Reilu viikko sitten varasin itselleni lennot Barcelonaan. Perillä kolme yötä ja kaksi täyttä päivää. Hyvä hotelli, rennot suunnitelmat. Pieni irtiotto ja ensimmäinen reissu ulkomaille yksinäni sitten yhdeksän vuoden takaisen Amerikan matkan. Jipii!
Olen haaveillut kaupunkilomasta pitkään. Olen ylpeä siitä, että olen havahtunut ajattelemaan itseäni ja omia tarpeitani tämän kaiken pikkulapsielämän keskellä. Olen vihdoin alkanut tehdä konkreettisia asioita viedäkseni elämääni siihen suuntaan kuin tahdon sen etenevän. Olen tehnyt paljon ajatustyötä mm. murtaakseni rajoittavia uskomuksiani ja työ on toki vielä kovasti kesken. Tämä matka on kuitenkin ensimmäinen iso ja konkreettinen todiste siitä, että homma etenee ja olen siitä niin suunnattoman onnellinen! Matkasta siis ja edistymisestä!
Ymmärrän, jos kolmen yön hotellimatka ei tunnu kovin erikoiselta kaikkien mielestä. Minulle se on silti enemmän kuin iso juttu. Se on suuri symbolinen edistysaskel kaikenlaisen haaveilun, odottamisen, aikaansaamattomuuden, epävarmuuden, arkuuden, sekavuuden, itsensä unohtamisen, väsymyksen, masennuksen, muiden miellyttämisen, ankaran kehopositiivisuuteen pyrkimisen, itsetunto-ongelmien ja elämänvaihekriisin jälkeen.
Se on merkki siitä, että olen menossa oikeaan suuntaan. Se antaa toivoa, että löydän itseni jälleen, kaiken hapuilun jälkeen. Asioiden ankara työstäminen tulee kantamaan hedelmää ja näkyvissä on uudenlaista valoa. Opin, kehityn ja kasvan, toivun ja paranen.
Matkustaminen yksin merkitsee minulle mm. rohkeutta, uskallusta, vapautta, vahvuutta, itsenäisyyttä sekä itsensä aktiivista kantamista. Siksi olenkin niin yltiöonnellinen, että olen nähnyt näitä piirteitä itsessäni taas pitkän tauon jälkeen. Koska juuri sellainen tahdon olla. 💛
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti