keskiviikko 29. heinäkuuta 2020

Remppaa

Meillä on ollut putkiremontti koko kesän. On kuitenkin pystytty asumaan tässä kotona. Nyt remontissa sattuneen virheen takia meiltä meni myös nettiyhteydet. Niinpä kirjoitan tätäkin puhelimella.

Toisaalta nettiyhteyden menettäminen vieroittaa meidän koko perheen sopivasti Netflixistä ennen syysarjen alkua. Varasin kirjastosta kirjoja ja olisi ihana tottua lukemaan niitä telkkarin tuijottamisen sijaan. Ihan hyvä alku kyllä tässä siihen.

Oon ollut kohta kaksi viikkoa töissä kesäloman jälkeen. On ollut kivaa ja uutta toimistotöissä, uusien vastuiden parissa. Jälleen kerran oon huomannut, että osaan vaikka mitä, kunhan vaan saan rauhassa tutustua asiaan. Mahtavaa!

Kävin hiljattain mökillä pariinkin otteeseen ystävien kanssa ja itsekseen. Lakkasuolla, mustikkametsässä, rantasaunassa, uimassa. Ihania kesäjuttuja. Eilen löysin vattuja ja kipitin poimimaan ne äkkiä talteen. Sadekaan ei haitannut.

Tänään vietiin Satulinnun vaatteita kirppikselle. Puolentoista viikon napakka rutistus: halvat hinnat ja paljon tavaraa myyntiin. Jes.

Viikonloppuna on miehen vuoro lähteä mökille. Minä mietin, että lasten kanssa olisi mahtava nähdä kavereita ja olla vaan.

torstai 16. heinäkuuta 2020

Sateinen ja kylmä mökkiviikko

Reissussa on silloin ollut tarpeeksi kauan kun tekee jo mieli kotiin. Luulen, että meillä kaikilla oli jo vähän koti-ikävä viikon pituisen mökkeilyn jälkeen.

Mökki oli kyllä ihana. Olen jotenkin tosi kiitollinen tuosta mökistä: se on ollut mulle tärkeä lepopaikka. Hirsiseinät rauhoittavat ja maaseudun luonto on voimissaan. Perinteiset kukat jaksavat vielä kasvaa: niittyleinikit, apilat, päivänkakkarat, variksenkellot, koiranputket, siankärsämöt. Linnut laulavat ja järvi kimaltelee.

Järvi kimaltelee, kauniina päivänä siis. Meidän tämän kertaiselle mökkiviikolle ei osunut juurikaan aurinkoisia hetkiä vaan enemmänkin saatiin kylmää kyytiä. Sadetta, ukkosta, tuulta ja varsinkin se kylmyys!

Lapset eivät päässeet uimaan ollenkaan ja eläinpuistoretkelläkin tuli yllättäen ukkoskuuroja. Teltta pystytettiin mökin pihaan, mutta ei huvittanut olla siellä yötä edes uudella makuupussilla, kun epäilin, tarkenenko. Kuopuksen päikkärit jäivät puolivahingossa pois, mikä saattoi myös vähän väsyttää meitä, kun keskellä päivää ei ollutkaan enää tavanomaista tunnin pitusta hiljaista hetkeä. Oltiin mökissä paljon ja lähekkäin oli toki mukava olla. Lapsilta kesti pari päivää tottua leluttomuuteen ja mummulan pikkulegot auttoivat toki sopeutumisessa. Vähitellen lapset alkoivat kuitenkin kehitellä omia leikkejään, tarkkailla saalistavia hämähäkkejä mökin ikkunassa, keksiä vitsejä ja olla piilosta. 

Rantasauna lämpeni joka ilta ja vanhan ystävän kanssa käytiin hyvä pitkä keskustelu kauniissa kahvilassa. Miehen kanssa ajeltiin yhtenä päivänä kenkäkaupoille ja kävin testaamassa uusia lenkkareita (tosin vesisateessa) maaseutumaisemissa. Mökissä oli hyvä nukkua ja lapset heräsivät verrattain myöhään. Näitä hyviä asioita saa kuitenkin aika paljon kaivella mielen sopukoista, että tulevat mieleen. Pääosin oli melko työläs mökkiviikko.

Jälkikäteen on tietysti helppo sanoa, että meidän olisi varmaan kannattanut tulla jo aiemmin kotiin. Tämä kuluva viikko on nimittäin mennyt kyllä ihan toipuessa mökkireissusta. Eipä kuitenkaan osattu, joten sinne meni se kesälomaviikko, numero 2/3. Harmittaa nuo kelit. Nyt menossa jo 3/3 ja ensi maanantaina töihin.

Säähän ei voi vaikuttaa, mutta sää vaikuttaa mun fiilikseen. Ehkä tälle lyhyelle kesälomalle oli muutenkin kasautunut liikaa paineita, kun koronakevään jälkeen odotti vain tätä hetken hengähdystä. Ei pidä suorittaa lomaa.

Huomenna lähdetään ystävien kanssa mökille pariksi yöksi. Se on ihanaa! Ja aurinkokin kuulemma saattaa paistaa!





lauantai 11. heinäkuuta 2020

Siili!

Oon nähnyt ennenkin meidän kaupunkikodin nurkilla siilin, pienessä metsikössä. En kuitenkaan koskaan ole tavannut sitä meidän takapihalla! Oih. Ihana päivän piristys nähdä pieni kaveri tepsuttamassa määrätietoisesti rehevien lehtien suojiin. Olin kuin pikku lapsi, joka hihkuu ihastuksesta ja kurkkii ikkunasta. Siilit on söpöjä.

tiistai 30. kesäkuuta 2020

Kodin värejä

Mulla on ollut joku perustavanlaatuinen jumi tämän kodin kanssa. Jo pitkään on tuntunut, etten oikein viihdy täällä ja että joku täällä mättää. En ole osannut paikantaa epämukavuuden lähdettä.

Oon tykänny tässä kodissa vaaleudesta ja vaalean puun sävyistä. Ne tuo rauhaa ja ajattelun selkeyttä. Toisaalta kaipaan värejä. Aika pitkään kokeilussa on ollut vaaleanpunainen. Viime aikoina se ei ole kuitenkaan riittänyt värinkaipuuta lieventämään vaan on tehnyt mieli jotain voimakkaampaa, räiskyvämpää, rennompaa, maanläheisempää.

Ostin vihdoin kauan kaipaamani sekavärisen räsymaton. Se meni terassille ulkomatoksi. Rakastan sitä! Olohuoneeseen hankittiin ex tempore sinivalkoinen raitamatto, paksun villamaton paikalle. Muutos oli suuri. Pienikin asia voi näköjään muuttaa koko tunnelman. Voi olla, että hankin noita värikkäitä räsymattoja jatkossa lisää. Ne oli edullisiakin. Ne tuovat sellaista tunnelmaa, jota tällä hetkellä kaipaan.

Väreistä suosin tällä hetkellä sammalenvihreää ja ruosteenpunaista. Olen kuitenkin iloinnut paljon myös esim. oransseista liljoista maljakossa sekä leiskuvan punaisista pelargonioista amppelissa. Osaan mielestäni sommitella samansävyisiä juttuja yhteen, mutta hankalampaa on monenlaisten värien ja mielekkäiden tavaroiden tuominen tilaan niin, että lopputulos ei ole sekava tai liian täysi.

Ehkä tämä kotiangsti ei liity pelkästään väreihin vaan siihen vaikuttavat myös muut asiat, esim. se että mies on ollut etätöissä koko kevään enkä ole vapaapäivinä saanut olla täällä rauhassa yksin. Tai että putkiremontin takia meidän tavarat on sekaisin ympäri nurkkia, esim. ruokapöytä olohuoneessa. Tavaraa tuntuu myös olevan liikaa joka paikassa. Lasten kaapit on täynnä leluja, joilla he eivät leiki ja keittiön taso täyttyy heti kun saan sen siivottua: tavaroilla jotka ovat matkalla jonnekin omille paikoilleen. Minä nimenomaan haluaisin, että tavaroilla on omat paikkansa ja ne palautettaisiin sinne käytön jälkeen. Tekisi mieli ostaa oma dymo (tarrakirjoitin), jolla voisi nimetä hyllyjä ja laatikoita: osoittaa tavaroille paikat. Ehkäpä toteutan tuon idean.



sunnuntai 28. kesäkuuta 2020

Hellettä ja uimista kesäkuussa

Pari viikkoa on paistateltu nyt helteessä. Töissä meillä on onneksi ilmastointi, mutta ulkona ollaan oltu aamupäivät ja iltapäivät. Kotona meillä ei ole mitään ilmastointia. Alakerta on siedettävä, mutta yläkerran makuuhuoneet ovat olleet tukalia. Öisin on pidetty ikkunaa auki, mutta nyt parina yönä on näköjään oltukin sitten joidenkin ötököiden ruokaa: sen verran kutittaa ja paukamia on ympäriinsä.

Ensi viikolla kelit kuulemma muuttuvat ja luvassa on kylmää ja sadetta. Kylmällä nukun itse paremmin, mutta rakastan tottakai aurinkoa ja valoa. Helteellä oon kyllä ollut ihan poikki enkä ole saanut aikaiseksi paljonkaan. Meillä on ollut pari viikkoa kirppispöytä ja oon hinnoitellut sinne muutaman pussillisen lastenvaatteita. Ajatuksena oli siivoilla muitakin kaappeja, mutta enpä juuri ole jaksanut. Kirppis on tuottanut silti mukavasti. Varattiin sama pöytä vielä myöhemmälle kesälle niin saadaan viedä sinne sitten loput tavarat.

Lapset on käyneet uimassa rannalla sekä mummulan paljussa. Ostin Satulinnulle uudet Frozen-kellukkeet, mutta ei hän taida käyttää niitä: tykkää touhuta matalassa vedessä ja uida käsipohjaa. Ukkoselle ostin uimarenkaan ja hänelläkin on kellukkeet. Lapsilla alkoi nyt kesäloma, kun jäin itsekin lomalle. Lapset lomailevat koko heinäkuun, minä itse kolmisen viikkoa.

lauantai 27. kesäkuuta 2020

Kuusivuotias Satulintu

Löysin puhelimesta vanhoja kuvia parin-kolmen vuoden takaa. Ja aina uudestaan ihmetyn, kuinka Satulintu olet jo kuusivuotias. En ole käyttänyt sinusta tuota nimitystä yli kolmeen vuoteen. Nyt kasvattelet jo omia pikku siipiäsi.

Halua olisi kovasti lentää. Kerrot osaavansa etkä aina enää kaipaa vanhempiesi läsnäoloa. Paukautat oman ovesi uhmakkaasti kiinni ja raakut suutuksissasi äidit ja isät syvimpään suohon. Ja silti sinulla on halua yhtä paljon olla vielä pesässä äidin ja isän siiven alla: lämpöisessä mykkyrässä, sylissä ja kainalossa. Tahtoa puhua vauvakieltä, olla pieni.

Päiväkodissa olet saanut sosiaalista rohkeutta ja oppinut paljon kaveritaitoja. Kaverit ovat sinulle todella tärkeitä ja äitilinnun sydän repeää, kun joku kaveri ei pidäkään yhteyttä enää. Onneksi uusia mukavia kavereita on ilmaantunut ja myös jotkut vanhat ystävyydet ovat vain vahvistuneet iän myötä.

Tällä hetkellä rakastat mm. kissoja, Frozen 2 -elokuvaa, Ryhmä Hauta, piirtämistä ja pehmolelujasi. Otat pehmoja sänkyyn kasapäin ja järjestät ne tyynysi ympärille, samoin kuin äitisi lapsena. Leikit mieluiten Hatchimalseilla ja prinsessa-asuilla. Osaat kuitenkin leikkiä myös sitä, mitä kaverisi tahtovat: sekin on hieno taito. Eri kavereiden kanssa sinulla on erilaiset leikit. Päiväkodissa sanottiin, että oletkin mieluisa leikkikaveri. Muistathan kuitenkin pitää myös omat puolesi kavereiden kanssa.

Olet musikaalisesti lahjakas ja toivottavasti rohkaistut joskus jatkossa käyttämään taitojasi omaksi ja muiden iloksesi. Sinulla on uskomattoman hyvä muisti laulujen suhteen ja osaat yhdenkin kuuntelun jälkeen laulaa uutta laulua. Äitinä toivon sinulle tietysti myös äärettömän tärkeää sinnikkyyttä, jonka avulla musikaalisuuttakin voi hyödyntää esim. soitto- tai laulutaidon harjoittelussa.

Polkupyöräilet tarkasti ja haaveilet rullaluistimista. Talvella 2019 opit luistelemaan hienosti ja kävimmekin luistinradalla monia kertoja. Leikkipuistossa olet oppinut tänä keväänä laskeutumaan palomiehen putkea alas ja olet taidostasi erittäin ylpeä. Juokset korkeaakin liukumäkeä pitkin sen huipulle ja tykkäät olla ensimmäinen joka paikassa, esim. autossa tai sisällä kotona. Me vanhemmat yritämme parhaamme mukaan jakaa teille molemmille vuoroja ja pitää tilanteet reiluina. Reiluus on erittäin tärkeää. Nautit tanssista ja toivon, että joskus harrastaisit sitä lisää. Se tuntuu sinulle ominaiselta tavalta liikkua.

Olet herttainen ja ymmärtäväinen isosisko, joka joutuu aika useinkin olemaan pikkuveljen kaveritaitojen harjoittelujen kohde. Aikuisen tuki ja suuri rakkautesi veljeä kohtaan auttavat antamaan anteeksi tälle. Pikkuveli on sinulle erittäin tärkeä. Hän rakastaa sinua suuresti ja ihailee avoimesti. Veli haluaisi leikkiä kanssasi, mutta ei osaa aina vielä joustaa leikin sisällöistä. Tästä syntyy kärhämää ja harmia. Joskus kannat huolta asioista vähän liikaakin: olet herkkä lapsi.

Olet oppinut sanomaan r-kirjaimen uutteran harjoittelun jälkeen kesäkuussa 2020, onnea! Iltatoimien aikaan olet mielellään harjoitellut sitä äidin kanssa. Iltasaduista on useimmiten vastannut isä: Takkuparran tarinat ovat olleet suosikkisi. Ne ovat isäsi itse keksimiä satuja, joissa on hassuja merirosvoseikkailuja. Äiti tykkää lukea sinulle iltasaduiksi esim. erilaisia tunnekirjoja ja vanhoja suomalaisia eläinsatuja. Kummitädiltäsi saimme lainaksi nyt vähän isompien lasten kirjoja, alamme ehkä lukemaan nyt niitä: Risto Räppääjää, Onnelia ja Annelia, Maukkaa ja Väykkää.

 Olet ihana lapsi, meille suunnattoman rakas ja tärkeä.

perjantai 3. huhtikuuta 2020

Korona-ajan kuulumisia

Paluu blogin pariin pitkästä aikaa. Ja maailma on muuttunut.

Reilut kaksi viikkoa sitten hallitus päätti sulkea koulut. Suomalaiset ohjattiin etätöihin, kaikki paitsi hoitajat, lääkärit ja muu olennaisin työvoima. Suuret tapahtumat kiellettiin. Nuo kaksi-kolme viikkoa on nyt totuteltu uuteen arkeen, koronan kanssa. Nyt ravintolat ovat sulkeutumassa ja Uusimaa on jo suljettu. Koululaiset opiskelevat etänä ainakin toukokuuhun asti ja monet hoitoalan työntekijät siirtyvät uusiin poikkeusajan tehtäviin, esim. vanhustyöhön tai puhelinpalveluun.

Meidänkin perheen arkeen korona on vaikuttanut paljon. Mies on siirtynyt täysin etätöihin ja tehtiin hänelle minitoimisto meidän makkarin nurkkaan. Siellä hän pystyy keskittymään, vaikka me muut oltaisi kotona.

Minun työt jatkuu ainakin vielä toistaiseksi. Aamuisin kävelen töihin ristiriitaisin fiiliksin. Töissä on tavallaan kivaa ja toisaalta tosi raskasta. Välillä melkein itkettää, kun katson nallekarhuja talojen ikkunoissa. Niiden tarkoitus on, että perheet voivat laskea, montako nallea löytävät yhteisillä ulkoiluhetkillä. Sateenkaaret ikkunoissa tarkoittavat toivoa, voimaa ja iloa. Tällä viikolla tunteet alkavat itselläkin vapautua.

Kaupunki aloitti yt-neuvottelut eikä kenelläkään ole varmuutta kevään ja kesän töistä/lomista. Ensimmäiset pari viikkoa oli töissä rauhallista ja mukavaa, kun tehtiin omalla joukolla rästihommia ja nautittiin rauhallisemmasta menosta. Tällä viikolla toimipisteitä tiivistettiin ja meidän tiloihin tuli toinen yksikkö. Hallitus suosittelee sosiaalisten kontaktien minimoimista. Kaikki yli 10 hengen kokoontumiset on kielletty. Niinpä on saatu ihan tosissamme suunnitella, miten tuo toteutuu nyt, kun pienessä talossamme on paljon porukkaa. Myös ääntä ja liikettä tuli paljon lisää, mikä kuormittaa itseäni ehkä eniten. Rauhallisia työtiloja ei kertakaikkiaan ole. Täytynee ensi viikolla ottaa omat kuulokkeet mukaan. Voi niillä ilmaista, että haluaa työskentelyrauhan.

Minut on tällä hetkellä siirretty toimistotöihin ja muihin juokseviin asioihin. Sekin on erilaista ja siksi kuormittavaa. Tavallista päivärytmiä ei enää itsellä ole ja työn suurin ilo, lasten kanssa oleminen, on vähentynyt itseltäni radikaalisti. Olen kyllä mielestäni taitava löytämään tekemistä, koska sitä on kertynyt viime syksystä asti. Silti välillä tuntuu vaikealta saada otetta töistä: mitäs sitten seuraavaksi tekisikään? Mihin tarttuisi?

Olen jollain tavalla hyväksynyt sen, että töissä on riski saada tartunta tai ainakin altistuminen. Kaikkiin flunssaoireisiin suhtaudutaan kuitenkin vakavasti ja sairaslomaa saa herkästi. Töissä käyminen tuo mukavaa rutiinia omaan viikkoon.

Lapset sairastivat flunssaa viikon-pari ja sen jälkeen pyörähtivät päiväkodissaan pari päivää. Tällä viikolla he siirtyivät heille uuteen päiväkotiin, yhdistymisten takia. He tuntuvat kuitenkin viihtyvän heille uusien lelujen ym. parissa ja koen, että päiväkodissa oleminen on heille turvallista ja tuttua arkea tämän kaiken hulinan ja erikoisen maailmantilanteen keskellä. Uudessa päiväkodissa heillä on omat tutut aikuiset ja tutut lapset. 

Kaikki harrastusmenot, ystävien kanssa sovitut mökkeilyt, kyläilyt, koulutukset ja tapaamiset on nyt peruttu. Yin-jooga ja reggaeton pyörivät netissä, mutta niiden pariin on vaikea rauhoittua täällä kotona. 

Tämä viikko olikin ehkä raskain meille kaikille. Itsekin olin hurjan väsynyt. Yhtenä yönä sain nukuttua vain 4 tuntia, kun murehdin työasioita. Plääh tyhmää.

Matkustamista ei suositella. Mökkeilyä ei suositella. Lasten keskinäisiä pihaleikkejä ei suositella. Videopuhelut, nettipalvelut ja noutoruoka ovat nyt in.

Minä ajelen tänään silti mökille. On pakko. En ole ollut pitkään aikaan yksin ja se alkaa näkyä jaksamisessa. Kaksi yötä. Aion lukea, ulkoilla luonnossa, syödä herkkuja, silitellä kissaa, ottaa valokuvia, ehkä laulaa, unohtaa hetkeksi tämän koronan ja ladata akkuja nyt kun vielä voin. 

Kevättä on vielä pitkään jäljellä, vaikka viikot menevätkin tavallaan ripeästi. Täytyy levätä silloin kun voi. On pakko elää päivä kerrallaan, koska tietoa huomisesta ei oikeastikaan ole: mitä vaan voi tulla eteen. Ja silloin on reagoitava nopeasti.

Elämä on nyt haastavaa, mutta se on sitä kaikilla. Jokaisella on omat haasteensa tässä poikkeustilassa. Vaan kyllä me tästä selvitään ja tavallinen elämä tuntuu tämän jälkeen taas erityisen arvokkaalta.