Kun väsyttää mutta ei nukuta

Viimeiset pari viikkoa olen kärsinyt nukahtamisen vaikeudesta. Se on vaivoista kyllä jotenkin todella rasittava. Kroppasi on väsynyt, askel painaa, tavarat putoilevat käsistä ja leikkaat veitsellä sormeen. Unohtelet asioita, ruoat palavat pohjaan, suoritat rutiininomaisesti etkä osaa sanoa riittävästi ei. Aamuisin heräät väsyneenä ja iltaisin pyörit sängyssä turhautuneena jopa tunteja. Tiedostat, että elämässäsi on liikaa, mutta pyörää on hankala saada pysähtymään enää tässä vaiheessa.

Väsyttävän päivän jälkeen menet tyytyväisenä ajoissa nukkumaan, kun ajattelet sen auttavan, mutta uni ei tulekaan. Ajatukset alkavat laukata ja kärpäsistä kasvaa härkäsiä. Tai sitten valvot telkkarin ääressä tappiin asti, kun olet jo luovuttanut. Voit toki saada hienoja oivalluksia lakanoissa maatessasi, mutta ne unohtuvat samantien, koska aivosi eivät kykene pitämään niitä muistissa. Kun olet juonut lämpöisen iltakaakaon, yrittänyt ihan oikeasti hengittää rauhallisia ja syviä joogahengityksiä sekä kokeillut muutkin poppaskonstit eikä uni vieläkään saavu, alat menettää toivosi ja tuskastua. Muutamien tällaisten iltojen jälkeen on pakko pysähtyä ongelman äärelle ja vääntää asia rautalangasta itselleen: tee tälle nyt jotain, hyvä ihminen.

Luulen, että monesti tällaiset nukahtamisen ongelmat johtuvat vain stressistä ja yliväsymyksestä. Siitä että ihminen on ottanut itselleen liikaa henkistä kannettavaa tai alkanut vaatia liikaa itseltään voimavaroihinsa nähden. Kroppa on niin puhki, että se joutuu skarppaamaan jatkuvasti suoriutuakseen. Kun kaikki energia menee selviytymiseen, ei ole enää ammennettavaa mihinkään muuhun, esimerkiksi selkeään ajatteluun, omien tarpeiden kuuntelemiseen tai aitoon rentoutumiseen. Suorittamisen oravanpyörä pyörii kuin marsuhäkissä eikä marsu enää muista, miten kyydistä hypättiinkään pois, kun kaikki huomio täytyy suunnata jalkojen liikuttamiseen ettei kaatuisi naamalleen. Seuraa ylivirittynyt olotila. Kun painetta on liikaa päivisin, tottakai sitä on myös iltaisin ja öisin. Ja sitten uni häiriintyy.

Ensimmäisenä pysähdy. Kuuntele itseäsi ja sitä mitä kehosi yrittää sinulle kertoa näillä kaikilla oirehtimisilla. Entä mitä mielesi tahtoo? Mitä sinä ihan oikeasti haluat ja sisimmässäsi tarvitset? Sinun ei tarvitse kertoa sitä muille, kunhan alat toimia sitä kohti. Minä halusin unta ja vapaa-aikaa näiden kaikkien aikaisten aamuheräämisien, yöheräilyjen, sairastamisien sekä synttärijärjestelyjen jälkeen. Ukkosella on siis myös ollut yöheräämisiä, jotka ovat näkyneet omassa olossani nopeasti. 

Kuin ihmeen kautta olen jo tällä viikolla saanut näitä molempia. Koska lasten nukkumisiin voi olla vaikea vaikuttaa niin nopeasti, varattiin minulle ensimmäisenä lisää omaa aikaa. Se olikin päässyt taas kerran unohtumaan kaikessa kesähumussa. Parissa päivässä olo helpottui ja unenlahjat alkoivat selvästi löytyä. Vielä vähän pelkään nukkumaan menemistä, että meneekö se taas pyörimiseksi, mutta uskon, että suunta on nyt parempaan päin. Olen saanut nyt myös päivisin unta taaperoisen nukkuessa ja merirosvotytön katsellessa lastenohjelmia vieressäni sängyssä. Iltapäivisin mies on ottanut vastuun lapsista ja vienyt heitä mm. mökille sukulaisia tapaamaan. Ihmeellisesti myös lapset ovat nukkuneet muutamana aamuna kahdeksaan. Mitä luksusta! 💙

Ihana ilon aihe on amppelitomaatti täynnä kukkia ja raakileita

Jankutan aina tätä samaa, mutta uni ja lepo vain ovat niin supertärkeitä koko arjen kannalta. Levänneenä on niin paljon helpompaa olla kiva ihminen, joka jaksaa huolehtia muiden lisäksi myös itsestään.