Tiitiäiset maaseuturetkellä

Paras hetki tänään oli käpertyä pienen ja pehmoisen, kiharatukkaisen, tytön viereen. Hän lauloi suoraan korvaani pienellä kolmevuotiaan äänellään laulun Tiitiäinen metsäläinen. Silitin hänen hiuksiaan ja pidin poskeani hänen poskeaan vasten. Ja jos itse tilanne ei olisi ollut tarpeeksi palkitseva ja hellä, laulun jälkeen sain kiitokseksi sanat: "olet aina minun rakas". Oih. 💖 

Tultiin tänään Pohjanmaalta minun vanhempien luota ja siksi en ole ehtinyt kirjoittaa edes Ukkosen synttäreistä, joita vietettiin viime sunnuntaina. Kaikki ajallaan. Pari yötä olin mummulassa lasten kanssa ihan muuten vain. Ihan sattumalta äidilläni oli vapaata ja oli mukava olla rauhallisesti ja rennosti lapsuudenkotini maisemissa. Käveltiin rannassa ja heiteltiin keppejä (laivoja) aaltoihin. Ihasteltiin kärpässieniä sekä maisteltiin puolukoita, vadelmia ja valkoherukoita suoraan luonnosta. Bongailtiin paljon sieniä ja leikittiin 20 vuotta vanhoilla pikkulegoilla. Hoidettiin kissaa. Tyttö tykkäsi katsoa uutta Myyrä-dvd:tä. Poika ryömi ja konttaili pitkin lattioita, ihmetteli seinäkelloa joka sanoi pimpom, höpötteli kovasti kaikenlaista, nousi tasoja vasten sekä nukkui hyvin matkasängyssä. Tytön kanssa me nukuttiin samassa huoneessa ja se taisi olla kivaa meistä molemmista. En tosin ole tottunut hoitamaan tytön yöheräilyjä ja yöpissatusta, joten itseä vähän väsytti aamuisin. Yöt on olleet vähän levottomia hänellä nyt. 

Mummu hoiti lapsia yhtenä iltana, että sain käytyä itsekseni kaveria ja hänen uutta vauvaansa ihastelemassa. Tuntui ihanalta ajella ilta-auringossa (!) pientä maaseututietä viljapeltojen ohi kaikessa yksinäisyydessä. Omia hetkiä kun ei ole nyt taas hetkeen ollut.

Lapset on olleet taas niin herttaisia. On joo vaikeita ja raskaitakin hetkiä, kun isompi höykkyyttää pienempää ihan tahallaan ja vie leluja jatkuvasti nenän edestä. On kuitenkin tärkeä huomata erityisesti ne hyvät hetket, kun annetaan leluja toiselle, silitetään, pussataan, puolustetaan, kaivataan, puhutaan kauniisti. Tärkeä kehua lasta niistä. Ja tärkeä nähdä ne syyt, jotka huonoon käytökseen johtavat. Varhaiskasvatuksen opinnoista asti olen ajatellut, että pienet lapset eivät kiukuttele tai tee tuhmuuksia tahallaan. He vain reagoivat aikuisten toimintaan tai vallitsevaan tilanteeseen, kehittyvät ja harjoittelevat. Lasta täytyy tukea samalla huono käytös kieltäen, mutta myös ymmärtäen käytöksen syyt. Ei ole helppoa olla pieni kolmevuotias, jonka täytyy sietää vielä pienempää sisarusta. Yhtäkkiä häneen luodaan suuria odotuksia "isompana lapsena" ja oma asemakin perheessä voi tuntua hänestä epäselvältä. 

Meillä on muuten nyt ihan viime päivinä tullut sitä "minä itse"-vaihetta! "Minä en käy enää ikinä potalla päivisin, vaan pöntöllä ihan itse!" "Minä haluan itse pukea haalarin, minä osaan laittaa huivin ja pipon." Ja sitten nauttii kun kehutaan. Tänään esimerkiksi teki pitkästä aikaa kuperkeikkoja patjalla ja ihan itse keksi alkaa niitä tekemään. Ja voi mikä riemu osaamisesta ja kehuista! Teki varmaan 15 kuperkeikkaa yhteen putkeen, kun oli niin innoissaan. Ja nauraa räkätti samalla. 💗

Nyt lepoa meille kaikille. Vaikka on oltu mummulassa leväten, lapset väsyvät siellä enemmän kuin kotona. Olipa kiva että tuli lähdettyä! Nyt iltateetä. Mieskin tuli hetki sitten alakertaan Satulintua nukuttamasta.

Tiitiäinen, metsäläinen, 

pieni menninkäinen,

posket tehty puolukasta, 

tukka naavatuppurasta,

silmät on siniset tähdet.

Tiitiäinen, metsäläinen, 

pieni menninkäinen,

keinu kuusen kainalossa, 

tuutu tuulen kartanossa,

sammuta siniset tähdet.