Tehtiin siskon kanssa virkistävä Tampereen reissu viikonloppuna ja siitä tuli mieleen, että välillä on ihana olla vain kahdestaan suuren porukan sijaan. On ystäviä ja sukulaisia mukava tavata isollakin joukolla, mutta kahdestaan on helpompi nähdä toinen ihminen oikeasti, rauhassa ja koko sydämellä. Silloin on helpompi tutustua toiseen aidommin ja oppia hänen elämästään ja ajatuksistaan. Myös ystävyyssuhde syvenee, kun on vain kaksi ihmistä jakamassa jotain mukavaa yhteistä kokemusta. Sellainen tuo esiin sen toisen ihmisen erityisyyden. Siis sen että minä haluan olla juuri sinun ystäväsi, henkilökohtaisesti. En vain siksi, että sattumalta kuuluttaisiin esimerkiksi samaan kaveriporukkaan tai oltaisi sukua.
Minulla on ollut nyt ihania ystävätapaamisia lähiaikoina. On istuttu koko päivä pienellä porukalla meidän olkkarin sohvalla ilman lapsia ja puhuttu kaikki maailman asiat. On käyty teatterissa ja vietetty hotellilomaa naisten kesken. On käyty huippuhyvällä musiikkikeikalla yhdessä. On kyläilty ja nähty lapsien leikkivän kivasti yhdessä. On soiteltu pitkästä aikaa ja kerrottu tavallisia kuulumisia. On harkittu yhteisiä reissuja ja tekemisiä jatkossakin. Aivan ihania juttuja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti