Mielessäni on kuva suuresta ja elävästä älypuhelimesta, jolla on kädet, jalat ja kasvot. Se istuu työpaikan kahvihuoneessa pöydän ääressä, nojaa rennosti puisen tuolin selkänojaan ja pitelee suurta kahvikuppia kädessään. Sillä ei ole kiire mihinkään, se hengailee. Siellä se on ollut koko kesän.
En ole tietoisesti lomauttanut puhelintani, mutta se on tapahtunut automaattisesti. Ehkä sen tai vähintään puhelimen osa-aikaistamisen on tehnyt se, että mulla ei ole ollut yhtään tylsää tai yksinäistä, kun mies on ollut kotona. Tuntuu suorastaan oudolta ajatukselta, että ensi viikolla hän menee taas töihin ja olen täällä yksin lasten kanssa. W e i r d. Mitä minä sitten teen? Tai syynä on ollut se, että ystävät on tienneet meidän lomailevan eivätkä siksi ole viestitelleet mulle. Enkä minäkään heille suuremmin. Jonkinlaisena oletuksena varmaan on, että kesälomalla ollaan perheen kanssa.
En kyllä kaipaa yhtään sitä jatkuvaa instan, iltapäivälehtien tai whatsuppin kyttäämistä. Ystäviä on kyllä kiva nähdä. Haluaisin osata jättää puhelimen rauhaan myös jatkossa. Mitenkähän se onnistuisi? Tekemällä enemmän itselle kivoja asioita keskellä päivää? Keksimällä muita harrastuksia ja rentoutumiskeinoja? Tekemällä enemmän lasten kanssa? Näkemällä ystäviä enemmän livenä? Ottamalla enemmän omaa aikaa keskellä viikkoa, jotta osaisi olla paremmin läsnä perheelle silloin kun on paikalla? Sen kuitenkin sanon, että minun puolestani puhelin saisi jäädä satunnaiseksi keikkatyöläiseksi, kokoaikaiseksi ei tarvitse enää tulla, sori vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti