Flunssa kintereillä

Nyt se hiipi meillekin: ensimmäinen flunssa. Toinen lapsista oli eilen pois hoidosta ja sormet ristissä seurataan, pysytäänkö me muut terveinä. Ihan uusia juttuja tuli taas eteen, kun piti miehen kanssa neuvotella, kumpi jää töistä pois hoitamaan lasta. Ja entäs jos lapsi sairastaa monta päivää putkeen?

Me hoidetaan asia tasapuolisesti vuorotellen. Ei ehkä kuitenkaan vuoropäivin vaan sairausjaksoittain tai ainakin parin päivän pätkissä. Helpompaa ehkä työyhteisöille kun tilanne ei vaihdu päivittäin. 

Tää on meille ihan uusi asia ja oon jotenkin tosi kiitollinen suomalaiselle järjestelmälle, jonka ansiosta töistä saa ja voi jäädä pois sairasta lasta hoitamaan. En tiedä miten tämä on järjestetty muissa maissa, mutta tuntuu suorastaan erikoiselta jäädä kotiin kun ei ole itse kipeä.

Lapsi alkoi paranemaan hyvin sairaslomapäivän aikana ja heti tänään pääsi jo päiväkotiin. Tuli hyvä mieli siitä, että uskalsin kuunnella itseäni ja omaa vaistoa lapsen päiväkotikuntoisuudesta.

Omissa töissä jatkuu jännitykset. Yritän ajatella, että ei kannata ajatella mitään jännittäviä asioita liikaa etukäteen. Niitä tulee nimittäin koko ajan lisää eivätkä ne juurikaan helpotu ajattelemalla. Hoidetaan asia kerrallaan. Jatkuva jännityksessä eläminen väsyttää eikä siltä voi oikein välttyäkään. Tsemppaaminen on raskasta. Oon kuitenkin ylpeä siitä, miten paljon oon jo näiden viikkojen aikana oppinut ja millaisia asioita olen osannut hoitaa. Töissä on edelleen mukavaa.
 
Viikonloppuna käytiin Pohjanmaalla mökillä ja se oli tosi virkistävää ja rentouttavaa. Työasiatkin unohtuivat jopa vuorokaudeksi, heh. Ulkoiltiin koskella ja metsäpolulla, kävin ostamassa jotain pientä syksyistä kotiin, pääsin puusaunaan ja nukuttiin ihanassa hirsimökissä upean tähtitaivaan (!) alla. Se olikin syksyn eka tähtitaivas mulle. Mahtavaa!