kirjoittaa. Mielessä on ollut liikaa asioita, joiden ratkaisemiseen on mennyt aikaa ja energiaa. Nämä jutut on liittyneet esimerkiksi terveyteen, lasten kasvatukseen, meidän arkitekemisiin, jne. Elämä on myös ollut melko hektistä, kun miehellä on ollut päivystystöitä ja oma vapaa-aika on ollut epävarmaa ja vähäistä. Silloin ajatuskaan ei kulje vaan pystyy keskittymään vain pakollisiin, kuten ruoanlaittoon ja lapsiin.

Tänä aamuna anoppi tuli hakemaan Satulintua yllättäen mummulaan mansikoita poimimaan. Ihanaa! Tosin minua on lähiaikoina sekin harmittanut, että tytöllä on jonkinlainen eroahdistuskausi meneillään ja itkee joka kerta kun lähtee kotiovesta ilman äitiä tai isiä. Vaikka lähtisi viereiseen leikkipuistoonkin vain. Sen takia nämä tytön mummulakyläilytkin on saaneet vähän negatiivisen varjon eikä niitä siksi olekaan nyt ollut hiljattain. Tänään sovittiin, että mummu tuo tytön heti takaisin mansikoiden poimimisen jälkeen, mikä näytti kyllä helpottavan lapsen ahdistusta selvästi. Vähän nyyhkytteli lähtiessä, mutta yllättävän hyvin meni. Eivät ole vieläkään tulleet, joten ovat siis viihtyneet. Ja tuli sieltä iloinen mansikkasuun kuva whatsuppilla.

Viime viikkoina olen kokenut olleeni vähän huono ystäväkin. Olen halunnut keskittyä paljon itseeni ja on ollut vaikea kysellä toisten kuulumisia.

Miehen aamukampa harvenee ihanasti ja sitä onkin kyllä tuijotettu ja toivottu tuijottelun kiihdyttävän ajankulkua. Lomalle on niin tarve: yhteiselle ajalle ja mökkireissulle ja leikkipuistoretkille ja rauhallisille aamuille ja rennoille illoille. Tämä viikko vielä!

Ostin tänään pitkästä aikaa kukkia itselleni. Läheinen kukkakauppa oli kesälomalla, mutta onneksi pieni lähikauppamme yllätti ja myi kauniit, tuoreet, keltaiset ruusut. Tänään on kyllä ollut kiva päivä. Sain itseni lenkkeilemään sateen uhkasta huolimatta ja Ukkosen kanssa kierrettiin järven rantaa pitkin hyvä lenkki. Siistittiin kotipihan romppeita, jotka olin nostanut siihen varastoa siivotessani. Tein sitruunaista kukkakaali-hernekeittoa ja omenapannaria rauhassa. Nyt istun keittiön pöydän ääressä teemukin kanssa iloiten kukista ja rauhallisuudesta.

Keitto tulossa

Kolmevuotiaan juhlat

On näissä lastensynttäreissä puuhaa! Ehkä se ei näy heti juhlijan silmään, mutta täällä on puunattu kotia viimeiset kaksi päivää että huhhuh vaan. Tosin anoppi kyllä kehui sisään astellessaan, että otetaanpas nyt kuvia kun on niin siistiä, eheh. Arkena lipsutaan siivouksesta, mutta juhlissa haluan, että pölyt on pyyhitty ja tärkeimmät lattiat pesty. Paikkojen järjestäminen keskeytyy jatkuvasti, kun vauva kömpii isosiskon harmiksi sirkustelttaan, ruoka-aika painaa päälle tai kakkavaippa huutaa vaihtoa. Samalla myös leivotaan, leikitään ja ulkoillaan.

Tykkään siitä, että voin leipoa juhliin mitä itse haluan ja teenkin sitten niitä omia suosikkeja, toki muidenkin mieltymykset huomioiden. Askartelen sokerikoristeita omaksi ilokseni ja valitsen kauniita kukkia maljakkoon. Nautin leipomisesta ja mikä olisi parempi aika tehdä täytekakkua ja muita herkkuja kuin synttärijuhlien aikaan. Mies tekee osansa hoitamalla lapsia sekä auttamalla viime hetken siivouksessa.

Hassuinta on, että koko aherrus tehdään vain pienen hetken tähden. Riittää, että paikat ovat järjestyksessä sillä minuutilla kun vieraat tulevat sisään. Sen jälkeen saa taas levittää leluja ja tiputella murusia lattialle eikä se haittaa.

Lastenjuhliin kuuluu vauhti ja sopiva meteli. Saa leikkiä ja nauttia. Saa juoda pillimehua ja syödä kakkua. Saa avata lahjat repien jos siltä tuntuu. Saa kadota yläkertaan leikkimään tai oman pihan hiekkalaatikolle. Parasta juhlissa ovat ystävät ja rakkaat. Vieraat tekevät juhlan.

Ihania ja toivottuja lahjoja

Juhlien jälkeen oltiin koko perhe onnellisesti finaalissa. Satulintu oli niin virittynyt, että unikaan ei meinannut illalla tulla väsymyksestä huolimatta. Hiippaili itsekseen huoneessaan ja haki leluja sänkyyn. Vauva nukkui aamuun asti ilman kitinöitä. Aamulla herkuteltiin vielä juhlasyömingeillä ja siivottiin juhlasotkut pois. Leikittiin uusilla leluilla sekä sisällä että ulkona.

Alkuviikko toivutaan ja rauhoitutaan. Miehellä on yksi kesälomaviikko! Samalla lepuutan minun polvea, joka on muistuttanut olemassaolostaan välillä ihan jäätävällä kivulla. Jotenkin se vääntyi edellisessä tankotanssissa ja on viikon kuluessa alkanut vihoitella enemmän ja vähemmän. Viime päivinä se ei ole saanut riittävästi lepoa ja on äitynyt tosi kipeäksi välillä. Huomenna käyn näyttämässä sitä lääkärille, vaikka luulen saavani hoito-ohjeeksi särkylääkettä ja lepoa. Hyvä kuitenkin kuulla lääkärin näkemys. Kiva viikko tulossa tämmöisistä pienistä harmeista huolimatta!

Mattoepisodi

Siis en voinut uskoa mitä eilen tapahtui. 

Meillä on ollut sovituksessa muutama matto yläkerran pieneen oleskelutilaan. Halusin sinne vaalean maton, koska siellä on tumma sohva. Muutossa luovuttiin vanhoista pölyävistä matoista ja päätettiin hankkia uudet.

Oltiin juuri sovitettu matot ja valittu se paras. Oikeasti ihan minun unelmamatto, jota olin jo aiemmin katsellut ja himoinnut. Vihdoin siinä omalla paikallaan!

Käänsin pääni ja apua! Satulintu oli laittanut matolle värityskuvansa, jota oli juuri värittänyt tusseilla! Tussi oli mennyt paperista läpi ja sotkenut maton! Siis yhdessä minuutissa pilattiin minun unelmamatto! Arvaatkaapas miten sisällä kuohahti ja vähän ulkopuolellakin. Huh sentään. Meinasin revetä keskeltä kahtia. Lapsen vika se ei tietenkään ollut. Ei hän osaa varoa. Meidän vika kun oli tussit siinä lähellä käytössä. Voi itku!

Äkkiä alettiin miehen kanssa miettimään, että mitä mitä MITÄ nyt tehdään! Äkkiä ottamaan tahraa pois! Mies suihkutti hädissään tahralle keltaista tiskiainetta ja minä riekuin vieressä, että "ei saa sitä, siitä jää väriä!" Tehty mikä tehty. Sain suurimman osan tussista pois ja yritin huuhdella tiskiainetahraa vedellä. Olin niiiin surullinen nyyh.

Tänä aamuna menin varovasti katsomaan, miten tahra oli lähtenyt ja eihän se ollut. Iso kellertävä läntti keskellä kaunista upouutta mattoa ja sen keskellä vielä vihreääkin. Mies vei maton tänään pesulaan. Ihan älyttömästi korventaa ja ärsyttää ja surettaa. Tusseilla on niin kiva piirtää, mutta nyt ne taitaa mennä kyllä hetkeksi jäähylle.

Jatkossa vain näitä

Pihahommia!

Heti kun tuli aurinkoa, lämpöä ja kesäfiilis, alkoi ulkona oleminenkin houkutella. Ihanan helppo mennä omaan pihaan! Pitkästä aikaa näen ihan oikeasti lisääntyvän vihreyden, kun asutaan maan tasalla. Vanhan kodin seitsemännestä kerroksesta näki kyllä kauniin maiseman, mutta luonnon yksityiskohdat jäi kokematta.

Nyt onkin yritetty vauhdilla laittaa pihaa kuntoon. On vihdoin saatu istutettua kaikki pensasmustikat ja mustaherukat, juhannusruusu ja persiankeltaruusu. Pupuverkot on paikoillaan. Kesäkukkia ostettu ja Ikeasta tilatut ulkokalusteet odottavat aina-niin-innokasta kasaajaa. Ostettiin siis etupihallekin pieni pöytä ja kaksi tuolia, niin voi siinäkin istuskella (lue: juoda teetä). Yrttejä vielä kaipaan ruukkuihin ja jotain hortensiaa takapihan pöydälle. Niin ja raparperia. Ikkunoita vähitellen pesty ja vanhat terassikalusteet hinkattu ihmesienellä.

Juup siis en todellakaan ole mikään viherpeukalo, ainakaan vielä. Taktiikkani on, että ne kasvit, jotka eivät kanssani viihdy, vaihdetaan kaikessa hiljaisuudessa uusiin. Ihme kyllä, sisäkukat on selviytyneet viime aikoina ihan jees, jopa tehneet uusia kukkia. Vanhavanha orkideakin puskee uutta lehteä.

Meidän piha on pieni. Nurmialue on minimaalinen, mutta jotenkin ihmeellisesti on saatu siihen melko järkevästi nuo kaikki minun haaveilemat istutukset. Syreenipensasta luulen tuossa kasvavan jo entuudestaan, joten sitä ei tarvinne istuttaa.

Myös hiekkalaatikolla on tehty paljon hommia. Tytön legoeläimet haluavat mennä piiloon hiekkaan ja ohjelmanumerona on sitten niiden etsintä. Joka kerta on yhtä hauskaa ne sieltä löytää. Välillä pidetään synttärikemut ja juhlien sankarina on aina pieni ruskea legopupu. Joskus eläimet laskevat hiekasta tehtyä vesiliukumäkeä uima-altaaseen ja joskus rekka kippaa hiekkaa eläinten päälle. Ihanaa kun voi leikkiä omassa pihassa!

Äitienpäivän puuhia ja vähän eilisenkin

Tämän päivän meininki muuttui olennaisesti, kun miehen harrastusmenot peruuntuivat ja saatiinkin viettää päivä yhdessä. Ihanaa!

Heti aamulla Satulintu toi minulle kortin, jonka olivat isänsä kanssa askarrelleet. Äidin kuva ja kauniita sanoja. Ne sulattivat sydämen. 💓 Olen sanonut miehelle, että mitään muuta äitienpäivämuistamista en tarvitse, mutta lapsen tekemä kortti tai piirustus olisi minulle aarre. Myös kerhossa tehty äitienpäiväkortti oli tosi hieno. Kortit ovat ilostuttaneet koko päivää.

Tänään ei ole satanut lunta, jes! Tämä kevät on ollut ihan hullu. Monena päivänä peräkkäin on ihan tuiskunnut. Toki se on sulanut heti maassa. Lapsi on tietysti vain innoissaan. Voi kun osaisikin ottaa hänestä mallia. Tänään paistoi myös aurinko. Oli keväinen fiilis.

Aamulla pakkasin pienet eväät mukaan ja lähdettiin kivaan Mäki-Matin perhepuistoon. Sinne on lyhyt matka, mutta eväät tekevät retkestä erityisen. Kiipeilytelineessä, hämähäkkikeinussa, hiekkalaatikolla, tiipiissä sekä isossa kiikussa eväitä syöden. Olipa mukavaa! Innostuttiinpa jopa poikkeamaan kaupungilla ja syötiin pehmistä Kirkkopuiston kahvilassa Ukkosen nukkuessa vaunuissa.

Kotipihassa puuhailtiin vielä hiekkalaatikolla ja puutarhahommissa, kunnes miehen kaveri tuli käymään. Myöhemmin mies jatkoi vielä mustikkapensaiden istuttamista ja pupuverkon asentamista. Minä soittelin pitkästä aikaa pianoa, Ukkonen harjoitteli punnerruksia ja Satulintu maisteli multaa takapihalla. Iltasella lämmitettiin sauna ja syötiin perinteiset iltapuurot. Ukkonen söi tosi suuren määrän sosemaista vauvanpuuroa. En uskaltanut imettää enää, kun yritti purra pari kertaa. Onneksi ei tullut haavaa. Maito heruu taas hitaasti. Parina yönä imetyksiä on ollut harvemmin: se vaikuttanee heti. Plääh.

Huomenna otan taas rennosti lasten kanssa. Lupasin Satulinnulle, että maalataan paperille Martti-auto, Salama-auto sekä vihreä pupu. Hyvällä säällä ulkoillaan ja nautitaan siitä että ei tarvitse kokata. 

Eilinen veikin voimia, kun olin yksin lasten kanssa. Siksi huomenna lepoa. Tylsää ei kylläkään ollut, sillä tulin täyttäneeksi päivän kaikella kivalla. Aamupäivällä innostuin leipomaan pullaa (!) ja sain vanhempani Pohjanmaalta sitä syömään. Iltapäivällä pyysin vielä ystäviä pienentämään pullavuorta. Oli mukavaa, vaikka oltiin tosi väsyneitä koko perhe. Juuri ennen nukkumaanmenoa Ukkonen vielä oksensi makkarin lattialle. Onneksi Satulintu on tottunut istuskelemaan rauhassa iltapotalla tarrakirjaa selaillen, joten sain siivottua jäljet. Molemmat lapset nukahtivat välittömästi. Lasten nukkuessa vaihdoin meille lakanat ja söin iltapalaa. Menin itsekin aikaisin nukkumaan ja hyvä niin, koska tänä aamuna pieni kUkkonen kiekui meidät hereille tasan klo 5:40. Maitokaan ei enää pikkumiestä saanut uneen. Lelua kouraan ja omat silmät hetkeksi kiinni. Huoh. Näistä aikaisista aamuista on nyt pelottavasti alkanut tulla tapa...

Nyt silmät on raskaat. Tietokone kiinni ja miehen kainaloon. Ehkä vähän iltapalaa. Hyvä päivä tänään. Onni olla äiti. Kiitos ja hei.

Remontin muistelua

Ne jotka ovat seuranneet meidän perheen kuulumisia jo edellisen blogin ajoilta, tietävät että muutimme vihdoin joulukuussa 2016 uuteen kotiimme pitkällisen remontin ja säätämisen jälkeen. Olin kirjoittanut remontista yhteenvedon, mutta siinä kevyessä hötäkässä (raskausväsymys, remontti, synnytys, muutto, ihan tavallinen arki kahden pienen kanssa) se jäi julkaisematta.

Kevät kun on muutenkin kodin laittamisen aikaa, on kiva muistella mennyttä remonttiähkyä. Olen niin onnellinen meidän uudesta kodista nyt, vaikka täytyy myöntää, että koko viime vuosi oli aikalailla kuraa. Juuri puhuttiin miehen kanssa, että edelleen toivutaan tuosta rykäyksestä. Se oli parisuhteenkin koetinkivi ja retki omaan inhimilliseen sieluun.

Pelkkä asuntokauppojen tekeminen oli meille raskaampi ja pitkäpiimäisempi projekti kuin olisi osattu arvata. Periaatteessa kaupat oli sovittu puolitoista vuotta ennen h-hetkeä, mutta tutun myyjän viivyttely ja empivät puheet kuormittivat minut äärilaidalle. Niin monta kertaa kauppojen tekemistä siirrettiin, että kiehuin. Olin valmis jo luovuttamaan ja katseltiinkin muita asuntoja. Tämä oli kuitenkin niin sopiva meille, että sen ajatuksen voimalla sinniteltiin.

Asunto oli alkuperäisessä 80-lukuisessa kunnossaan, joten tarvittiin täysremontti. Aloitettiin suunnittelu ihan tyhjästä vailla mitään kokemusta. Oli stressaavaa miettiä eri remonttiratkaisuja raskausmahaa raahaten sekä tietämättä, ehditäänkö muuttaa ennen kuopuksen syntymää. Mitä jos tehtäisiin tyhmiä virheitä? Onneksi urakoitsijalla oli sen verran pelisilmää, että ohjasi meitä oikeaan suuntaan tekemällä rohkeasti omia ehdotuksiaan. Niistä oli apua.

Satojen päätösten tekeminen oli oikeasti ihan hullua. Huh sitä keskustelun ja neuvottelun määrää! Ja vaikka meillä on melko samanlainen tyylitaju, kinaakin tuli. Meillä oli myös erilainen tapa hoitaa asioita: minä halusin tehdä valinnat nopeasti, jotta ne ovat pois alta kun taas mies halusi vertailla kaikki mahdolliset vaihtoehdot ja kilpailuttaa jokaikisen firman. Olin menettää järkeni. Ollaan siis rakennettu tämä koti yhdessä, lattian alta kattoon. Niin vaikeaa kuin se olikin, se yhdistää meitä nyt.

En saanut kaikkea mitä olisin halunnut. Sain kuitenkin unelmieni kodin, josta olen ylpeä. Sain jopa haaveilemani keittiösaarekkeen, vaikka keittiömme pienuus asetti rajoja. Kaikki sentit laskettiin tarkkaan. Itse asiassa kävi niin, että lopulta piirrettiin itse meille keittiö. Aseteltiin ruutupaperille kaapistot, liedet ja muut. Keittiö onkin minulle yksi tärkeimmistä paikoista uudessa kodissa ja mielestäni se onnistui hyvin. Tykkään erityisesti tuliterästä mikroaaltouunista, isosta tiskialtaasta sekä induktioliedestä, joka kuumenee nopeasti.

Loppua kohden tahti vain kiihtyi ja pari pientä virhettäkin tehtiin. Ehkä eniten harmittaa sähköpistokkeen puuttuminen ihan lieden vierestä. Halusin sen siihen, mutta kommunikaatiokatkos vauhdikkaassa loppuvaiheessa aiheutti mokan. No tällaisten kanssa kyllä eletään: pieniä juttuja ottaen huomioon öö... kaiken. 

Viime metreillä mies vielä ravasi rautakaupassa päivittäin hakien raksalle mitä milloinkin, pistorasioiden koteloista vessapaperitelineisiin. Hän hoiti muutenkin kaikki viralliset tuotteiden tilaamiset ym. Oli yhteydessä mm. isännöitsijään, remonttitarkastajaan, urakoitsijaan, rautakauppaan, keittiöfirmaan, kylppärikauppaan ja pankkeihin. Teki aivan valtavan työn. Minä puolestaan hoidin yksin silloisen kodin, esikoisen ja raskauden. Minäkin ylitin itseni.

Saatiin paljon apua anopilta. Hän maalasi asunnon kaikki seinät ja portaat. Hoiti esikoista meidän käydessä keittiö- ja kylpyhuonekaupoilla. Veivät miehensä kanssa monia peräkärryllisiä roskaa kaatopaikalle. Kokeiltiin muuten ottaa kerran tyttö mukaan laattakauppaan, mutta eihän siitä mitään tullut. Hän olisi halunnut minun vain tanssivan kanssaan esittelykylppäreiden lattioilla. Anoppi myös tarkkaili remontin aikana, kuinka urakoitsijan työ etenee. Se oli hyödyllistä, koska itse päästiin paikalle harvemmin. Aluksi anopin jatkuva mukana oleminen ärsytti, sillä hän tuntui hieman omivankin meidän remontin ja yritti vaikuttaa päätöksiimme. Hän kävi raksalla omin luvin ja meille etukäteen ilmoittamatta sekä jemmasi itselleen asuntomme vara-avaimet meiltä kysymättä.

Remontti vei meiltä yllättävän paljon aikaa ja energiaa siitä huolimatta, että ulkoistettiin kaikki mahdollinen. Yllätyksiäkin tuli. Yläkerrassa ei esimerkiksi saatu lastenhuoneiden oviaukkoja siihen mihin olisi ollut järkevintä, koska keskellä seinää meni joku putki! Kylpyhuoneen kosteusvaurioita puolestaan piti kuivatella useita viikkoja. Onneksi saatiin iloisiakin yllätyksiä. Olohuoneen katto oli sittenkin saatu röpelöisestä tasaiseksi ja liesituuletin olikin oikein jees.

Viime vuosi oli tunteikas. Pahin stressi hellitti heti kun oltiin saatu tilattua kaikki tärkeimmät ja isoimmat kodin osaset. Huokaisin ja luotin, että kaikki järjestyy. Välillä kyllä mietin, miten jaksankaan. Myös raskaudella ja synnytysjännityksellä oli oma osansa. Olin väsynyt kaikilla tavoilla ja vauva oli ollut perätilassa koko ajan. Jännitin perätilasynnytystä ja pähkäilin viikko tolkulla, että millä tavalla tämä vauva synnytetään. Edellisen synnytyksen jälkeen minulla oli paljon verenvuotoa ja minut luokiteltiin riskisynnyttäjäksi. Pelot olivat välillä tosi suuria: pelkoa kuolemasta. Hetki ennen laskettua aikaa alkoi yhtäkkiä helpottaa ja mieli keveni. Rauha palasi.

Kodin viimeistely ja sisustaminen jatkuu yhä. Olen kuitenkin tyytyväinen, että mies sai uuden ison television, josta haaveili. Ostettiin myös mm. uusi vitriini, lipasto sekä ihana kulmasohva. Kaikki matot uusittiin, koska haluttiin luopua vanhoista ja pölyisistä karvalankamatoista. Olohuoneen kruunuksi hankittiin pitkän budjettipohdinnan päätteeksi upea Octosecto-valaisin. Todellakin kannatti! Uusi ruokaryhmäkin täytyi ostaa, koska vanha ei mahtunut nykyiseen pieneen keittiöömme. Vaaleaa, maanläheistä, pehmeää tyyliä. Saatiin alakerta valmiiksi juuri ennen joulua.

Vasta jälkikäteen olen ymmärtänyt, että onpa meidät keitetty melkoisessa liemessä! Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin! On tehty tämä koti nyt meidän perheelle ja saadaan olla siitä ylpeitä. 

Vanhaan kotiin liittyy monia rakkaita muistoja parisuhteemme alusta sekä esikoisen vauva- ja taaperoajalta. Musta nahkasohva kyyhkyläisten lepopaikkana, paksu olohuoneen matto lapsen haparoivien askelten alla, juhlat ystävien kanssa, kesäparveke ja upeat ylimmän kerroksen maisemat. Kyllä ne haikeutta tuottavat. Olen silti rakastanut tätä uutta koko sydämestäni ja tänne on hyvä rakentaa uusia ihania muistoja. 💖

Tämä on Koti.

Ja lopuksi vielä kuvakurkistus meidän yläkertaan, jossa makuuhuoneen ikkunoissa roikkuu sekä uusia ihania vaaleita verhoja että vanhoja lakanoita yöunia auringolta suojaamassa. Eheh, tarkoitus olisi kyllä ostaa lisää pimennysverhoja. Iso-Arskakin haluaa pian seinälle ja sauna lämpimäksi.