On viisautta osata kuunnella itseään. Mennä nukkumaan kun väsyttää. Liikkua kun keho sitä tarvitsee. Syödä kun on nälkä ja olla syömättä silloin kun ei ole. Olla ihmisten kanssa kun kaipaa seuraa ja yksin kun tarvitsee rauhaa. Puhua kun on asiaa ja osata olla hiljaa. On viisautta joustaa sopivasti ja vetää omat rajat tiukasti kiinni silloin kun se on tarpeen. Mennä muiden mukana kun huvittaa ja luoda itse omat polut, kun niille on sisäinen tarve.
Pääsiäisen puhelinlakon jälkeen olo on ollut jotenkin ylikuormittunut ja sekava kaikesta informaation määrästä. Siis kun palasin puhelimen ääreen. Päätäkin särki koko eilisen. Miten käsitellä tuota tiedon tulvaa, joka väsyttää, mutta samalla houkuttelee? Pitää varmaan kehitellä itselle jotkut uudet somesäännöt.
Whatsuppi on hetkessä täynnä keskusteluja ja Instagramin fiidi päivittyy uusilla kuvilla ja kuulumisilla salamana. Huh! Yritän pitää mielessä tämän ähkyn ja pysyä edelleen poissa somen kiivaimmasta vauhdista. Tänne blogiin on kyllä kiva kirjoittaa silloin kun ehtii ja jos keksii jotain sanottavaa. Heh.
 |
| Katse vaikka luonnon kauneuteen, ei puhelimeen |
Mielelläni kuulen ystävien kuulumisia niin kuin ennenkin, mutta puhelimeni saattaa olla jatkossa yhä useammin myös pois päältä tai lentokonetilassa, jota käytän öisin. Se on nimittäin varmaan ainoa keino, jolla saan hillittyä kännykän vilkuilua päivisin. Enkä ole muuten varmastikaan ainoa, joka näitä samoja miettii. Haluan keskittyä arjessa yhä enemmän näihin ihaniin ja rakkaisiin lapsiin, joiden kanssa saan olla kotona muuten vielä syksyyn 2019 asti! Sosiaaliset suhteet ja ystävät ovat erittäin tärkeitä minulle, mutta jotakin uutta somekäyttäytymisen tapaa on nyt kokeiltava.
Tavoitteena on oman hyvinvoinnin edistäminen omien arvojen mukaan toimimalla. Ja nämä lapset ovat mun aarteita. Tätä aikaa ei saa takaisin.
Iloiset halaukset alkuviikkoon! 💛💚💙
Ihanasti kirjoitettu, samoissa mietteissä itsekin ollut tänään :)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi! <3
PoistaItsekin olen miettinyt miten rajoittaa somea. Tuo lentokonetila on hyvä kyllä! Tosin sitten ei tule puhelutkaan. Se on hankala kun oon töissä niin pitäs olla tavoitettavissa jos vaikka päiväkodissa sattuu lapselle jotain. Maltatko hyvin pitää puhelimen lentokonetilassa vai tuleeko vilkuiltua?
VastaaPoistaKiitos kommentistasi ja kiva kuulla, etten paini tämän kanssa yksin. Mä oon tähän asti pitänyt lentokonetilaa vain öisin, mutta se voisi olla ratkaisu vilkuiluun näin päivisinkin. Yö rauhoittuu, kun ei tarvitse miettiä, onko viestejä tullut. Olen välillä laittanut lentokonetilan päälle yhä aiemmin illalla ja se voisi olla myös tässä hetkessä toimiva juttu. Aamuisin avaan puhelimen käyttökuntoon vasta kun olen siihen valmis.
PoistaHarrastan myös puhelimen aktiivista unohtamista. Jätän sen äänettömänä jonnekin, esim. yläkertaan tai toiseen huoneeseen ja yritän unohtaa sen sinne. Tämä toimiikin välillä tosi hyvin. Ja kun ymmärtää, että mitään tärkeää ei oikeasti mene ohi vaikka puhelin olisi poissa kuvioista hetken. Vaan onhan sitkeiden tottumusten muuttaminen toki aina vaikeaa ja vaatii aivojen uudelleenkouluttamista. :)
On tietysti oltava saavutettavissa, jos lapsi on päivähoidossa tms. Itsekin pidän ääniä päällä Satulinnun ollessa kerhossa. Muuten pidän aina äänettömällä. Tietysti sovellukset voisi varmaan laittaa äänettömälle ja poistaa niiden puskemat lukuisat ilmoitukset puhelimen näytöltä. Itse kun ainakin sitä näyttöä vaan vilkuilen.
Tärkeintä on varmaan vain se oma päätös. Se että on miettinyt asian ja sitten toteuttaa sen kylmänviileästi. Sekään ei ole välttämättä helppoa, mutta kaikkeen kai tottuu.
Viimeinen keino on tietysti somesta poistuminen toistaisesti tai pysyvästi. Jokunen vuosi sitten poistuin facebookista ja siitä tulikin sitten lopullista, kun niin vapauttavaa se oli. Instaan päädyin sitten ystävän innostamana pari vuotta sen jälkeen ja kaipasinkin elämääni lisää virikettä, kotiäitinä kun olin paljon yksin lasten kanssa kotona. Nyt sekin on alkanut tuntua jotenkin ahdistavalta. Whatsupp on sovelluksistani ehkä ristiriitaisin. Koen tarvitsevani sitä elämän jakamiseen ystävien kanssa, mutta samalla viestejä tulee myös niin paljon, että koen paineita niihin vastaamisesta ym. Siihen ratkaisuna näenkin lähinnä vain oman pääkopan ja ajattelun muuttamisen. Pitää varmaan vaan tehdä päätös, että mikä on itselle tärkeintä ja toimia sen mukaan. Se ei ole kyllä aina helppoa. Minäkin oon joutunut vähentämään yhteydenpitoa joihinkin kavereihin ja voin vain toivoa, että kaveruus kestää sen. Jos ei kestä, niin sille ei sitten voi mitään.
En halua kokea olevani riippuvainen puhelimesta ja kyllähän tuo pääsiäisen kestänyt puhelinlakko osoitti, että tekisi hyvää olla useamminkin ilman.
Tsemppiä somen rajoittamiseen! Somekin voi olla hyvä juttu, jos sitä osaa käyttää sopivasti ja itselle toimivalla tavalla. <3