Säästäminen mielessä

Olen viime aikoina innostunut säästämisestä. Varsinkin kun keksittiin, että voitaisiin käydä kaukomatkalla ennen minun paluutani töihin ensi vuonna. Säästäminen kotihoidontuesta ei ole kovin helppoa, mutta otan haasteen mielenkiinnolla vastaan ja mies on tietenkin mukana omalla panoksellaan.

Kun tulot ovat pienet niin kuin itselläni, ensimmäinen etappi on karsia kaikki turhat menot. Irtisanouduin vihdoin kuntokeskuksesta, joka ei enää palvele tarpeitani. Olen ollut jäsenenä monia vuosia, joten lähteminen oli haikeaa. Samalla se oli myös erittäin vapauttavaa, hurraa! Ihanaa kun pian tulee kevät ja voi kävellä talviunesta heräävässä luonnossa. <3 Ja sitä odotellessa voi nauttia esimerkiksi hiihtämisestä. Tosin sen verran arkajalka olen, että läheiselle jääladulle en uskalla kovin pitkään, mutta mennään sen verran mitä pystyy.

Olin myös päättänyt aloittaa CVT-laulutunnit, mutta siirrän niitäkin vielä. On pitkäaikainen haaveeni jatkaa tunneilla käymistä, mutta sen kyllä ehtii myöhemminkin. Autolla ajamme harvemmin, mutta tarvitsemme sen kyllä kahden pienen lapsen kanssa. Neuvolaan on helppo kävellä, mutta ruokakaupassa ja kyläpaikoissa autoilemme. Puhelinliittymämme ovat edulliset, samoin sähköfirmoja olemme vertailleet. Asuntolainankin uudelleenkilpailutus kannattaa. Eli kaikki mahdolliset menot minimiin.

Sitten tietysti täytyy vähentää sitä ostamista ja harkita vieläkin tarkemmin niitä omia haluja ja tarpeita, joita mieleen juolahtaa. Että voisiko kuitenkin pärjätä ilman sitä mitä tekee nyt kauheasti mieli? Onko kyseessä ihan oikea tarve vai pelkkä halu? Halutakin saa ja halujaan toteuttaa, mutta jokainen voi sitten miettiä itse, paljonko tahtoo niihin haluihin käyttää rahaa. 

Kukista en luovu edes säästökuurilla

Jonkinlainen ostolakko on pyörinyt mielessä ja olen jo päättänyt olevani ostamatta yhtään mitään turhaa maalis-huhtikuussa. No joo, sen pitäisi olla itsestäänselvää muutenkin, mutta lipsumisia on ollut. Ostoslistalla toki säilyvät mm. ruoka, talous- ja hygieniatarvikkeet, syntymäpäivälahjat sekä lasten pakolliset säähän sopivat tarvikkeet esim. kurahousut. Mielessä pyörii myös toukokuinen Mallorcan matka, jonne on varmaan pakko ostaa joitain pieniä tarvikkeita esim. toiselle lapselle uudet aurinkolasit ja pojalle joku kevät/kesähattu. Olen mielestäni ihan järkevä kuluttaja, mutta välillä menee minullakin överiksi ja ostan sellaista, jota ei oikeasti tarvitsisi. Jälkeenpäin harmittaa älyttömästi ja ihmettelen, miten heikko ja tyhmä olen ollut. Näistä lipsumisista haluan eroon.

Olen alkanut vähän vältellä kaupungille menemistä, koska siellä tulee turhia houkutuksia ja aina menee rahaa - jos ei ostoksiin niin kahviin. Samoin Instagramin etevästi kohdennettuja mainoksia en enää klikkaile kyllä yhtäkään enkä kiertele nettivaatekaupoissa ihastelemassa uutuuksia tai metsästämässä edes tarjouksia. Nettikaupoista on liian helppo löytää suloisia ja houkuttelevia vaatteita itselle ja lapsille varsinkin näin keväällä, kun ihmiset ja kauppojen tarjonta heräävät talven jälkeen. Halutaan väriä ja uutta ja raikasta. Sekin on sallittua tietenkin ja ihanaakin, mutta itse en tällä hetkellä tarvitse mitään. Lähikaupasta haen ruokatarvikkeita vasta sitten kuin on pakko, muut ruokaostokset tehdään viikoittain Prismasta. Kylpylä- ja hotelliviikonloput vaihdetaan lähes ilmaiseen mökkeilyyn sukulaisten mökillä ja säästetään silläkin pitkä penni.

Erittäin tärkeää minulle on se, että pääsen näkemään konkreettisesti säästöjen kertymisen. Silloin säästäminen ja pihistely on motivoivaa. On palkitsevaa seurata säästöpossun pulskistumista. Siksi meilläkin on miehen kanssa nyt uusi tili, jonne on matala kynnys tallettaa pieniäkin summia. Kannattaa toki samalla myös miettiä, haluaako säästöilleen parempaa korkoa esim. rahastossa tai sijoittamalla. Vaihtoehtoja on monia. Itse olen laittanut jo pitkän aikaa kuukausittaisen pikkusumman omaan rahastooni. Juuri lähiaikoina vielä säädin summia ja vaihdoin vähän rahastoja. Sijoittaminenkin kiinnostaa, mutta en ole ehtinyt perehtyä siihen. Pääasia että ne säästämiset päätyvät oikeasti johonkin tiettyyn säästökassaan eivätkä jää leijumaan käyttötilille. Sieltä ne liukenevat niin helposti tavallisiin arjen kuluihin. Jokakuinen rahan "katoaminen" rahastoon toki vähän kirpaisee, kun rahaa on muutenkin vähän, mutta jos säästämistä ei laita etusijalle, niin loppukuussa rahaa ei kyllä enää ole.

Ja sitten vielä se, että jos joutuu jotain kuitenkin ostamaan, niin miettisi, mitä ostaa, kuinka paljon ja keneltä. "Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa", vai miten se meni? Laadukas tuote maksaa uutena enemmän, mutta kestää pidempään. Sillä on ehkä myös kohtuullinen jälleenmyyntiarvo (varsinkin lastenvaatteissa). Ulkomainen on halvempaa, mutta suomalainen tukee paikallisia toimijoita ja on monesti luotettavampaa ja eettisempää. Paljonko vaatteita ja tavaroita ihminen ylipäätään tarvitsee? Sekin vaihtelee elämäntilanteesta riippuen.

Kaikki askartelutarvikkeet on mun heikkous. En uskalla mennä enää esim. Sinooperiin. Nyt kaivellaan kaapeista kaikki kivat vanhat kamat ja keksitään niistä hauskoja tekemisiä.

Toki voi myös yrittää kasvattaa tulojaan, mutta se vaatii ehkä sitten jo vähän enemmän satsausta ja ajankäyttöä. Voi hyödyntää omia erityistaitojaan tai harrastusintoaan ja myydä omaa osaamistaan muille. Mielikuvistusta peliin! Kirpputorimyynti on toki yksi tapa kasvattaa tuloja siinä tapauksessa, että nurkkiin on jo valmiiksi kertynyt kaikenlaista ylimääräistä tavaraa. Sellainen ei ole kuitenkaan järkevää, että ostelee ensin huolettomasti sitä ja tätä, ja sitten pian myy ne kirppiksellä polkuhintaan. Voi että kun saisin myytyä vihdoinkin hääpukuni. Täytyy laittaa se taas myyntiin.

Minulle tulee nykyään tosi hyvä mieli, kun saan säästettyä jossain. Säästäväisyys onkin oikein jees niin kauan kuin se ei mene liiallisuuksiin. Elämästä täytyy muistaa myös nauttia ja omia rahojaan saa käyttää itseensä ja juuri niihin itselleen tärkeisiin asioihin. Matka on minulle todella tärkeä tällä hetkellä, mutta suon itselleni myös satunnaiset kaupunkikahvit, kukkakimput ja kampaajakäynnit, koska ne tuovat elämääni erittäin paljon iloa. Mielenkiinnolla jatkan tätä hommaa ja toivon, että pienet arkiset muutokset kulutuksessa alkavat jonkin ajan päästä näkyä myös tilillä.