lauantai 10. elokuuta 2019

Ekan työviikon kuulumisia

Viikko meni epätodellisen nopeasti. Päivät katosivat tuhkana tuuleen.

Oikeastaan vain ne edellisen viikon kaksi ensimmäistä työpäivää olivat hankalia ja erityisen jännittäviä. Oli sellainen olo, että en osaa tarttua mihinkään. Nukuin todella huonosti myös to-pe-välisen yön ja olin fyysisesti melko rikki seuraavat päivät. Heräilin yöllä enkä saanut unta. Silmät punaisina ja verestävinä, sumua ja särkyä päässä sekä heikotusta. Sunnuntaina olo oli suorastaan karsea. En osannut kuitenkaan edes huolestua, kun ajattelin, että kaikki johtuu enimmäkseen univelasta ja ehkä liian vähäisestä syömisestä. Ja nämä tietysti johtui stressistä. Makasin aamusta iltaan peiton alla, söin enemmän ja aloin toipua.

Maanantai oli vielä totuttelua, mutta tiistaina olin jo täysipainoisesti mukana. Aloin saada kiinni työtehtävistä ja pääsin juttelemaan pomon kanssa asioista, jotka jännittää

Tiistain kieppeillä alkoi olla helpompaa ja jotenkin kevyempää. Iltapäivisin seuraavan päivän työasiat ei enää ahdistaneet ja uni alkoi tulla iltaisin ja öisinkin, jos satuin heräämään. Edelleen työasiat pyörii mielessä herkästi, mutta hellävaraisesti siirrän ne taka-alalle. Jaksamisen lisääntyessä yritin myös keksiä viikon varrelle kivoja rauhallisia tekemisiä iltapäiviin, jotta saisin ajatukset muualle. Se tuntui onnistuvan.

Loppuviikolla sain tehdä melko paljon tietokonehommia. Ne muistuivat mieleen nopeasti. Opin myös lukemaan ja lähettämään sähköpostia, ilmoittautumaan koulutuksiin ja tallentamaan pilveen. Heh. Tuntuu hassulta pyytää työkaveria auttamaan perusasioissa, esim. näyttämään miten saa tulostettua väritulosteita. Oon kuitenkin päättänyt, että kysyn ihan kaikkea, tyhmääkin. Sitten monesti huomataan, ettei kukaan muukaan oikein osaa sitä asiaa. Meillä tuntuu olevan tosi kiva työporukka. Oon siitä tosi onnellinen.

Viikonloput tuntuu nyt aivan ihanilta, vähän lyhyiltä tosin. Myös arki-iltapäivät on kivoja, kun pääsee töistä. Lepoa kaipaan paljon ja välillä omaakin aikaa, mutta toisaalta en malta lähteä omien lasten luota. Heilläkin on uusia kuvioita, kun päiväkoti alkoi viime torstaina. Vaikka vapaa-aika on ihanaa, töissäkin on kivaa. Tuntuu hyvältä tehdä asioita, saada aikaan, tuntea itsensä tärkeäksi ja onnistua.

Lounassalaatin pohja ♡

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti