Meillä on vietetty vauhdikasta ja iloista lasten joulua. Iltaisin on sitten miehen kanssa yritetty parhaamme mukaan toteuttaa sitä rauhallisuutta, jota elämään myös kaivataan. Mies on maalannut minifiguja ja pelannut, minä katsonut leffoja ja sketsisarjoja.
Jouluaattona lapset olivat aivan älyttömän jännittyneitä. Keksittiin kyllä mukavaa puuhaa: ekojen pakettien avaamista jo aamulla, jouluaamiaisen tekemistä ja lastenohjelmia, mäenlaskua uudella megaliukurilla, leikkimistä uudella autoradalla ja LOL-nukella, isovanhempien tapaamista ja kahvittelua. Iltapäivällä lapset olivat kuitenkin niin malttamattomia, että miehen piti pikaisesti lähteä viemään roskia, jotta joulupukki voisi tulla..
Pakettien avaaminen olikin sitten melkoista meininkiä! Esikoinen 6v. kiljui onnesta ja kuopus 4v. repi kaikkia paketteja auki minkä ehti. Haikeudella vaan muistelin viime joulua, jolloin Ukkonen avasi lahjan tai kaksi ja sitten leikki niillä pitkän aikaa välittämättä muista paketeista. Tällä kertaa oli toisin. Lahjat olivat kuitenkin tänäkin jouluna mieleiset ja suuri jännitys itseltäkin laukesi sen osalta. Illalla oltiinkin sitten ihan puhki koko perhe ja vihdoin saatiin ylivirittyneet mutta onnelliset lapset nukkumaan. Väkisin katsoin Ankeisen joulutervehdyksen, vaikka oikeasti olisi vaan pitänyt mennä suoraan nukkumaan itsekin. Ohjelmaa katsoessa söin vielä ylisuolaisia sipsejä, joista viimeistään tuli fyysisesti tosi huono olo.
Yleensä Joulupäivä on ehkä paras joulun kaikista päivistä: niin tänäkin vuonna. Lasten lahjanälkä oli tyydytetty ja oma lanttulaatikkonälkä myös. Kaikki olivat rentoja, iloisia ja lapsetkin jaksoivat touhuta uusilla leluillaan tyytyväisinä aamusta iltaan. Laskettiin mäkeä, syötiin, leikittiin, nukuttiin päiväunet.
Tämä päivä oli varattu maaseutureissulle mummulaan. Syötiin joululounasta ja saunottiin. Lapset saivat vielä pienet paketit, joiden parissa aika kului hyvin. Pois lähtiessä vielä ihastelin maaseudun pimeyttä. Meidän kaupunkikodissa harvoin saa sellaista fiilistä, että ympärillä ei ole yhtään ketään tai mitään. Maalla sen saa helposti, kun menee illalla ulos: lunta, kylmää, pimeää ja hiljaista. Siinä on myös omaa viehätystä. Ehkä tuttua lapsuudesta.
Pidän kyllä arjesta enemmän kuin tällaisista pitkistä pyhistä. Minusta joulun välipäivätkin on aina olleet enemmän tai vähemmän tylsiä, kun niillä ei ole selkeää funktiota. Ollaan vaan kuin pellossa, syödään joko juhlavasti tai arkisesti, kyläillään ehkä tai sitten ei, ulkoillaan tai sitten ei, on mukavaa ja rentoa tai sitten ei. Mistään ei saa oikein otetta. Älkää ymmärtäkö väärin, pidän lomasta ja vapaasta ja siitä, että voidaan olla perheen kanssa yhdessä! Samalla minussa on kuitenkin jonkinlainen ahdistus siitä, että rutiinit ja rytmit eivät toteudu loman aikana. Nukutaan pidempään, valvotaan pidempään, tehdään sitä ja tätä, syödään sitä ja tätä. Se tuntuu hankalalta kehossa ja mielessä. Se myös tekee jotenkin ärtyisäksi. Ja uskon, että sama rutiinien ja aikataulujen kaipuu on meidän kuopuksella. Hän on ollut erityisen ärtynyt pari päivää ja luulen, että syynä on joulujännityksen purkautumisen lisäksi pitkä tauko arjen rutiineista (päiväkodista ja kavereiden näkemisestä). Odotan siis tavallaan jo arkea monestakin syystä. Rutiinien ja rytmin lisäksi saan silloin helpommin itse lepoaikaa ollessani osasairauslomalla.
Vaikka arkikin houkuttelee, lapsiperhelomassa parasta on kuitenkin se, kun ei ole oikeasti kiire minnekään. Voi rauhassa maata lastenhuoneen lattialla ja koota legolinnaa parikin tuntia, kunnes kroppa muistuttaa, että on maannut huonossa asennossa. Tai kun mennään perheen kanssa porukalla mäkeä laskemaan ja innostun itsekin jättiliukurista. Tai kun muuten niin vauhdikas eskarilainen liimautuu kylkeen kiinni ja tulee pussaamaan. Tai kun lapset nukkuu ja itse lämmität saunan, laitat kynttilän palamaan ja saunot pitkällä kaavalla kaikki ihanat pesuaineet ja uudet rasvat testaillen.
Join äsken kamomillateetä ja nyt suunnittelen nukkumaanmenoa. Oon kuunnellut Sami Minkkisen hypnoosiäänitteitä ja hänellä on ihania ja toimivia settejä myös uneen liittyen. Jospa vaikka kuuntelisi yhden sellaisen ja saisi toivottavasti nukkua pitkälle aamuun lasten leikkiessä tyytyväisenä yhdessä... katsotaan kuinka käy.
Ja vielä yksi ajatus noista loma-ajan rutiineista. Että kysehän on tietysti vain siitä, millaisia aikatauluja ja tekemisiä me aikuiset itse päätetään lomalla toteuttaa perheissämme. Meillä on myös mahdollisuus pitäytyä tutussa mukavassa arkirytmissä, herätä samaan aikaan ja mennä ajoissa nukkumaan, syödä järkevästi, liikkua sopivasti, jne. Mielenkiintoista onkin, miksi se tuntuu lomalla vaikeammalta kuin yleensä. Ehkä kyse on pohjimmiltaan arvoista: siitä että arvostaako itseään ja hyvää oloaan oikeasti ja tarpeeksi vai meneekö aina samalla vanhalla kaavalla, edes tiedostamatta sitä miksi toimii niin kuin toimii. Osaako kuunnella itseään ja tarvittaessa muuttaa aiempia toimintamalleja, jotka eivät ole toimineet vuosikausiin. Tai että osaako niistä hyvistä elintavoista joustaa sillä tavalla sopivasti, että loma tuntuu rennolta lomalta, mutta samalla säilyy rutiinien luoma turvallisuus. Joustavuuden tärkeydestä usein puhutaankin, mutta on joskus vaikea ymmärtää, millaisissa tilanteissa se oikeasti omassa elämässä voisi näyttäytyä ja miten. Ihan mielenkiintoista. Mutta nyt sinne nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti