Onnen säteitä

Aurinko paistaa pitkästä aikaa, ihanaa! Lapset on olleet terveitä pientä nuhaa lukuunottamatta ja muutenkin on ollut mukavia juttuja.

Lauantaina juhlittiin hyvän ystävän häitä ja tunsin niin suurta onnea heidän puolestaan, että jo automatkalla piti tirauttaa pari kyyneltä. Ihanat rakkaat ystävät! <3 Itse juhlat olivat todella hienot, kauniit ja hauskat, ja mikä parasta, saatiin lapset hoitoon niiden ajaksi! Molemmilla lapsilla oli siis uusi tilanne edessä: Satulintu (3v3kk) meni ensimmäistä kertaa mummulaan yökylään ja Ukkonen (11kk) jäi meille kotiin toisten isovanhempien kanssa. Yöhoito kannatti. Lapsilla oli mennyt tosi hyvin ja me rentouduttiin ihan uudella tavalla. Oli myös huippua olla häissä myöhäisiltaan asti, kun viime vuosina on aina jouduttu lähtemään aikaisin pois. Oli ihana nähdä mm. häävalssi, sulhaselle kuuluvan ajopelin ryöstö, upea morsiammen ja sulhasen rap-battle, bändi sekä päästä herkkuiltapalalle tähtitaivaan alle ja tanssilattialle miehen kanssa. Kahden valssin jälkeen kerroin miehelle, että valssissa lasketaan kolmeen, ei kahteen. Hauskaa oli ja naurettiin paljon. Morsian oli järkyttävän kaunis ja muutenkin oli hauska juhlia yhdessä rakkaiden ystävien ja muiden tuttujen kanssa. Kaikki meni nappiin.

Iltapalaa tähtitaivaan alla

Ihanat auringonkukat ja upea iltavalaistus!

Pihlajanmarjat ja kynttilän valo

Häissä tulee mieleen aina myös oma parisuhde ja omat häät. Oli kiva muistella ystävien kanssa meidänkin suhteen alkua ja kuulla toisten tarinoita. Oli luksusta viettää aikaa keskenämme ja yöpyä vielä juhlan päätteeksi tasokkaassa ja nuorekkaassa Verso-hotellissa Jyväskylän kävelykadulla. Aamulla hämmennyttiin Verson laadukkaasta aamupalasta, jonka jälkeen mentiin vapauttamaan mummut ja papat. Arki iskikin sitten päin kasvoja, kun lapset päästivät energiansa ulos: ääntä ja vauhtia. Aurinkoisen sään kunniaksi lähdettiinkin sitten heti perhepuistoon ja iltapäivällä hain vielä kaksi pientä pussillista vadelmia läheisestä metsästä. Vähän metsäterapiaa. 

Tänään oli taas paluu arkeen. Satulintu lähti iloisena kerhoon ja Ukkonen nukahti kerrankin vaunuihin kotimatkalla. Taisi olla niin väsynyt vaan, kun vähän itkeskeli yöllä. Itkut liittyivät varmaan erossa olemiseen tai hampaan puhkeamiseen. Ollut vähän sellaista viime aikoina muutenkin. Minä haaveilin jo kanervista ja muista syyskasveista tuohon pihalle.

Onnellinen olo kaikesta: perheestä, rakkaudesta, ystävistä, terveydestä, luonnosta.

Aurinkoista alkuviikkoa meille kaikille!