keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Sairastelua ja väsyneitä päiviä

Nyt on taustalla pari todella raskasta viikkoa. Viime viikolla olin niin väsynyt, että itkeskelin joka päivä jostain. Perjantaina tuntui voimattomalta jo aamusta alkaen. En ymmärrä mikä nämä voimat vei.

No itse asiassa alkuviikolla voimat kyllä otti joku tauti. Minulta katosivat yhtäkkiä kaikki fyysiset energiat ja vointi oli ihan veltto ja uupunut. Pelkkä tytön kerhoon vieminen oli tuskan takana. Vasta viikon keskivaiheilla tajusin ystävän vinkistä, että kyseessä oli todella joku tauti, ei yleinen kotiäidin väsymys. Ja minä kun olin vain yrittänyt tsempata. Miehellekin tuli samat olot sitten. Ei siis kuitenkaan yskää, kuumetta tai nuhaa vaan pelkästään voimattomuutta. Voihan se olla että vetämättömyys vaikutti sitten loppuviikkoonkin.

Tällä viikolla sitten lapset on sairastaneet kovaa flunssaa. On oltu kotona paljon ja peruttu kerhoja ja kaveritreffejä. Viime yönä Satulintu itkeskeli yskäänsä ja muutenkin heräili monia kertoja vain hiippaillakseen meidän luo. Tänään aamupäivällä Ukkonen sai vielä jonkun ärhäkän allergisen ihottuman ja huusi sitä muutamia tunteja. Ja räkä valuu ihan koko ajan.

On ollut täysi työ viihdyttää ja hoitaa lapsia täällä sisätiloissa pakkasen paukkuessa ulkona. Tänään on puuhasteltu esim. tehtäväkirjojen parissa, kaivettu kaappiin piilottamani Dublot esiin ja katsottu Myyrä-dvd:tä. Vähän jaksettu jammailla lastenmusiikin parissa ja mies kävi Satulinnun kanssa iltapäivällä ruokakaupassa ja vähän ulkona. Ihan kivoja juttuja siis kuitenkin ja kyllä tämä tässä on mennyt. Tosin itse olen ollut sisällä koko aurinkoisen, kauniin päivän ja se kyllä harmittaa.

Myös tuleva viikonloppu on mielessä, kun mies on reissussa pari päivää. Tällaisella väsymystaustalla ajatus yh-viikonlopusta kahden kipeän ja huutavan lapsen kanssa ei juurikaan houkuta. No elättelen toiveita, että flunssat ja muut ehtivät vielä hellittää sitä ennen. Mies on kyllä ansainnut vapaansa. Onneksi myös anoppi on luvannut ottaa Satulinnun luokseen yhdeksi päiväksi loppuviikosta.

Jotenkin typerän negatiivista ja hankalaa ollut tämä elämä viime viikkoina. Mikä mättää?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti