Ukkonen on avannut sanaisen arkkunsa ja oppinut sanomaan muutaman sanan. <3 Tykkään tästä kehitysvaiheesta, kun koskaan ei tiedä, milloin hänen suustaan tulee taas joku ihan uusi sana ja kun kaikki on hänelle niin uutta ja ihmeellistä.
Yhtenä päivänä mies ajoi auton oven eteen ja siinä olikin pikkumiehellä ihmeteltävää ja innostuksen aihetta, automies kun on. Aamuisin katsellaan yläkerran ikkunasta työkoneiden ja autojen hurinaa ja Ukkonenkin pöristää että "aoooto, aoooto, aati, aati" (auto). Muita sanoja ovat "äiti", "iii" (isi) ja "anna".
Poikanen on oppinut nyt myös vilkuttamaan ihan kunnolla ja tänäänkin vilkutti isille autosta, kun lähdettiin kauppareissulle ja isi meni töihin. "Iii, iii" ja iloinen kova vilkutus.
Alkuviikko on meillä usein touhukas, kun on kerhoa ja harrastusta. Näin loppuviikosta yleensä vähän rauhoitutaan pariksi päiväksi, että jaksetaan taas viikonloppuna puuhata perheen kesken. Tämän kotipäivän kunniaksi tehtiin perinteinen ruokakauppareissu. On kiva ajatus, että miehen tullessa töistä iltapäivällä ei tarvitse enää lähteä minnekään. Tällä viikolla kun on käyty kirppikselläkin iltapäivisin, kun pöytä sinne saatiin. Tälle päivälle suunniteltiin rauhallista saunailtapäivää. Satulinnulle luvattiin tehdä poppareita ja lastenohjelmia katsella. Ja ulkona varmasti pyörähdetään ennen näitä juttuja.
On saatu tehtyä ulkoilusta aiempaa yleisempi tapa meille. Se on ihanaa! Huomaan, että aurinkoiset päivät on auttaneet siinä. Itsekin on tehnyt mieli ulos. Ukkonen viihtyy vaunuissa ja Satulintu kulkee seisomalaudalla tai potkupyörällä, riippuen mihin ollaan menossa. Välillä käydään leikkipuistoissa, parina päivänä on käyty sorsia ruokkimassa, joitain ystäviä on nähty. Lapset viihtyvät ulkona hyvin ja aika kuluu mukavasti.
Tämmöistä tänne. Ukkonen nukkuu ainoita päiväuniaan. Toiset päikkärit on nyt siis jääneet kokonaan pois. Muutos on tapahtunut tosi luontaisesti ja nopeasti. Senkin takia on keksitty aamupäiviin ohjelmaa ja menoa, jotta pieni mies jaksaa valvoa. Välillä meinaa uni tulla ulkoilun loppuvaiheessa, mutta sitten kipitetään kotiin pikapikaa syömään. Yllättävän hyvin kuitenkin on jaksanut aamupäivät eikä tämä ole tuntunut yhtään pakottamiselta. Päinvastoin aika tuntuu olleen tälle juuri oikea. Mukavaa kun on voinut suunnitella nyt enemmän tekemisiä päivälle, kun ei tarvitse miettiä, että milloin nukutaan. Nyt unet ovat noin 12/12.30-14/14.30. Parina päivänä kun on oltu jossakin menossa unien aikaan, poika on herännyt kesken. Nukkuu parhaiten kotipihassa tutuissa äänissä, rauhallisissa vaunuissa. Vaikka viereisellä työmaalla kirskuvatkin kaivinkoneen telaketjut ja kolisevat kauhat.
Nyt menen jatkamaan siivousta. Piti maksaa vain pari laskua ja jämähdin tähän kun tuli mieleen kirjoittaa lyhyet kuulumiset. Kivaa kun viikonloppu! Mennäänkin tänään miehen kanssa minitreffeille. Mummu tulee hoitamaan illalla nukkuvia lapsia pariksi tunniksi. Jee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti