perjantai 16. maaliskuuta 2018

Käsillä tekemistä: sokerikoristeet

Olen aina tykännyt askarrella ja näperrellä yksityiskohtia. En ole aiemmin panostanut tähän tekemiseen kovin paljoa, mutta välillä vahva käsillä tekemisen tarve yllättää. Joskus innostun piirtämään mallista, joskus värittämään värityskirjaa. Joskus askartelen helppoja kortteja tai muovailen kakun päälle sokerikoristeita. Juuri niistäpä aion nyt kirjoittaa.

Kakkukoristeiden tekeminen on nyt in ja pop. Monet muutkin ovat huomanneet, kuinka hauskaa ja helppoakin se on. Minut nimenomaan yllätti helppous. Pelkällä kaulimella ja sokerimassalla saa jo monenlaista nättiä aikaan. Myös erilaisilla muoteilla on mahdollista tehdä lähes mitä kuvioita vain!

Minä olen hankkinut perusvälineet, joilla saa esimerkiksi ohennettua massaa helposti sekä muutamat kukka- ja lehtiaiheiset muotit. Lisäksi minulta löytyy pienet kirjainmuotit. Välillä ostan vahingossa välineitä, joita en tule käyttäneeksi. Ne olen sitten myynyt kirppiksellä eteenpäin. Esimerkiksi kakkupitsi on todella hienoa, mutta minä en löytänyt inspiraatiota paneutua sen tekemiseen. Kaulitsen massaa ihan tavallisella kaulimella. Elintarvikeliimaa ja jotain kimalletta olen ostanut ja käyttänyt joskus tarpeen mukaan. Erityisen hyväksi työvälineeksi olen keksinyt pienen terävän hedelmäveitsen, jossa on sileä terä. Sillä on kätevä viimeistellä koristeet, poistaa reunoilta ylimääräiset rypyt ja "taputella" reunat sileiksi.

Tykkään muovailla hahmoja ja kukkia. Seuraavaksi aion kokeilla rautalankatekniikkaa askartelemalla pionin kakun päälle. Siihen täytyy ostaa sopiva terälehtimuotti.

Vaativin tekemäni sokerikoriste on ehdottomasti ollut Pikku Kakkosen logo, jota tein vähitellen ja yhteensä useita tunteja. Onneksi koristeiden tekemisen voi aloittaa hyvissä ajoin ennen juhlia. Jotkut koristeet myös vaativat välikuivatuksia. Olen mielestäni aika tarkka. On hienoa, että voi katsella aikaansaannostaan täysin tyytyväisenä. Toisaalta perfektionistinen ajattelu on raskasta, koska pieniä virheitä tulee aina ja niitä täytyy yleensä vähän myös oppia hyväksymään. Viimeisin homma oli pienen pupun tekeminen kolmevuotiaan kakkuun. Netti pursuilee kuvia ja sieltä minäkin otin mallia. Olin kyllä tyytyväinen lopputulokseen.


Aluksi kannattaa suunnitella ainakin suunnilleen, mitä on tekemässä ja millä väreillä. Itse käytän yleensä sokerimassaa tai kaulintamassaa ja niistä minulla on kokemusta. Muotoilut ovat niillä onnistuneet. Valkoista massaa voi helposti värjätä, mutta helppo on myös ostaa valmiita värejä. Ja niitäkin voi toki sekoittaa keskenään. Elintarviketussia olen joskus käyttänyt yksityiskohtien piirtämiseen.

Otan massaa paketista vain sen verran, mitä juuri sillä hetkellä käytän. Massa alkaa heti kovettua, kun se pääsee tekemisiin ilman kanssa. Liika tomusokerikin kuivattaa sitä, joten olen varovainen sen kanssa. Kyllä siitä ehtii silti suht rauhassa muotoilla mitä haluaa. Valmiit pienet koristeet kovettuvat about päivässä minun kokemukseni mukaan. Isommat vaativat useamman päivän kuivuakseen.

Kukkia, lehtiä tai perhosia tehdessäni laitan ne kuivumaan kaarevalle alustalle. Joskus tein foliosta pieniä kuppeja, kunnes tajusin, että kakkutikkarimuotti sopii tähän tarkoitukseen loistavasti. Siinä on pieniä kuoppia, joissa esimerkiksi kukat saavat luontevan muodon. Myös juomapillien päällä on helppo kuivattaa esim. lehtiä. Näin niihin saa kaarevuutta. Teen koristeita aina erikokoisia ja reilusti, jotta koristeluvaiheessa on varaa valita.

Vain mielikuvitus on rajana koristeiden viimeistelyssä! Mahdollisuuksia on ihan mielettömästi! Voi käyttää esimerkiksi erilaisia kimalteita, sokerihelmiä, strösseleitä, karkkeja, elintarvikekynää tai painaa muotoja pehmeisiin koristeisiin vaikkapa hammastikulla, pillillä tai lelutraktorin renkaalla!

Itse ajattelen, että koristeita ei ole tarkoitus syödä. Ainakaan lapsilleni en niitä antaisi kuin korkeintaan pieniksi maistiaisiksi. Tietenkin käytän niiden tekemisessä mahdollisimman hyvää hygieniaa. Massat sisältävät kuitenkin lisäaineita, joiden pakkauksissa varoitellaan yleensä esim. keskittymiskyvyn heikkenemisestä. Eivät siis ole yleensä mitään terveystuotteita, vaikka hauska ajatushan se on, että ne voi syödä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti