Kävin reilu viikko sitten teettämässä itelleni uuden tatuoinnin! 💛 Tatuointikuume alkaa mulla aina rauhallisesti ja jossain vaiheessa sitten yltyy niin, että on pakko alkaa miettimään tosissaan uutta kuva-aihetta. Mulla oli jo jonkin aikaa ollut mielessä, että haluan ottaa lapsiini liittyvät eläimet. Kun sopiva tyylikin löytyi niin piti vaan varata aika! Tää kuva on omistettu mun rakkaalle neljävuotiaalle tytölle, joka on rakastanut pupuja koko pienen ikänsä. Muskarissa kaksivuotiaana esitteli itsensä pupuksi ja kaiken piti olla pupua vaan. Jänikset ja rusakotkin kelpasi. Poikanen saa oman eläinkuvansa kunhan tämä paranee.
En tiedä, voitteko päästä siihen fiilikseen, joka mulla oli tän tatuoinnin ottamisen jälkeen. Se oli nimittäin ihan uskomaton voimaantumisen kokemus. Kuten tutut tietää, sorrun helposti toisten ihmisten liialliseen miellyttämiseen. Se tulee tuskastuttavan automaattisesti ja tiedostamatta. Myöhemmin sitten ärsyttää, että miksi en osannut tehdä niin kuin itse olisin halunnut. Nää tatuoinnit on mun omannäköisen elämän elämistä parhaimmillaan. Mä niin tykkään näistä ja nää on mua! Edelleen kuulen mielessäni tiettyjen ihmisten kommentit ja arvostelut, mutta ihan parasta on, että en oikeastaan välitä niistä. Tottakai ne ärsyttää, mutta en jätä mitään tekemättä niiden vuoksi. Eniten mietin tällä kertaa tatuoinnin sijaintia. Järkevin paikka sille oli käsivarsi ja siihenhän se päätyi. Jännitin sen näkyvyyttä, mutta sisimmässäni tiesin, että se on paras paikka.
Tämä on neljäs tatuointini. Ensimmäisen otin 18-vuotiaana. Toisen otin opiskeluaikana. Kolmannella peitin ensimmäisen. Ja tämän neljännen aikana olen 35-vuotias. Jokaisen tatuointini takana on syvempi merkitys, joka liittyy arvoihini tai tapaani elää. En ole katunut niistä mitään, en edes sitä ensimmäistä, jonka piilotin myöhemmin. Niillä kaikilla on mulle tärkeä sanoma. "Eletään rakkaudellista elämäntapaa, ihmisiä ja ympäristöä arvostaen." "Pidetään itsestä huolta ja annetaan sitten muillekin, kun on mistä antaa." "Uskotaan omaan kauneuteen ja hyvyyteen." "Ollaan kiitollisia rakkaudesta ja siitä mitä on saatu."
En tiedä, voitteko päästä siihen fiilikseen, joka mulla oli tän tatuoinnin ottamisen jälkeen. Se oli nimittäin ihan uskomaton voimaantumisen kokemus. Kuten tutut tietää, sorrun helposti toisten ihmisten liialliseen miellyttämiseen. Se tulee tuskastuttavan automaattisesti ja tiedostamatta. Myöhemmin sitten ärsyttää, että miksi en osannut tehdä niin kuin itse olisin halunnut. Nää tatuoinnit on mun omannäköisen elämän elämistä parhaimmillaan. Mä niin tykkään näistä ja nää on mua! Edelleen kuulen mielessäni tiettyjen ihmisten kommentit ja arvostelut, mutta ihan parasta on, että en oikeastaan välitä niistä. Tottakai ne ärsyttää, mutta en jätä mitään tekemättä niiden vuoksi. Eniten mietin tällä kertaa tatuoinnin sijaintia. Järkevin paikka sille oli käsivarsi ja siihenhän se päätyi. Jännitin sen näkyvyyttä, mutta sisimmässäni tiesin, että se on paras paikka.
Tämä on neljäs tatuointini. Ensimmäisen otin 18-vuotiaana. Toisen otin opiskeluaikana. Kolmannella peitin ensimmäisen. Ja tämän neljännen aikana olen 35-vuotias. Jokaisen tatuointini takana on syvempi merkitys, joka liittyy arvoihini tai tapaani elää. En ole katunut niistä mitään, en edes sitä ensimmäistä, jonka piilotin myöhemmin. Niillä kaikilla on mulle tärkeä sanoma. "Eletään rakkaudellista elämäntapaa, ihmisiä ja ympäristöä arvostaen." "Pidetään itsestä huolta ja annetaan sitten muillekin, kun on mistä antaa." "Uskotaan omaan kauneuteen ja hyvyyteen." "Ollaan kiitollisia rakkaudesta ja siitä mitä on saatu."
