Väliaikatietoa unista!

Hei halusin vaan tulla kertomaan, että kuopuksen päiväunien lyhentäminen on toiminut tosi hyvin! Nyt on herätty aamuisin vasta 6.45 tai jopa 7. Jippii! 

Me kaikki on oltu paremmalla mielellä ja oma aamuherääminen on tuntunut huomattavasti helpommalta. Päiviin on tullut lisää energiaa ja iloa. Toivottavasti tämä jatkuu!

Aamukuuden herätyksiä

Pääsiäinen, vappu, äitienpäivä: koko ajan jotain erityistä. Ylimääräiset vapaat on olleet ihania ja varsinkin vappu oli rento ja leppoisa perhepäivä. Muuten oon kyllä ollut taas väsynyt ja siksi kirjoittaminenkin on harventunut.

Meidän lapset on alkaneet herätä jälleen aamukuudelta. Ja tiedän joo, että se ei tunnu miltään niissä perheissä, joissa herätään klo 5. Vaan meillä se tuntuu ja haittaa. Me tarvittaisiin tunti lisää uniaikaa aamuun, koska pienen kukon laulaessa aamukiekuaan herää myös koko muu perhe. Silloin herää esikoinenkin, joka selvästi tarvisisi enemmän aamu-unta.

Itselle tekee edelleen tiukkaa herätä vaativaan huutoon: "ÄITI, ÄITI, ÄITI!". Kun se tulisikin vähän herkemmin tai rauhallisemmin tai hellemmin, mutta nykyään tuo sana on aika usein latautunut nimenomaan tiukalla vaatimuksella. Kuopus (2,5v.) tietää mitä tahtoo eikä arastele sitä sanoa. Hyvä toki niinkin. Ja tahtoikä on tervettä. Mutta kuudelta aamulla herätä siihen, pompata sängystä salamana ja silti nähdä miten koko perhe herää kiukkuisena liian varhain.

No päätettiin alkaa rajoittaa kuopuksen päiväunia jämptimmin. Poikanen on aina ollut hyväuninen ja tähän asti nukkunut tasan kaksi tuntia päivällä. On herätelty sitten eikä iltaisinkaan ole ollut mitään ongelmia nukahtaa klo 20. Iltanukkumaanmenon myöhäistäminen ei ole ratkaisu eikä se edes toimi. Aloitetaan varmaan heti puolen tunnin vähennyksestä ja katsotaan seuraukset.

Toivon, että löydetään taas joku tasapaino näiden uniaikojen suhteen. Että koko perhe saisi tarpeeksi lepoa.

Tavoitteena aamuvirkkuus

Meidän 2,5-vuotias kuopus on alkanut heräämään aina vain aiemmin. Muutos alkoi muutama viikko sitten kun valokin lisääntyi. Se voi toki myös liittyä päiväunien pituuteen. Hän on ollut vauvasta asti erittäin hyväuninen ja edelleen nukkuu helposti kahden tunnin päikkärit, enemmänkin jos ei heräteltäisi. No näistä aamuista. Ensin hän heräsi klo 7, sitten 6.45, sitten 6.30, toissapäivänä 6.15 ja tänään tuli enkat klo 6.10. Auts.

Luin Hesarin verkkolehdestä (17.3.2019) jutun, jossa kerrottiin aamuvirkuista ja iltavirkuista. Minä haluaisin olla aamuvirkku. Tykkään rauhallisista aamuista. Lisäksi väsyneenä väkisin herääminen on mun mielestä totaalisen kamalaa. Ja meillä tosiaan tämä nuorimmainen aloittaa aamunsa huutamalla vaativasti "ÄITIIII" niin monta kertaa että menen. Hän odottaa sängyssä kunnes hänet haetaan. Kun mies toisinaan nousee lapsen kanssa, lapsukainen kiukuttelee äidin perään kovaäänisesti, johon viimeistään herää sitten koko perhe.

Väkisin ja liian räväkästi herääminen tuntuu mulla kehossa: silloin huomaa tekevänsä vastoin sen toiveita. Nouseminen väkisin lähes sattuu: aivoihin, kehoon, mielialaan. Siksi mun olisi ihan järkevää kääntää omaa sisäistä kelloani iltakukkumisista aikaiseen nukkumaanmenoon.

Hesarin artikkelissa kerrotaan kolme keinoa, joilla voi siirtää sisäistä kelloaan. Valo on niistä nopein. Se tarkoittaa, että kirkasta valoa suunnataan silmiin aamulla kello viiden ja yhdeksän välillä. Se tapahtuu luontaisestikin tähän vuodenaikaan, kun vain alkaa herätä aiemmin ja avata verhot. Aamut kun on niin valoisia. Toinen keino on liikunta. Se tosin ei toimi yhtä nopeasti. Liikkua pitäisi aamulla tai viimeistään vähän keskipäivän jälkeen, hengästyen ja sykettä nostaen, pari kolme kertaa viikossa. Kolmas keino nimetään sosiaaliseksi aikatauluksi. Se tarkoittaa sitä, että pitäytyy säännöllisessä päivärytmissään, syö tiettyinä aikoina ja iltaisin välttää kehoa ja aivoja kiihdyttäviä tekemisiä, esim. liikuntaa ja työasioiden hoitamisia.

Olen selvästi alkanut tottua tähän uuteen rytmiin eikä nouseminen ole kirpaissut enää niin paljon kuin alussa. Onni on myös se, että miniaamuvirkku on alkanut viihtyä lastenohjelmien parissa. Se on ainoa tapa pitää hänet hiljaisena niin että toinen lapsi saa vielä nukuttua. Pienen kodin haasteita.

Vapaapäivä!

Sataa suojalunta. Sataa sen verran kiivaasti, että harkitsen, lähtisinkö kaupungille ihmisten ilmoille vai jäisinkö sittenkin kotiin. Istun sohvan nurkassa. Ihana vapaapäivä! Vietän nämä omat päivät monesti ihan yksin. Joskus käydään kahvilla ystävän kanssa, mutta nautin tosi paljon siitä, kun saan olla yksiksenikin ja ajatella vapaasti. Lapset on mummulassa miehen kanssa.

Eilisen olin erityisen väsynyt. Univelka pääsi lipsahtamaan vähän yli, kun oli niin kivaa ystävän kanssa perjantai-iltana teekupposen ääressä. 💛 En malttanut ajoissa nukkumaan, vaikka tällä viikolla on ollut kuormittavia päiviä ja asioita. Kuormittavaksi arjen on tehneet mm. vaikeat valinnat ihmissuhteissa ja ajankäytössä. Muuten on ollut kyllä kivojakin juttuja! Lastenhoitaja kävi tutustumassa ja sain mukavia uutisia työasioihin liittyen, niistä myöhemmin lisää. Lasten kanssa on saunottu useamman kerran ja esikoisen kanssa vietettiin kahdenkeskistä aikaa ostarilla. Miehen kanssa on ollut hyviä keskusteluja ja oon osannut asettaa omaa hyvinvointiani taas keskiöön.

Nyt lounasta kaivelemaan ja pari yksittäistä kaappia ajattelin järjestellä tuossa ohimennen. Lumisade taisi loppua tai sitten se vaihtui vesitihkuksi. Luulenpa, että poikkean kyllä jossain välissä hyvällä kahvilla. Pikkulinnut on alkaneet laulaa. Se on lupaus keväästä!

 

Kun väsyttää mutta ei nukuta

Viimeiset pari viikkoa olen kärsinyt nukahtamisen vaikeudesta. Se on vaivoista kyllä jotenkin todella rasittava. Kroppasi on väsynyt, askel painaa, tavarat putoilevat käsistä ja leikkaat veitsellä sormeen. Unohtelet asioita, ruoat palavat pohjaan, suoritat rutiininomaisesti etkä osaa sanoa riittävästi ei. Aamuisin heräät väsyneenä ja iltaisin pyörit sängyssä turhautuneena jopa tunteja. Tiedostat, että elämässäsi on liikaa, mutta pyörää on hankala saada pysähtymään enää tässä vaiheessa.

Väsyttävän päivän jälkeen menet tyytyväisenä ajoissa nukkumaan, kun ajattelet sen auttavan, mutta uni ei tulekaan. Ajatukset alkavat laukata ja kärpäsistä kasvaa härkäsiä. Tai sitten valvot telkkarin ääressä tappiin asti, kun olet jo luovuttanut. Voit toki saada hienoja oivalluksia lakanoissa maatessasi, mutta ne unohtuvat samantien, koska aivosi eivät kykene pitämään niitä muistissa. Kun olet juonut lämpöisen iltakaakaon, yrittänyt ihan oikeasti hengittää rauhallisia ja syviä joogahengityksiä sekä kokeillut muutkin poppaskonstit eikä uni vieläkään saavu, alat menettää toivosi ja tuskastua. Muutamien tällaisten iltojen jälkeen on pakko pysähtyä ongelman äärelle ja vääntää asia rautalangasta itselleen: tee tälle nyt jotain, hyvä ihminen.

Luulen, että monesti tällaiset nukahtamisen ongelmat johtuvat vain stressistä ja yliväsymyksestä. Siitä että ihminen on ottanut itselleen liikaa henkistä kannettavaa tai alkanut vaatia liikaa itseltään voimavaroihinsa nähden. Kroppa on niin puhki, että se joutuu skarppaamaan jatkuvasti suoriutuakseen. Kun kaikki energia menee selviytymiseen, ei ole enää ammennettavaa mihinkään muuhun, esimerkiksi selkeään ajatteluun, omien tarpeiden kuuntelemiseen tai aitoon rentoutumiseen. Suorittamisen oravanpyörä pyörii kuin marsuhäkissä eikä marsu enää muista, miten kyydistä hypättiinkään pois, kun kaikki huomio täytyy suunnata jalkojen liikuttamiseen ettei kaatuisi naamalleen. Seuraa ylivirittynyt olotila. Kun painetta on liikaa päivisin, tottakai sitä on myös iltaisin ja öisin. Ja sitten uni häiriintyy.

Ensimmäisenä pysähdy. Kuuntele itseäsi ja sitä mitä kehosi yrittää sinulle kertoa näillä kaikilla oirehtimisilla. Entä mitä mielesi tahtoo? Mitä sinä ihan oikeasti haluat ja sisimmässäsi tarvitset? Sinun ei tarvitse kertoa sitä muille, kunhan alat toimia sitä kohti. Minä halusin unta ja vapaa-aikaa näiden kaikkien aikaisten aamuheräämisien, yöheräilyjen, sairastamisien sekä synttärijärjestelyjen jälkeen. Ukkosella on siis myös ollut yöheräämisiä, jotka ovat näkyneet omassa olossani nopeasti. 

Kuin ihmeen kautta olen jo tällä viikolla saanut näitä molempia. Koska lasten nukkumisiin voi olla vaikea vaikuttaa niin nopeasti, varattiin minulle ensimmäisenä lisää omaa aikaa. Se olikin päässyt taas kerran unohtumaan kaikessa kesähumussa. Parissa päivässä olo helpottui ja unenlahjat alkoivat selvästi löytyä. Vielä vähän pelkään nukkumaan menemistä, että meneekö se taas pyörimiseksi, mutta uskon, että suunta on nyt parempaan päin. Olen saanut nyt myös päivisin unta taaperoisen nukkuessa ja merirosvotytön katsellessa lastenohjelmia vieressäni sängyssä. Iltapäivisin mies on ottanut vastuun lapsista ja vienyt heitä mm. mökille sukulaisia tapaamaan. Ihmeellisesti myös lapset ovat nukkuneet muutamana aamuna kahdeksaan. Mitä luksusta! 💙

Ihana ilon aihe on amppelitomaatti täynnä kukkia ja raakileita

Jankutan aina tätä samaa, mutta uni ja lepo vain ovat niin supertärkeitä koko arjen kannalta. Levänneenä on niin paljon helpompaa olla kiva ihminen, joka jaksaa huolehtia muiden lisäksi myös itsestään.

Aamun tärkeät tunnit

Minulle on tosi tärkeää, miten päiväni alkaa. Pitkän aikaa se alkoi siten, että herättiin koko perhe Ukkosen itkuun väsyneenä ja kiukkuisena. Valon lisääntyessä aamut alkoivat välillä jopa 5.15. Minua ahdisti herätä vaativaan huutoon ja nousta sängystä väkisin ja kiireessä. Se tuntui kropassa kamalalta. Onneksi mies otti tehtäväkseen hakea pikkumiehen pois pinnasängystään. Minä sain hetken totutella ajatukseen nousemisesta.

Nyt on selkeästi myöhäistetty päivärytmiä aamujen järkevöittämiseksi ja muutenkin. Kesällä lapsetkin jaksavat paremmin iltaan asti ja ulkonakin on enemmän tekemistä. Siirrytään iltapalalle nykyään iltaseitsemän aikaan tai vähän jälkeen. On ollut ihanaa, kun illassa on enemmän yhteistä aikaa! Talvella sen sijaan odotin jo iltapäivisin, että ilta saapuisi ja saisi hengähtää hiljaisuudessa ja rauhassa. Näin jälkikäteen siitä on helppo nähdä väsymyksen suuri määrä ja ero nykyiseen. Aamulla lapset nukkuvat tällä hetkellä 7.30 tienoille. Itse avaan silmät joskus jo aiemminkin, tottumuksesta. On ihan luksusta saada nukkua yli seiskaan. Se vaikuttaa omaan olotilaan huomattavasti.

Se on syreeni, ei sireeni.

Aamuissani on tärkeää myös se, että muistetaan miehen kanssa kohdata toisemme vaikka lyhyestikin ennen hänen lähtemistä töihin. Että ilmapiiri on myönteinen, kannustava ja kiireetön. Joskus kun herätään väärällä jalalla, menee angstiin koko aamupäivä. Minun on vaikea päästää kielteisistä tunteista irti. Ärsytystä ja väsymystä lisäsivät talvella lasten yöheräilyt. "Kumpi menee?" -kysymykset, kun kumpikaan ei olisi jaksanut nousta kesken unien. Nyt yöt ovat olleet rauhallisia ja yhtäjaksoisia. Se helpottaa.

Haaveilen, että jaksaisin nousta aamuisin ennen lapsia. Blogia kirjoittamaan, rauhalliselle aamukävelylle, aamuteelle, meikkaamaan, hiuksia kampaamaan, mitä vaan. Ongelmana ovat meidän portaat, jotka narisevat p a l j o n. Saati että vettä pystyisi keittämään alakerrassa teetä varten! Kaikki kuuluu ylös ja lapset ovat joskus heränneet näihin ääniin. Mutta eihän sitä voi olla yrittämättä nyt kun itselläkin on energiaa enemmän. Pieni oma hetki aamulla olisi ihana rentouslisä päivään. Vaikka puoli tuntia vain.

Aamuihin vaikuttaa toki myös nukkumaanmenoaika. Olen ottanut tehtäväkseni mennä ajoissa. Välillä on kuitenkin lipsuttu katsomaan parikin Better Call Saul -jaksoa peräjälkeen Netflixistä tai leffaa telkkarista. Usein sen tuntee nahoissaan seuraavana päivänä. Ajoissa tarkoittaa minulle noin klo 22. Silloin unikin tulee melko nopeasti.

Aamut on tärkeitä. Kiireettömyys, rauhallisuus, yhdessä oleminen, valmistautuminen, hyvä aamupala. Ne luovat perustan iloiselle ja rennolle päivälle.

Unikuvioita

Viime aikoina olen nukkunut liian vähän. Olen jumittunut iltaisin telkkarin ääreen ja aamuisin tuntenut sen karvaasti silmäluomissani, jotka ovat uhanneet painua takaisin kiinni lasten jo kömmittyä meidän sänkyyn. Tänään minun piti ottaa jopa pienet tirsat sohvalla iltapäivällä, kun väsytti niin raakasti. Onneksi mies oli kotona, jolloin nokoset olivat ylipäätään mahdolliset. Useimmiten vauva herättää meidät noin klo 6. Yritetään siinä olla hissukseen, mutta viimeistään 20 minuutin sisällä lastenhuoneesta tepsuttelee virkeä kolmevuotias, joka hihkuu kuullessaan, että "on aamu, saa herätä".

Illalla keitellään iltapuurot noin klo 18. Ollaan saatu ihanasti tätä aikaistettua ja tämä aikataulu sopii nyt hyvin koko meidän perheelle. Iltapalan jälkeen minä vien Ukkosen iltatoimille ja nukkumaan. Erittäin simppelit hommat hoitopöydällä: pesu, rasvaus, uusi vaippa, yöpaita, yritys hampaiden harjaamiseksi sekä hyvät yöt isille ja isosiskolle. Makuuhuoneessa laitan vauvelin sänkyyn, annan kissa-unilelun, peittelen, sanon hyvät yöt ja lähden nopeasti. Joinain iltoina käyn lohduttamassa itkevää, mutta yleensä ei ole tarpeen. Usein poikanen nukahtaa nopeasti itsekseen vähän hyöritttyään ja mahalleen käännyttyään.

Mies on vetovastuussa Satulinnun unitoimista. Kylppärissä ollaan yhtä aikaakin. Tyttö liimailee tarroja tarravihkoonsa potalla istuen. Pesujen jälkeen siirrytään hänen huoneeseensa ja silloin minä käyn heti antamassa iltapusut ja sanomassa hyvät yöt rauhassa. Tässä vaiheessa olen siis jo vienyt vauvan nukkumaan. Liimataan pari tärkeää iltatarraa lapsen sängyn reunaan ja sitten on peittelyn vuoro. Jutellaan ehkä päivästä, kiitetään toisiamme ja sanotaan kauniita sanoja. Onnellinen ilmapiiri. Sitten tyttö sanoo iloisesti: "Hyvää yötä äiti, mene jo muihin töihin, vaikka tiskiä laittamaan" ja silloin on minun aikani lähteä. Joka ilta siis nuo samat sanat. Peittelen tytön piiloon peiton alle, koska haluaa piileksiä isiltään. Läpsystä vaihto ja mies jatkaa rasvaamisilla, iltasaduilla ja unilaululla, joka on muuten nykyään Oravan pesä.

Sitten pari sanaa omista unirutiineistani. Itselleni on tärkeää, että koti on suhteellisen siisti päivän jälkeen. Monesti leluja jää lattialle ja tiskiä myös, mutta suurimmat sotkut selvitetään. Kofeiinipitoista teetä en voi juoda enää kuuden jälkeen enkä kahvia iltapäivällä. Iltapalan syön joskus 20-21 maissa, kun lapset nukkuvat ja pakolliset kotihommat on tehty. Usein juodaan miehen kanssa iltateet, minä ilman sitä kofeiinia.

Lähiaikoina olen mennyt nukkumaan vasta 22.30 maissa. Se on liian myöhään, mutta en ole malttanut mennä aiemmin. Samoihin aikoihin mies käyttää unisen Satulinnun pissalla. Hiivin makuuhuoneeseen, jossa vauva nukkuu mahallaan omassa pinnasängyssään. Ihastelen häntä hetken ja jaksan ihmetellä, kuinka tämä lapsi on ollut niin hyväuninen. Huoneeseen on ihan helppo mennä lapsen nukkuessa: ei ole vaaraa että hän heräisi.

Mies tulee sanomaan vielä hyvät yöt minulle sänkyyn. Usein hän jää vielä valvomaan omien harrastustensa pariin. Pötkötellään, jutellaan, ihastellaan lasten tekemisiä ja oppimisia. Juuri ennen kuin käyn nukkumaan, käytän minuutin tai pari itsekseni siihen, että ajattelen kiitollisena sinä päivänä kokemiani kivoja asioita ja toivon mielessäni koko perheellemme levollista ja turvallista yötä. Sen jälkeen on hyvä mieli rauhoittua nukkumaan. Yleensä käännyn oikealle kyljelleni, laitan oikean käden suoraksi alas eteen ja vasemman koukkuun tyynyn viereen ja hops, hyppään Nukkumatin sinisen auton takapenkille. Tutut rutiinit auttavat nukahtamista niin lapsilla kuin aikuisillakin.

Unella on valtava, kunnioitusta herättävä voima. Riittävä uni antaa ihmiselle voimaa olla, tehdä ja iloita. Vähäinen tai huono uni rampauttaa nopeasti. Raskauksien ja pikkuvauva-aikojen jälkeen hyvää unta osaa kyllä arvostaa.

Kaikille oikein hyviä, pitkiä ja levollisia unia!

Ps. Tänään menen aikaisin nukkumaan.

Yöt kahden pienen lapsen kanssa

Tänä aamuna väsyttää. Siinäpä oiva kimmoke kirjoittaa meidän öistä.

Satulintu 2 v. 9 kk on nukkunut omassa huoneessaan siitä asti kun täytti 9 kk. Hän oli vatsavaivainen vauva ja oppi nukkumaan äidissä kiinni illat ja yöt. Maitoakin tuli lammikoittain ja sen tuoksu häiritsi nukkumista. Yöheräilyjä oli paljon ja olin todella uupunut usean kuukauden. Tyttö heräsi jopa lakanoiden kahinoihin ja hyvä että huoneessa pystyi juuri ja juuri hengittämään. Vahingossa keksittiin, että minun poissaolo sai yöt yhtäkestoisiksi ja silloin samantien mies alkoi nukuttaa tyttöä omaan huoneeseen. Se toimi ja nämä kaksi vuotta meillä on nukuttu erittäin hyvin.

Nyt Ukkonen 6 kk nukkuu meidän makuuhuoneessa, nk. sivuvaunussa. Yöllä syötän häntä tavallisesti 3-4 kertaa, jonka jälkeen hän nukahtaa helposti uudelleen. Iltaisin annan yömaidon ja jätän hänet nukahtamaan itsekseen. Joskus joudun syöttämään lähes uneen. Sujuu siis. Öisin ei havahdu edes siihen, että miehen kanssa jutellaan sängyssä. Ihmeellistä.

Viime aikoina meidän yöt on olleet haastavampia, koska Satulintu on alkanut pelätä. Yhtenä yönä hän näki varmaan painajaista, koska juoksi keskellä yötä kiljuen isänsä syliin. Siitä lähtien iltanukutukset on olleet säätöä, samoin yöheräämiset. Hän herää siis öisin pissahätään, jolloin käy vessassa miehen kanssa. Sen jälkeen ei haluaisikaan enää nukkumaan. Pyytää selän rapsutusta ja vieressä istumista eikä kuulemma väsytä enää. Heh. Iltaisin tulee sata kertaa sängystä pois ennen kuin rauhoittuu nukkumaan.

Aluksi tehtiin niin kuin tyttö pyysi: istuttiin viereen ja silitettiin ja rapsutettiin selkää ja käytettiin pissalla viisikin kertaa. Ajateltiin, että se toisi hänelle turvaa kamalan painajaiskokemuksen jälkeen. Mutta ei se toiminut, koska homma alkoi mennä vain vaikeammaksi ja tyttö luuli, että saa pitää meidät istumassa koko yön. Sitten kiukutteli uhmakkaasti, kun ei jaksettu.

Nyt meillä on tiukemmat säännöt: 

- Pari kertaa saa käydä pissalla vielä sängystä, koska usein pissa vielä tulee

- Oven saa pitää sepposen selällään nukahtaessaan, viereisessä huoneessa on valo

- Silitykset ja rapsutukset yöllä vain erityistapauksessa ja pienen hetken

- Yöllä ei istuta vieressä

- Yöllä ei jutella kuin pakolliset

- Palkitsemistaulu aamulla

- Äidin villapaita turvaksi sänkyyn

- Kuivausrumpu illalla päälle nukutusaikaan

Varsinkin kaksi jälkimmäistä ovat osoittautuneet yllättävän hyviksi keinoiksi. Usein vauvoille suositellut konstit sopivat vähän isommillekin lapsille.

Palkitsemistauluakin kokeillaan. Jos yö on mennyt hyvin, aamulla piirretään lapsen toivoma eläin isolle paperille. Samalla saan harjoitella mallista piirtämistä, josta olen haaveillut. Taulussa on vain se huono puoli, että ainakaan itse en välttämättä muista kaikkea mitä yöllä on tapahtunut. Ei lapsikaan varmaan osaa ajatella niin selkeästi unisena. Toisaalta taulusta voi muistuttaa yölläkin, ennen kuin tilanne äityy liian uhmaiseksi.

Meillä on alusta asti ollut työnjako, että mies hoitaa tytön yöt ja minä vauvan. Toki autetaan toisiamme. Selkeä vastuiden jakaminen on ollut minulle tärkeää, jotta saan nukuttua. Minua stressaa, jos en tiedä omaa tehtävääni. Olen ylpeä siitä, että mieheni on ottanut alusta asti paljon vastuuta öisestä lastenhoidosta ja ymmärtänyt väsymystäni.

Nyt kun kelloja taas siirrettiin, ollaan vielä kahden ajan välimaastossa. Vauva on ollut väsynyt ja periaatteessa elää jo uutta rytmiä. Esikoinen puolestaan kukkuu hereillä jopa puolikymppiin, mikä kyllä harmittaa. Vähitellen aikaistetaan rytmiä.

Päiväunet haluan lasten nukkuvan yhtä aikaa, jotta minäkin saan lepohetken. Lapset ovat aina erilaisia ja jotkut viihtyvät hereilläkin hetken itsekseen, jolloin vanhempi saa huilata ja lukea vaikka lehteä rauhassa. Meillä tätä ei olla vielä opittu, vaan tyttö pyörii minun kintereillä minne menenkin. Juttelee ja pyytää leikkiin taukoamatta. Lyhyt oma hetki keskellä päivää on minulle tärkeä. Tyttö mielestäni myös tarvitsee päiväunet. Tosin annan hänen nukkua ehkä vähän liian kauan, kun tuntuu vaikealta herättää nukkuvaa lasta.

Nukkuuko teidän leikki-ikäiset vielä päiväunia? Tämä on niin yksilöllistä. Meidänkin tyttö varmaan periaatteessa pärjäisi ilman, mutta tuntuu ne silti tarvitsevankin. Tai ainakin unta riittää, joskus jopa 2,5h. Ehkä se riippuu myös lapsen luonteesta ja temperamentista. Satulintu on aina ollut vauhdikas ja touhukas menijä, joten lepo on tullut tarpeeseen. Jatkossa kuitenkin aion lyhentää unien kestoa hiukkasen ja aikaistaa niitä mahdollisuuksien mukaan.