Usein asetamme itsellemme suuria vaatimuksia. Olemme jostain keksineet, ehkä ystäviltä tai mediasta, että meidän pitää tehdä jotkut tietyt asiat ollaksemme hyviä ihmisiä, äitejä, ystäviä, naisia ja miehiä. Ystävämme eivät ehkä edes vaadi meiltä niitä, mutta olemme uskotelleet itsellemme, että meidän täytyy olla kurinalaisia, ahkeria, vahvoja, pärjääviä, iloisia, aikaansaavia, siistejä, huoliteltuja, laihoja, tyylitajuisia, liikunnallisia, muodikkaita, mitä nyt kelläkin.
Suoritamme elämää hampaat irvessä, koska emme ymmärrä siinä tekemisen vauhdissa, että voisimme elää toisellakin tavalla. Voisimme elää juuri siten kuin itse haluamme. Olla juuri sellaisia kuin itse olemme. Sallia itsellemme oman minuuden ja tahdon. Lopulta uuvumme ulkopuolisten paineiden alla, vaikka todellisuudessa kukaan ei vaadi meiltä mitään. Olemme komentaneet itse itseämme olemaan jotain, mitä emme ole.
Olen viime aikoina tehnyt tuttavuutta sallivan asenteen kanssa. Olen halunnut opetella sitä, koska olen huomannut sen vapauttavan.
Sallivuudella on jokaiselle ihmiselle oma merkityksensä. Minulle se on esimerkiksi sitä, että väsyneenä jätän kodin siivoamatta ja pyykit pesemättä. Sitä että flunssaisena lepään kotona ja jätän pihahommat kesken, vaikka aurinkoinen päivä "menisi hukkaan" sisällä. Töissä en ahdistu kiireestä tai kasaantuvista tehtävistä vaan ajattelen tekeväni sen mitä pystyn nyt. Jos joku kysyy, miksi en ole tehnyt jotain, voin hyvällä omatunnolla sanoa, että en ole ehtinyt. Herkuttelen silloin kun huvittaa. Näen vaa'an lukemat armollisena itselleni ja ymmärrän syyt siihen, miksi painonpudotus on juuri nyt vaikeaa.
Sallivuus on sitä, että hyväksyy itsensä inhimillisenä olentona. Sellaisena, joka väsyy. Ihmisenä, joka haluaa nauttia elämästä ja tehdä mukavia asioita. Sellaisena, joka iloitsee hyvästä ruoasta. Se on oman vajavaisuudenkin tunnustamista. Sitä että ei lannistu, vaikka ei pysty kaikkeen yhtä aikaa. Kenenkään ei tarvitse olla superihminen. Tavallisuus riittää.
Sanottakoon kuitenkin, että sallivuuden hyvä ystävä on kohtuus. Niiden liitto on toimiva. Kun herkuttelu ei mene överiksi, voi suklaata syödä vaikka joka päivä. Sallivuus ei siis tarkoita jatkuvaa laiskottelua tai päämäärätöntä elämää. Kyllä elämässä kannattaa tehdä tavoitteita ja pyrkiä toteuttamaan niitä aktiivisesti. Sellaisia tavoitteita, jotka kokee omassa sydämessään tärkeiksi. Joskus niiden saavuttamiseksi täytyy tehdä paljon töitä ja luopua jostain muusta. Sen tekee silloin kuitenkin iloiten, koska sydän on siinä täysillä mukana.
Kun teet riittävän hyvin sen mihin ryhdyt, voit olla tyytyväinen itseesi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti