Pääsiäinen, vappu, äitienpäivä: koko ajan jotain erityistä. Ylimääräiset vapaat on olleet ihania ja varsinkin vappu oli rento ja leppoisa perhepäivä. Muuten oon kyllä ollut taas väsynyt ja siksi kirjoittaminenkin on harventunut.
Meidän lapset on alkaneet herätä jälleen aamukuudelta. Ja tiedän joo, että se ei tunnu miltään niissä perheissä, joissa herätään klo 5. Vaan meillä se tuntuu ja haittaa. Me tarvittaisiin tunti lisää uniaikaa aamuun, koska pienen kukon laulaessa aamukiekuaan herää myös koko muu perhe. Silloin herää esikoinenkin, joka selvästi tarvisisi enemmän aamu-unta.
Itselle tekee edelleen tiukkaa herätä vaativaan huutoon: "ÄITI, ÄITI, ÄITI!". Kun se tulisikin vähän herkemmin tai rauhallisemmin tai hellemmin, mutta nykyään tuo sana on aika usein latautunut nimenomaan tiukalla vaatimuksella. Kuopus (2,5v.) tietää mitä tahtoo eikä arastele sitä sanoa. Hyvä toki niinkin. Ja tahtoikä on tervettä. Mutta kuudelta aamulla herätä siihen, pompata sängystä salamana ja silti nähdä miten koko perhe herää kiukkuisena liian varhain.
Itselle tekee edelleen tiukkaa herätä vaativaan huutoon: "ÄITI, ÄITI, ÄITI!". Kun se tulisikin vähän herkemmin tai rauhallisemmin tai hellemmin, mutta nykyään tuo sana on aika usein latautunut nimenomaan tiukalla vaatimuksella. Kuopus (2,5v.) tietää mitä tahtoo eikä arastele sitä sanoa. Hyvä toki niinkin. Ja tahtoikä on tervettä. Mutta kuudelta aamulla herätä siihen, pompata sängystä salamana ja silti nähdä miten koko perhe herää kiukkuisena liian varhain.
No päätettiin alkaa rajoittaa kuopuksen päiväunia jämptimmin. Poikanen on aina ollut hyväuninen ja tähän asti nukkunut tasan kaksi tuntia päivällä. On herätelty sitten eikä iltaisinkaan ole ollut mitään ongelmia nukahtaa klo 20. Iltanukkumaanmenon myöhäistäminen ei ole ratkaisu eikä se edes toimi. Aloitetaan varmaan heti puolen tunnin vähennyksestä ja katsotaan seuraukset.
Toivon, että löydetään taas joku tasapaino näiden uniaikojen suhteen. Että koko perhe saisi tarpeeksi lepoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti