keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Ukkonen 1,5 vuotta!



Poikani

Hymy kuin pieni valopilkku
syksyn ollessa pimeä.
Iho kuin pehmeä kangas:
lämmin, kaunis ja sileä.

Nauru kuin sielun onni suurin,
murtaa jokaisen muurin.
Katse kuin ruskeita nappeja kaksi,
kaunis, rakas lapsi.

9.10.2017



Meidän Ukkonen ei ole kyllä yhtään tuima, vaikka tuo blogissa käyttämäni nimitys antaisi niin olettaa. Meillä on lempeä, tyytyväinen, iloinen, helposti harmista tyyntyvä, utelias, kujeileva, kaunis poika. 

Nyt puolitoistavuotias poikanen iloitsee erityisesti mm. kylävieraista, kaikenlaisista autoista tai muista asioista jotka kulkevat pyörillä, siskon kanssa olemisesta, äidin sylistä sekä isän kanssa ulkoilusta. Muutamat edelliset kuukaudet on menneet tosi nopeasti ja pienestä taaperosta on tullut touhukas leikki-ikäinen, jolla on mielessä jo monia omia juttuja ja suunnitelmia.

Pojan yksi lempipuuhista on kaivaa kaapista lautapelit ja levittää ne ympäri olohuoneen lattiaa. Hän kuljettaa myös autoja ympäri kotia, hoitaa nukkevauvaa ja rakentaa palikkatornia. Ottaa kovasti mallia kaikista muiden tekemisistä. Ulkona tykkää edelleen kävellä kärryllä naapureiden pihoihin ja kontata metsäpolkua meitä muita karkuun. Tykkää laskea liukumäestä pää edellä sekä syödä lunta lapiolla. Pulkan kyydissä viihtyy vain hetkittäin ja silloinkin täytyy olla mahallaan pää menosuuntaan.

Ukkonen juttelee joitain sanoja ja viime aikoina on tullut taas uusiakin. Omaa puhetta tulee myös paljon ja kertomista riittää. Kävelee kun viitsii ja konttaa supervauhtia niin että ystävätkin sitä ihmettelevät ääneen. Nipistelee minua poskista ja testaa reaktiotani. Huuli menee hitaasti mutruun jos kielletään. Repii omaa suutaan silloin kun harmittaa kovasti. Ymmärtää tosi paljon puhetta sekä tykkää rutiineista. Syö ja nukkuu hyvin. Nauttii hassutteluista ja kutitusleikeistä. Pudottelee tavaroita ylhäältä alakertaan ja sitten itkee niiden perään. Pituudeltaan 85,5cm.

Meidän pieni. Ihaninta on seurata näiden sisarusten välistä suhdetta ja sen kehittymistä. Sitä miten ärsyyntymisistä ja satunnaisista hankaluuksista huolimatta sisarusten välinen rakkaus on luja ja syvä. Isosisko haluaa pitää huolta pikkuveljestä ja rakastaa, vaikka välillä on vaikeaakin. Ja pikkuveli puhuu siskosta jatkuvasti ja kaipaa tätä, kun eivät ole yhdessä. Pusut vaihtuvat ja välillä yhdessä villiinnytään ja riehaannutaan yltiömäiseen naurunräkätykseen sohvan nurkassa. <3

Mihin tämä viimeiset puoli vuotta meni?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti