tiistai 14. toukokuuta 2019

Työjuttuja pitkästä aikaa, iiks!

Mulla on tällä viikolla ekat viralliset työjutut! Jännää ja kivaa! Sain siis uuden vakituisen työn, mutta en ole siitä kirjoittanut tarkemmin, koska ei ole tehty virallista sopparia vielä. Olen kuitenkin tosi onnellinen!

Fiilikset elokuun alusta vaihtelee iloisesta optimismista raastaviin kauhukuviin. Välillä uskon selviytyväni ihan kivasti ja toisena hetkenä tekee mieli itkeä. Heh, kaipa se kuuluu tähän elämäntilanteen muutokseen muutenkin. Kotiäitiys on ollut niin merkittävä jakso mun elämässä, voi haikeus sentään.

Myös oman epätäydellisyyteni hyväksyminen on ollut mulle aina vaikeaa. Töissä on vaan pakko taas hyväksyä, että uusia asioita on miljoona ja kaikkea ei voi hallita samantien.

Päällisin puolin oon kuitenkin tosi innoissani. Vaan kyllä se jännitys siellä taustalla pyörii. Ja onhan se luonnollistakin. On vaan mielenkiintoista, kuinka se putkahtaa välillä esiin epätoivon lailla ja sitten se on taas yhtäkkiä kuin poissa.


Lapsille tekee varmasti hyvää mennä päiväkotiin, kunhan tottuvat viikkorytmiin. Parasta on, että saatiin heille hoitopaikka meidän kodin naapurista! Aamulla on superhelppo heittää lapset hoitoon ja iltapäivälläkään kotimatka ei pitkitä päivää suotta. Myös oma työmatkani on todella mukava! 💛 

Lasten etu vankistaa mieltä epäilyn hetkinä. Kaikesta selvitään ja kaikkeen totutaan, koko perhe. Miehellekin tilanne on uusi. Kotona ei olekaan vaimo aina odottamassa töiden jälkeen ja jonkinlainen dynamiikka perheessä muuttuu, kun molemmat aikuiset käyvät palkkatöissä. Se tekee varmaan ihan hyvää meille kaikille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti