tiistai 29. toukokuuta 2018

Aamun tärkeät tunnit

Minulle on tosi tärkeää, miten päiväni alkaa. Pitkän aikaa se alkoi siten, että herättiin koko perhe Ukkosen itkuun väsyneenä ja kiukkuisena. Valon lisääntyessä aamut alkoivat välillä jopa 5.15. Minua ahdisti herätä vaativaan huutoon ja nousta sängystä väkisin ja kiireessä. Se tuntui kropassa kamalalta. Onneksi mies otti tehtäväkseen hakea pikkumiehen pois pinnasängystään. Minä sain hetken totutella ajatukseen nousemisesta.

Nyt on selkeästi myöhäistetty päivärytmiä aamujen järkevöittämiseksi ja muutenkin. Kesällä lapsetkin jaksavat paremmin iltaan asti ja ulkonakin on enemmän tekemistä. Siirrytään iltapalalle nykyään iltaseitsemän aikaan tai vähän jälkeen. On ollut ihanaa, kun illassa on enemmän yhteistä aikaa! Talvella sen sijaan odotin jo iltapäivisin, että ilta saapuisi ja saisi hengähtää hiljaisuudessa ja rauhassa. Näin jälkikäteen siitä on helppo nähdä väsymyksen suuri määrä ja ero nykyiseen. Aamulla lapset nukkuvat tällä hetkellä 7.30 tienoille. Itse avaan silmät joskus jo aiemminkin, tottumuksesta. On ihan luksusta saada nukkua yli seiskaan. Se vaikuttaa omaan olotilaan huomattavasti.

Se on syreeni, ei sireeni.

Aamuissani on tärkeää myös se, että muistetaan miehen kanssa kohdata toisemme vaikka lyhyestikin ennen hänen lähtemistä töihin. Että ilmapiiri on myönteinen, kannustava ja kiireetön. Joskus kun herätään väärällä jalalla, menee angstiin koko aamupäivä. Minun on vaikea päästää kielteisistä tunteista irti. Ärsytystä ja väsymystä lisäsivät talvella lasten yöheräilyt. "Kumpi menee?" -kysymykset, kun kumpikaan ei olisi jaksanut nousta kesken unien. Nyt yöt ovat olleet rauhallisia ja yhtäjaksoisia. Se helpottaa.

Haaveilen, että jaksaisin nousta aamuisin ennen lapsia. Blogia kirjoittamaan, rauhalliselle aamukävelylle, aamuteelle, meikkaamaan, hiuksia kampaamaan, mitä vaan. Ongelmana ovat meidän portaat, jotka narisevat p a l j o n. Saati että vettä pystyisi keittämään alakerrassa teetä varten! Kaikki kuuluu ylös ja lapset ovat joskus heränneet näihin ääniin. Mutta eihän sitä voi olla yrittämättä nyt kun itselläkin on energiaa enemmän. Pieni oma hetki aamulla olisi ihana rentouslisä päivään. Vaikka puoli tuntia vain.

Aamuihin vaikuttaa toki myös nukkumaanmenoaika. Olen ottanut tehtäväkseni mennä ajoissa. Välillä on kuitenkin lipsuttu katsomaan parikin Better Call Saul -jaksoa peräjälkeen Netflixistä tai leffaa telkkarista. Usein sen tuntee nahoissaan seuraavana päivänä. Ajoissa tarkoittaa minulle noin klo 22. Silloin unikin tulee melko nopeasti.

Aamut on tärkeitä. Kiireettömyys, rauhallisuus, yhdessä oleminen, valmistautuminen, hyvä aamupala. Ne luovat perustan iloiselle ja rennolle päivälle.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti