Kävin viikonloppuna mummuni hautajaisissa. Tilaisuus oli pieni ja kaunis. Aurinko paistoi ja kirkko oli hieno. En ole oikeastaan ollut kauhean surullinen tai apea. Sanoinkin äidilleni, että en oikein osaa surra vanhojen ihmisten poismenoa. Minulla on ennemminkin tapa iloita kyseisen ihmisen pitkästä ja rikkaasta elämästä sekä kiitollisena ajatella niitä hyviä asioita, joita olen häneltä saanut. Tottakai haikeutta on ja tippa tulee silmään, mutta eihän vanhan ihmisen lähteminen yllätyksenä tule.
Oli itselleni tärkeää, että kävin katsomassa mummua sairaalassa juuri ennen hänen kuolemaansa. Lähdin Pohjanmaalle ex tempore keskellä arkiviikkoa kun tuli sellainen olo, että nyt jos koskaan. Ja niinhän siinä kävi, että mummu kuoli seuraavana päivänä. Onneksi menin käymään. Oli ihana nähdä kaunis mummu ja sanoa hänelle, että kaikki on hyvin. Kuolemasta jäi levollinen olo. Oikeastaan ensimmäisen kerran. Lapsesta asti olen nimittäin joutunut kohtaamaan traagisiakin kuolemantapauksia, kun luokkakavereita on lähtenyt eri tavoin ja yllättäen. Silloin surukin on tietysti erilainen.
Me kaikki kuollaan jossain vaiheessa ja on hienoa, jos saa elää yli 90-vuotiaaksi. Vaan kyllähän toki hautajaiset saavat ajattelemaan omaakin elämää ja sitä, miten sen lyhyen ajan haluaa viettää. Millainen haluaa olla itselleen ja toisille. Hautajaisissa näin myös paljon serkkuja, joita en ole nähnyt yli 20 vuoteen. Oli kotoisa ja lämmin olo lapsuudesta tutussa porukassa.
Samalla reissulla yövyttiin siskon kanssa mökillä ja nautittiin rauhallisista aamuista ja illoista. Oli myös hauska nähdä meidän koko lapsuudenperhettä samanaikaisesti. Oltiin koko sakki koossa pitkästä aikaa.
Viikonloppureissut kyllä aina väsyttää. Viikon päästä olisi myös matka: miehen kanssa hotellilomalle. Vähän haikeaa jättää taas lapset, kun varsinkin kuopus on näiden parin eroyön jälkeen aina vähän reppana. Toisaalta ajattelen, että ollaan arkena niin paljon yhdessä, että kyllä lapset pärjää. Ja meille aikuisille tekee tosi hyvää nyt kerätä voimia ennen elokuisia muutoksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti