Odotan kevättä

Tämä sankka lumisade, äh, en löydä sanoja. 

Viikonloppuna meidän talon katolla kävi työmiehiä kolaamassa lunta. Se alas tiputettu lumi tietenkin kerääntyi meidän talon reunustoille ja nyt kun on pari päivää taas satanut taivaalta lisää sakeana virtana, niin huokaista täytyy. Säästä en sentään rupea valittamaan, sillä se ei jotenkin ole minua eikä myöskään johda mihinkään. Sanonpa vaan kuitenkin, että odotan jo kevättä.

Tänään

Ostin kukkakaupasta narsissin ja siihen tuli heti kukat. Se muistuttaa minua kevään läheisyydestä tässä valkoisessa maisemassa. On kiva nähdä lasten onni lumiukko- ja lumilinnaleikeistä. Silti kaipaan itse jo kevyitä kevätkenkiä ja lumesta ja kivistä puhdasta asfalttia, jolla on helppo kävellä. Aurinkoisia päiviä, kun lumi sulaa ja linnut laulavat, niin kuin tässä yhtenä päivänä jo oli. Lintujen viserrys oli ihan mieletöntä. Kaipaan sitä, että ulos lähteminen on helpompaa lasten kanssa kun ei tarvitse pukeutua moneen eri kerrokseen. Tai sitä, kun luonto herää ja ensimmäiset kukat pilkistävät hitaasti lämpiävän maan uumenista.

Näin maaliskuun puolessa välissä mieli on jo aika toiveikas. Huolimatta tästä tuulesta ja myräkästä, joka tuolla ulkona nyt on. Kyllä se kevät tulee joka vuosi.

Kun luonto on vielä vitivalkoinen, väriä voi hakea vaikka kukkakaupasta <3