Mulla on ollut periaate, että en siirtäisi ikävien asioiden hoitamista kovin pitkälle, koska se kuormittaa ja vie kamalasti energiaa. Tässä talvella oli taas sellainen vaihe, että laskut jäivät roikkumaan lähelle eräpäiviään, siirsin hankalia puhelinsoittoja päivästä toiseen ja varasin labra-aikoja vasta kuukauden kuluttua lähetteen saapumisesta. Myös irtisanoutumista, silmien laserleikkausta ja muitakin isoja juttuja oon miettinyt tosi pitkään ennen kuin oon alkanut niitä toteuttaa oikeasti.
Luin toissapäivänä Wayne W. Dyerin kirjaa Hyväksy itsesi - uskalla elää! Sain sen veljeltä ja olen lueskellut sitä silloin tällöin fiiliksen mukaan. Se on suomennettu vähän hassusti siten, että kirjoittaja kertoo asioista te-muodossa: "teille on varmasti tuttua...", "nyt kun te olette oppineet, että..." Tekstin sanomassa on kuitenkin viisautta, kun ei takerru kirjoitustyyliin.
Nyt satuin avaamaan kirjan kohdasta, jossa puhuttiin asioiden siirtämisestä päivästä toiseen ja vuodesta toiseen. Sillä niin siinä usein käy: päivistä kertyy vuosia. Tämä koskee tietysti sellaisia isompia juttuja kuin juurikin työpaikan vaihtamista, laihduttamista, terveellisen nukkumaanmenoajan toteuttamista tai parisuhdeongelmien hoitamista. Kun ihminen ei tartu niihin nyt ja heti, hän siirtää ne tehtäväksi huomenna, ensi viikolla tai ensi kuussa, jolloin todellisuudessa ne eivät tule hoidetuiksi koskaan. Tuttua itellekin.
Luin toissapäivänä Wayne W. Dyerin kirjaa Hyväksy itsesi - uskalla elää! Sain sen veljeltä ja olen lueskellut sitä silloin tällöin fiiliksen mukaan. Se on suomennettu vähän hassusti siten, että kirjoittaja kertoo asioista te-muodossa: "teille on varmasti tuttua...", "nyt kun te olette oppineet, että..." Tekstin sanomassa on kuitenkin viisautta, kun ei takerru kirjoitustyyliin.
Nyt satuin avaamaan kirjan kohdasta, jossa puhuttiin asioiden siirtämisestä päivästä toiseen ja vuodesta toiseen. Sillä niin siinä usein käy: päivistä kertyy vuosia. Tämä koskee tietysti sellaisia isompia juttuja kuin juurikin työpaikan vaihtamista, laihduttamista, terveellisen nukkumaanmenoajan toteuttamista tai parisuhdeongelmien hoitamista. Kun ihminen ei tartu niihin nyt ja heti, hän siirtää ne tehtäväksi huomenna, ensi viikolla tai ensi kuussa, jolloin todellisuudessa ne eivät tule hoidetuiksi koskaan. Tuttua itellekin.
Asioiden jatkuva siirtäminen on kuitenkin pakoilua. Siinä yrittää kartella epämukavia tunteita, joita asioiden kohtaaminen saa aikaan: ahdistusta, epävarmuutta, pelkoa esim. epäonnistumisesta, jännitystä, ehkä jopa tyhjyyttä ja tylsyyttä (kun tehtävät on hoidettu, niitä ei tarvitse miettiä ja joutuu alkaa ajatella muuta elämäänsä). Ihmisellä voi muutenkin olla tapana suhtautua elämään passiivisesti. Hän sinnittelee huonoissa elämäntilanteissa edes yrittämättä auttaa itseään. Vaikeista asioista vaietaan ja odotellaan, että tulevaisuudessa asiat olisivat yhtäkkiä paremmin. Valitetaan ja maristaan milloin mistäkin, mutta mitään konkreettista ei kuitenkaan tehdä oman hyvinvoinnin eteen. Masennus ja muut sairaudet ovat tietysti asia erikseen ja niiden aikana ihminen ei pystykään toimimaan tavalliseen tapaan.
Myönnän, että itsekin oon sortunut valittamaan ja voivottelemaan. Tää oli kuitenkin ihan hyvä herätys nyt taas, että voisi ottaa ohjat omiin käsiin. Ja sitähän toki oon tehnytkin koko tän talven, mutta jos vaikka vieläkin isommalla ajatuksella ja uusissa asioissa. Siitä tulee hyvä ja voimakas olo, kun saa hoidettua juttuja kuntoon. Eli hihat ylös vaan ja toimimaan!
Ja sen haluan vielä sanoa tästä, että mikään superihminen ei tarvitse olla eikä kaikkea tarvitse tehdä yhdessä hetkessä. Muutos vie aikaa. Kyse on enemmänkin siitä, että vähitellen alkaisi nähdä itsensä ihmisenä, jolla on vaikutusmahdollisuuksia omaan elämäänsä. Siinä auttaa, kun yksi pieni juttu kerrallaan alkaa tuoda hyvää oloa itselleen, tekemään niitä asioita joista oikeasti nauttii ja pyytämään apua niissä jutuissa, joita ei osaa itse hoitaa. 💛
Ja sen haluan vielä sanoa tästä, että mikään superihminen ei tarvitse olla eikä kaikkea tarvitse tehdä yhdessä hetkessä. Muutos vie aikaa. Kyse on enemmänkin siitä, että vähitellen alkaisi nähdä itsensä ihmisenä, jolla on vaikutusmahdollisuuksia omaan elämäänsä. Siinä auttaa, kun yksi pieni juttu kerrallaan alkaa tuoda hyvää oloa itselleen, tekemään niitä asioita joista oikeasti nauttii ja pyytämään apua niissä jutuissa, joita ei osaa itse hoitaa. 💛
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti