Pari sanaa joulusuklaista

Tämän postauksen ydinsanoma on, että tiedosta huonot tottumuksesi. Mekin opittiin taas yksi juttu meidän jouluherkuista. 

Miehen kanssa puhuttiin nimittäin joulusta ja siitä, että voisin tehdä meille sitten rocky road -suklaata. Se taitaa olla meidän molempien erityisherkku. Viime jouluna konvehtirasioiden kulutus meidän perheessä oli ihan hurjaa. Todettiinkin taas kerran, että eivät ne konvehdit ole edes erityisen hyviä. Jostain syystä sen rasian kuitenkin ostaa kotiin. Sen tietyn merkkisen. Ja tuleehan se toki sitten syötyä. Viime joulu meni tässä suhteessa ihan överiksi. Vielä joulun jälkeenkin ostettiin kauppareissulla multi-pack, kun olivat alennuksessa. Ihan sairasta.

Ymmärsin juuri, että olen syönyt näitä tiettyjä suklaakonvehteja lapsuudesta asti. Se oli se paras rasia silloinkin ja jonain jouluna niitä saattoi saada useammankin boksin, kun niitä sai kaupasta kolme tai neljä kympillä ja mummut ja papat olivat laittaneet niitä paketteihin meille lapsenlapsille. Vuosi toisensa jälkeen nuo vaaleanruskeat rasiat alkoivat määrittää joulua. Jos jostain syystä ei olisi saanut sitä rasiaa,  olisi pettynyt. Joulu ei olisi ollut oikeanlainen ilman sitä.

Koettiin ahaa-elämys miehen kanssa, kun sovittiin, että ei ostetakaan sitä rasiaa tänä jouluna. Ensimmäistä kertaa tyyliin ikinä. Ei edes muistojen tai tottumuksen vuoksi. Muistot säilyvät muutenkin ja vanhat tottumukset eivät ole aina hyväksi. Sen sijaan tehdään/ostetaan jotain sellaista hyvää, josta oikeasti tykätään. Miten yksinkertainen asia, mutta silti joskus niin vaikea tajuta ja toteuttaa!

Joulusta täytyy tehdä juuri sellainen, josta itse pitää. Elämä pitää rakentaa sellaiseksi, että itse viihtyy siinä juuri nyt.

Halinallepiparit

Ranskanpastilleja pipareihin