Reissulla ihan yksin?

Ihmiset hämmästyvät yhä uudestaan, kun kerron, että olen ollut kolme yötä yksin mökillä. "Siis mitä?! Ihan yksinkö? Eheh. Mitä ihmettä teet siellä?" Ihan huvitukseen saakka saan kertoa heille, että "kyllä, ihan yksin, koska tykkään siitä". Ja sitten jatkan, että "joo luen, piirrän, katson leffoja, ulkoilen ja teen ihan mitä huvittaa siellä". Tuntuu jotenkin ihan mahtavalta päästä onnellisena ja suoraselkäisesti sanomaan, että "joo, ihan yksin" ja sitten nähdä ne ilmeet, joita kommentti saa aikaan. Hämmästyneisyyttä ja hämmennystä.

 

Kaipa se niin on, että tässä yhteiskunnassa on yleisesti hyväksytympää olla porukassa. Sosiaalisuus on hyve ja yksin oleminen enemmänkin vain outoa. Tai sitten valitettava sattuma. Muka.

Mä tarvitsen yksin olemista, jotta mun pää kestää tätä mun muuta, sosiaalista elämää: perhettä, ystäviä, yltiösosiaalista työtä. Mun aivot joko räjähtää tai lukkiutuu, jos en saa palautua omassa rauhassa tarpeeksi. Mä tykkään olla yksin, oikeastaan rakastan.

Opiskeluaikoina repäisin itseni Yhdysvaltoihin kuukauden mittaiselle reissulle aivan yksin. Se oli eka matka yksin. Oli aivan mahtavinta, että sain ihan itse päättää, minne haluan mennä, mitä tehdä ja kuinka kauan. Onkin ollut suunnitelmissa lukea silloisia matkakertomuksia. Voin ehkä jakaa niitä joskus tännekin, jos jaksan. Niistä muistuu mieleen ilo, vapaus ja nauru.

Mulla on myös tapana käydä hotellilomilla itsekseni. Ennen koronaa menin vaikkapa Helsinkiin ja pääsin siellä olemaan jotenkin vapaammin oma itseni, katoamaan väenpaljouteen. Yövyin hotellissa, kävin ravintolassa syömässä, katsoin standuppia tai teatteria, kävelin kaupungilla ja illalla löhösin hotellihuoneessa herkutellen ja telkkaria katsellen. 

On ollut ihan huikean hieno juttu oppia, että voin mennä minne vaan enkä tarvitse siihen muiden seuraa. Siitä saa upean vapaudentunteen. Tykkään, kun saan syventyä ajatuksiini rauhassa.

Tällä kertaa olin ottanut mökille monenlaista tekemistä, mutta en juurikaan niihin koskenut. Katsoin pari elokuvaa, kuuntelin rahavalmennusta, ulkoilin ja nukuin myöhään. Ajattelin ja olin. En jaksanut muuta.

Oon päättänyt olla jatkossa yhä enemmän oma itseni myös täällä, arkisissa ympäristöissä: kotona, töissä, ystävien kanssa. Mulla on takana pitkä historia muiden mielipiteiden pelkäämistä ja toisten miellyttämistä. Harmittomilta tuntuvissa pienissä tilanteissa ja suuremmissa elämän ratkaisuissa. Askel kerrallaan luon kuitenkin itselleni nyt uudenlaista tapaa olla tässä maailmassa. Ja yksi niistä tavoista on olla yksin niin paljon kuin hyvältä tuntuu.