maanantai 5. maaliskuuta 2018

Paluu arkeen

Meillä on nyt harvinaisen rauhalliset kolme viikkoa takana päin. Tänään vein taas Satulinnun pitkästä aikaa kerhoon ja meni sinne aivan innoissaan. Itsekin tunnen latautuneeni rauhoittumisesta ja menemisten vähyydestä. 

Kesäkeittoa pitkästä aikaa, nam!

Satulinnun kerhoillessa me käytiin Ukkosen kanssa asioilla keskustassa. Postista haettiin uudet taulukehykset rikkinäisinä saapuneiden tilalle ja välitettiin ne samantien miehelle, joka tuo ne iltapäivällä kotiin. Kehykset on niin isot, etten saanut niitä itse. Ihana ystävä pyysi vielä lounaalle ja ehdittiin käydä leikkimässäkin pienessä sisäleikkipaikassa pojan kanssa. Hän laski innoissaan pientä liukumäkeä ja pujahteli tunnelista. Kiva aamupäivä!

Molemmat lapset olivat ihan poikki kotimatkalla: Ukkonen meinasi nukahtaa ja Satulintu laahusti. Minäkin olin väsyksissä. Lauantaina tekemäni hiihtolenkki tuntui vielä reisissä ja lisäksi yksi lastenvaunujen rengas oli tyhjänä. Oli raskasta työnnellä huhhuh. Aluksi Satulintu kulki seisomalaudalla, mutta sitten piti pyytää häntä kävelemään loppumatka.

Nyt levätään. Satulintu katselee lastenohjelmia tabletilla tuossa vieressä ja minä kirjoitan tätä jalat peiton alla. Ukkonen nukkuu yläkerrassa.

Viime viikolla jäällä koko porukalla

Nämä kolme viikkoa on olleet kyllä niin opettavaisia! On ollut pakko rauhoittua ja olen nauttinut siitä. Nyt arjen alkaessa täytyy pitää nämä fiilikset mielessä. Siis muistaa, että joka päivälle ei kannata sopia kyläilyjä ja menemisiä vaan olla välillä vain kotonakin. Usein on tosi suuri kiusaus ja halu sopia monenlaisia kaveritreffejä, kun meillä on niin monia kivoja ystäviä, joita me haluttaisi nähdä. Nyt jatkossa on vaan pakko vähän hidastaa tahtia, jotta aikaa jää levollekin, ja energiaa perheen yhteisille tekemisille. <3

Mukavaa ja iloista viikkoa kaikille! Täällä on ollut tänään pilvisen kirkas sää ja iloitsen kun ei ole enää niin paljon pakkasta. Jospa sinne hiihtämäänkin pääsisi taas pian. Lauantain hiihtoretki oli nimittäin ensimmäinen oikea hiihtokerta minulle sitten lapsuuden! Olin niin ylpeä itsestäni, vaikka kaikki muut, iäkkäät eläkeläiset ja melkein lapsetkin, ohittelivat minua. Hahhah! Hiihdin silti 6km ihan kylmiltään ja liian paksussa takissa, heh. Hyvä minä! 

Satulinnun mielestä oli surullista kun kukka laitettiin jäätymään <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti