sunnuntai 16. helmikuuta 2020

Lyhennetty työaika

Aloin helmikuun alusta tekemään lyhennettyä työaikaa. Oon perjantait pois töistä kesään asti. Jännittävä nähdä, miltä viikot alkaa tuntua pitkällä ajanjaksolla. Tähän asti on ainakin helpottanut huomattavasti. Lapsilla on myös lyhyempi päiväkotiviikko. Uskon, että se on hyväksi heille.

Viikko sitten kun mulla oli ensimmäinen perjantaivapaa, viikonloppu tuntui tosi pitkältä. Tällä viikolla lapsi sairastui juuri perjantaina ja koko päivä meni murehtimiseen ja lääkäriajan odottamiseen. Lauantaille oli sovittu ystävätreffejä ja miehelläkin oli omat menot: nyt sunnuntaina tuntuu, että en ole latautunut tarpeeksi. Tarvitsen yksin olemista, jota ei loppuviikolla ole ollut.

Tällä viikolla huomasin kuitenkin töissä, että olin yllättävän tehokas. Ajatus luisti hyvin ja sain paljon aikaiseksi. Jopa niin paljon, että en tarvitsekaan yhtä työpäivää talvilomaviikolta suunnitteluun, arviointiin ja kehittämiseen. Aion hakea lomaa koko viikolle.

Oon ollut tosi tyytyväinen mun töihin. Mulla on ihanat työkaverit ja on tutustuttu yhä enemmän heidän kanssaan. Mun omat työtehtävät on olleet vaihtelevia ja mielenkiintoisia, haastavia ja kannustavia. Tärkeää on ollut opetella armollisuutta ja multitaskaamisesta luopumista. Kaikkea ei vaan ehdi tehdä eikä sellaista voi osata, mitä ei ole oppinut mistään. Lapset on tärkeimpiä ja heidän kanssa on helppo olla. Toimistohommia opettelen yksi asia kerrallaan. Vaikeinta on tasapainotella erilaisten työtehtävien välillä ja suunnitella omaa ajankäyttöä niin, että aikaa riittäisi kaikkeen tärkeään sopivassa suhteessa ja järkevinä aikoina.

Uskon, että lyhennetty työaika antaa paljon jaksamista ja iloa meidän arkeen. Oon jo vuosia laittanut vapaa-ajan rahan edelle, joten luulen, että osaan nauttia vapaista pienemmästä palkasta huolimatta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti