Siivouspäivä

Mahtava kotipäivä takana yhdessä perheen kesken! Rauhallista, rentoa, iloista, yhteistä.

On pidetty kirppispöytää nyt viikon verran. Aluksi ajattelin jo, että vitsit kun tuli tämäkin riesa otettua kun ei meinannut löytyä aikaa viedä edes niitä tavaroita sinne. Eikä tuntunut sittenkään löytyvän riittävästi kampetta myytäväksi. Vaan on sitä löytynyt kun on vähän siivottu kaappeja. Tänään onkin ollut mukava ja leppoisa siivouspäivä. Minä saan lisäboostia siitä, että mies on motivoitunut siistimään ja järjestelemään kotia. Into tarttuu.

Hinnoittelin kirppikselle vanhoja lastenvaatteita: osa jäänyt Satulinnulta, osa Ukkoselta. Pari ihanaa nappasin vielä kuormasta talteen: muistoksi ja kolmannen lapsen varalle. Tosin kovin montaa vaatetta en jaksa säästää, kun tilaa on niin vähän. Jälleen kerran on vapauttavaa päästä eroon näistä vanhoista tavaroista ja siirtyä eteenpäin. Saada tilaa olla ja elää. Tietää mitä kaapeista löytyy.

Yläkerrassa järjesteltiin myös paikkoja. Käännettiin sohvan divaanipuoli toiselle puolelle ja löydettiin sohvan alta mahtavat leluaarteet. No tiesin minä että ne siellä oli, mutta en ole vaan jaksanut vaivautua niitä sieltä onkimaan. Yläkerran aulasta siirrettiin pieni Ikean hylly Ukkosen huoneeseen. Sellainen 2x2 laatikkoa. Siihen laitettiin leluja ja kirjoja pikkumiehelle. Hänen vaatekaappiaan myös selailin ja tajusin, miksi jotkut vaatteet vaikuttivat niin pieniltä... no ne olivat niitä 80cm:n kokoisia ja poikanen käyttää tällä hetkellä yleensä 86cm:n kokoa. Ei vaan ole tullut tsiigailtua kokolappuja vaan tottumuksesta vedetty päälle mitä kaapissa on. Lapset on kasvaneet. :)

Siivoilun lomassa käytiin ihastelemassa syksyä

Satulinnunkin kaappeja olen siivonnut. Pehmoleluja konmarittanut, vanhoja tarra- ja värityskirjoja hävittänyt, vaatteita kierrättänyt. Jos kysyisin lapselta hänen mielipidettään kaikkiin tavaroihin, mitään ei saisi laittaa pois. Näin pienen lapsen kanssa minä voin aikuisena päättää, millä leluilla hän saa leikkiä. Siksi laitan niitä pois vähän salaa. Leluja riittää eikä lapsi edes muista kaikkia leikkikalujaan saati välitä niistä. Vien kirppikselle niitä turhimpia, joita en usko lapsen kaipaavan.

Sain myös tehtyä pari hommaa, jotka on roikkuneet kauan. Järjestin siivouskaapin yläosan, jonne oli kertynyt reseptivihkoja, kortteja, vanhoja pattereita, kuitteja ja muuta sälää. Sain myös tyhjättyä vanhan videokamerani ulkoiselle kovalevylle, mikä oli huippujuttu! Aion nimittäin luopua kamerastakin. Kameran tyhjäämisessä kesti vuosia, koska en halunnut siirtää useita kymmeniä Amerikan reissuvideoita läppärilleni tilaa viemään. Vasta hiljattain tajusin, että ne mahtuvat miehen ulkoiselle kovalevylle. Kävin reissussa sentään jo 2009, että olihan se aikakin jo tehdä noille videoille jotain, eheh. Muutenkin oon muistellut nyt tuota matkaa, tässä kamalan matkakuumeen kourissa ja kaukomaiden seikkailuja kaivaten. Tähän väliin muutama vanha kuva tuolta omatoimireissulta 2009.

San Francisco 2009

San Francisco 2009

Los Angeles 2009

Grand Canyon 2009

Matkalla Floridan Key Westiin 2009

Miami 2009

Mutta voih, nyt takaisin maan pinnalle ja tähän hetkeen. Järkkärikamera minulle siis tietenkin jää, mutta tämä videokamera on ollut pitkään käyttämättä.

Kun kaapit ovat järjestyksessä, mielikin on keveämpi. Kokeile jos et usko. Kun kaapeissa on vanhaa ryönää etkä oikein tiedä mitä siellä on, se voi häiritä alitajuisesti. Ainakin itselleni kaikkien turhien tavaroiden pois laittaminen ja järjestyksen saaminen kotiin helpottaa mielen sisäistä kaaosta. Siistissä ympäristössä on helpompi olla ja ajatella. Mitään rakasta ei tarvitse heittää pois, mutta aika paljon sitä turhaakin kertyy, kun alkaa oikein miettimään.