torstai 7. kesäkuuta 2018

Tukka putkella

Viime viikolla olin läheisen ihmisen muuttoapulaisena ja se oli juuri sopivan rentoa puuhaa. Anoppi tuli hoitamaan meidän lapsia, jotta pystyin olla enemmän avuksi. Loppuviikosta meno yltyi, kun poika sairastui flunssaan ja nukkui kuumeessa yhden päivän. Tytön kanssa päästiin kuitenkin kyläilemään siskon luona ja tyttö päästikin siellä sitten kaikki energiansa valloilleen ja oli suoraansanottuna ihan villi. 

Ehdittiin jo perua hotellivaraus Tampereelle sitten lauantaiksi, kun poika oli niin raatona edellispäivän. Lauantaiaamuna oli tapahtunut kuitenkin ihmeparantuminen ja päätettiinkin lähteä Särkänniemeen. Päivä oli pitkä, mutta lapset jaksoivat hyvin. Kävivät joissain laitteissa ja minäkin Tornadossa ja Troikassa. Tyttö sai elämänsä ensimmäisen hattaran, josta oli puhunut varmasti viimeiset puoli vuotta. Illalla kaaduttiin Torni-hotellin sänkyyn. Yöllä poikanen itkeskeli vettä ja nallea ja äitiä ja uutta nukkumispaikkaa, kuten yleensä aina ekana yönä kun ollaan reissussa. Aamulla heräsi ennen kuutta. Tyttö sai onneksi nukuttua vielä tunteroisen. Aamupalan jälkeen ajeltiin kotiin ja autossa oli kieltämättä aika hiljaista verrattuna lauantaiseen menomatkaan, hahhah! Kotona huokaisin p i t k ä ä n eikä edes tyhjä jääkaappi harmittanut: oli ihana vaan olla kotona! Huoh miten vauhdikas ja raskas reissu, mutta oli palkitsevaa nähdä lapsen ihastus ja riemu!

Tällä viikolla on ollut mukavia päiviä. On oltu rauhassa, koska lapset on olleet väsyneitä ja minäkin. Satulintu on ollut tavallista uhmakkaampi. Yöt eivät ole riittäneet omaan lepäämiseen, vaikka olen pyrkinyt menemään ajoissa nukkumaan. Pojan aamut on olleet taas aikaisia ja olen ollut joka aamu väsynyt. Ukkosen päikkäriaikaan on sitten menty Satulinnun kanssa meidän sängylle, jossa hän on pelannut tabletilla ja katsonut lastenohjelmia samalla kun minä olen kyhjännyt peiton alla silmät kiinni.

Lauantaiksi laitellaan tässä juhlia neljävuotiaalle. Voi sentään. Hän on itsekin niin ylpeä ja onnellinen tulevasta ikävuodestaan ja yllättäen syntymäpäivän lähestyminen on kannustanut häntä entistä enemmän omatoimisuuteen arkiaskareissa. Iso pieni tyttö. 💛 Juhlia on tosi kiva laitella, vaikka juhlien jälkeen varmasti tarvitsen taas reilusti omaa aikaa. Se on ollut nyt vähissä. Ehkä Särkänniemen reissu ei ollut ihan parhaaseen aikaan, mutta tulipahan käytyä. Ja kyllä siellä arkinen aherrus ainakin katkesi kertaheitolla, kun pyörittiin karuselleissa ja possujunissa.


Possujunassa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti