keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Meluhaittaa

Oon oppinut uuden sanan: jäätävä. Viljelen sitä vähän siellä ja täällä. Tällä hetkellä meidän kodissa kuuluu jäätävä jyrinä, kolina ja piipitys. Läheinen työmaa on pakottanut meidät jo koko syksyn kuuntelemaan vaihtelevaa meteliä. Ensin tuli kaivinkoneen kirskuvat telaketjut, sitten jyskytti pieni työkone maata tampaten ja nyt vain jyrisee ja jytisee kokonaisvaltaisesti. Lasit kilisevät alakerran kaapissa. Takapuoli tutisee istuessa keittiössä.

Eilen kävi työmies varoittamassa, että tuovat tänään jonkun erityisen kovaäänisen työkoneen ja samalla mittaavat melutasoa tai tärinää meidän nurkalta. Kiva kun sanoivat etukäteen, vaikka unohdin kysyä, että kauankohan tämä erityinen meluhaitta kestää. Alkaa nimittäin jo stressata aikalailla. Niin kuin näissä kahdessa rakkaassa vauhtiapinassa ei olisi tarpeeksi. Lisäksi on jatkuva jyrinä päässä.


Luulisi että olisin ehtinyt tottua näihin ääniin. Nyt alkaa kuitenkin riittää. Ulkona meteli ei niin häiritse ja sitä pääsee karkuun, mutta sisällä kotona tärisee. Oi tulisipa jo joululoma, silloin luulisi työmaankin seisahtuvan. Ja onneksi iltapäivät ja viikonloput on rauhallisia. Harkitsin jo pakoreissua Pohjanmaalle, mutta sielläkään ei taida olla ketään kotona. Ja ollaan menossa sinne muutenkin parin viikon sisällä. Huoh. Minnekähän sitä huomenna mentäisi tätä kamalaa poraamista karkuun? Päätin kyllä jo eilen, että loppuviikko oltaisiin kotona. Ollaan kaikki vähän väsyneitä. Ja kun ei olla niitä Peltoreitakaan vielä hankittu. Ne olisi kyllä tarpeen nyt.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti