Tänä aamuna väsyttää. Siinäpä oiva kimmoke kirjoittaa meidän öistä.
Satulintu 2 v. 9 kk on nukkunut omassa huoneessaan siitä asti kun täytti 9 kk. Hän oli vatsavaivainen vauva ja oppi nukkumaan äidissä kiinni illat ja yöt. Maitoakin tuli lammikoittain ja sen tuoksu häiritsi nukkumista. Yöheräilyjä oli paljon ja olin todella uupunut usean kuukauden. Tyttö heräsi jopa lakanoiden kahinoihin ja hyvä että huoneessa pystyi juuri ja juuri hengittämään. Vahingossa keksittiin, että minun poissaolo sai yöt yhtäkestoisiksi ja silloin samantien mies alkoi nukuttaa tyttöä omaan huoneeseen. Se toimi ja nämä kaksi vuotta meillä on nukuttu erittäin hyvin.
Nyt Ukkonen 6 kk nukkuu meidän makuuhuoneessa, nk. sivuvaunussa. Yöllä syötän häntä tavallisesti 3-4 kertaa, jonka jälkeen hän nukahtaa helposti uudelleen. Iltaisin annan yömaidon ja jätän hänet nukahtamaan itsekseen. Joskus joudun syöttämään lähes uneen. Sujuu siis. Öisin ei havahdu edes siihen, että miehen kanssa jutellaan sängyssä. Ihmeellistä.
Viime aikoina meidän yöt on olleet haastavampia, koska Satulintu on alkanut pelätä. Yhtenä yönä hän näki varmaan painajaista, koska juoksi keskellä yötä kiljuen isänsä syliin. Siitä lähtien iltanukutukset on olleet säätöä, samoin yöheräämiset. Hän herää siis öisin pissahätään, jolloin käy vessassa miehen kanssa. Sen jälkeen ei haluaisikaan enää nukkumaan. Pyytää selän rapsutusta ja vieressä istumista eikä kuulemma väsytä enää. Heh. Iltaisin tulee sata kertaa sängystä pois ennen kuin rauhoittuu nukkumaan.
Aluksi tehtiin niin kuin tyttö pyysi: istuttiin viereen ja silitettiin ja rapsutettiin selkää ja käytettiin pissalla viisikin kertaa. Ajateltiin, että se toisi hänelle turvaa kamalan painajaiskokemuksen jälkeen. Mutta ei se toiminut, koska homma alkoi mennä vain vaikeammaksi ja tyttö luuli, että saa pitää meidät istumassa koko yön. Sitten kiukutteli uhmakkaasti, kun ei jaksettu.
Nyt meillä on tiukemmat säännöt:
- Pari kertaa saa käydä pissalla vielä sängystä, koska usein pissa vielä tulee
- Oven saa pitää sepposen selällään nukahtaessaan, viereisessä huoneessa on valo
- Silitykset ja rapsutukset yöllä vain erityistapauksessa ja pienen hetken
- Yöllä ei istuta vieressä
- Yöllä ei jutella kuin pakolliset
- Palkitsemistaulu aamulla
- Äidin villapaita turvaksi sänkyyn
- Kuivausrumpu illalla päälle nukutusaikaan
Varsinkin kaksi jälkimmäistä ovat osoittautuneet yllättävän hyviksi keinoiksi. Usein vauvoille suositellut konstit sopivat vähän isommillekin lapsille.
Palkitsemistauluakin kokeillaan. Jos yö on mennyt hyvin, aamulla piirretään lapsen toivoma eläin isolle paperille. Samalla saan harjoitella mallista piirtämistä, josta olen haaveillut. Taulussa on vain se huono puoli, että ainakaan itse en välttämättä muista kaikkea mitä yöllä on tapahtunut. Ei lapsikaan varmaan osaa ajatella niin selkeästi unisena. Toisaalta taulusta voi muistuttaa yölläkin, ennen kuin tilanne äityy liian uhmaiseksi.
Meillä on alusta asti ollut työnjako, että mies hoitaa tytön yöt ja minä vauvan. Toki autetaan toisiamme. Selkeä vastuiden jakaminen on ollut minulle tärkeää, jotta saan nukuttua. Minua stressaa, jos en tiedä omaa tehtävääni. Olen ylpeä siitä, että mieheni on ottanut alusta asti paljon vastuuta öisestä lastenhoidosta ja ymmärtänyt väsymystäni.
Nyt kun kelloja taas siirrettiin, ollaan vielä kahden ajan välimaastossa. Vauva on ollut väsynyt ja periaatteessa elää jo uutta rytmiä. Esikoinen puolestaan kukkuu hereillä jopa puolikymppiin, mikä kyllä harmittaa. Vähitellen aikaistetaan rytmiä.
Päiväunet haluan lasten nukkuvan yhtä aikaa, jotta minäkin saan lepohetken. Lapset ovat aina erilaisia ja jotkut viihtyvät hereilläkin hetken itsekseen, jolloin vanhempi saa huilata ja lukea vaikka lehteä rauhassa. Meillä tätä ei olla vielä opittu, vaan tyttö pyörii minun kintereillä minne menenkin. Juttelee ja pyytää leikkiin taukoamatta. Lyhyt oma hetki keskellä päivää on minulle tärkeä. Tyttö mielestäni myös tarvitsee päiväunet. Tosin annan hänen nukkua ehkä vähän liian kauan, kun tuntuu vaikealta herättää nukkuvaa lasta.
Nukkuuko teidän leikki-ikäiset vielä päiväunia? Tämä on niin yksilöllistä. Meidänkin tyttö varmaan periaatteessa pärjäisi ilman, mutta tuntuu ne silti tarvitsevankin. Tai ainakin unta riittää, joskus jopa 2,5h. Ehkä se riippuu myös lapsen luonteesta ja temperamentista. Satulintu on aina ollut vauhdikas ja touhukas menijä, joten lepo on tullut tarpeeseen. Jatkossa kuitenkin aion lyhentää unien kestoa hiukkasen ja aikaistaa niitä mahdollisuuksien mukaan.
Jokainen lapsi on tietenkin yksilöllinen, joten niitä ei voi verrata toisiinsa. Meillä poijalla rupes päiväunille nukahtaminen vaikeutumaan kun oli noin kaksivuotias. Päiväunet lopetettiin kokonaan kun hän oli 2,5 vuotta. Tämä rauhoitti illat kun uni tuli paremmin silloin silmään ja aamulla unta riitti puolitoista tuntia pitempään, eli päikkisten unimäärä siirtyi aamuihin. Meille sopii hyvin että esikoinen ei nuku enää päivisin ja niinpä laitan vain pikkuisen nukkumaan ja meille jää yhteistä aikaa esikoisen kanssa. Illalla molemmat lapset menee nukkumaan yhtä aikaa ja heräilevätkin sitten samoihin aikoihin.
VastaaPoista*nattsnakk*
Kuulostaa toimivalta! Minä alan nyt kyllä kanssa meille jotain uutta systeemiä kehittelemään. Ainakin päiväunia lyhyemmiksi ja koko unirytmiä aikaisemmaksi.
PoistaSatulintu on ollut aina niin takertuvainen minua kohtaan, että päiväuniaika on siksi ollut mulle itselleni niin tärkeä hengähdyshetki. Toisaalta miksi en voisi opettaa hänelle uutta juttua, että kerran päivässä äidillä on oma rauhallinen lehdenlukuhetki tms. että silloin leikitään/askarrellaan hetki itsekseen tai tullaan äidin kanssa pötköttämään sohvan nurkkaan. :)
Viime yö oli taas mahdoton. Tyttö meni nukkumaan uhmaikäisen laatiman uskomattoman hienon shown saattelemana, itkien välillä sitä että tyyny on sängyssä ja sitten heti perään kun se on lattialla jne. :D <3 Yölläkin kiukutteli ja valvoi pari tuntia ja aamuyöstäkin pienet itkut. Helppo oli päättää, että jotain tälle asialle täytyy nyt tehdä. Toki eilen oli mummulapäivä ja olen huomannut senkin vaikuttavan iltaan. On levottomampi ja itkuisempi, vaikka varmasti on nauttinut olostaan mummulassa. Ja kunnolliset pitkät ulkoilutkin on olleet vähän vähissä nyt, kun meillä on ollut myrskytuulta ja flunssaa. Päivä, tai siis yö, kerrallaan. :)
Uff, tosiaan yksi yö ja päivä kerrallaan. Pianhan te näette auttaako päikkäreitten lyhentäminen ainahi tuohon iltanukahtamiseen. Ja eihän se unimäärä lyhene, kadonnut päiväuni vaan siirtyy eri paikkaan, tuleeko sitten iltaan tai aamuun, sen saa sit nähä. Mie saan kuiteski päivittäin vähä omaaki aikaa ku poika voi keskittyä pitkäänni leikkeihinsä ja kalitus vaa käy ku hän leikkii autoillansa. Tosin roikkupäiviähi löytyy ja sit vaa käsken sen leikkiä tovin että mie saan kahvit, muuten kellään ei ole kivaa. Meilläkin noi painajaiset ovat olleet riesana, mutta onneksi poika osaa selittää ne hyvin ja sit rauhottuu itekki ku saa sanotettua ne ja sit nukkuu uudelleen. Mut kyllähän ne aina unta pätkii.
Poista*nattsnakk*
Vielä ei ole unimäärä siirtynyt päivältä öihin, mutta kenties vähitellen ajan kuluessa. Päivät on kuitenkin menneet ihan jees. Kipeänä toki on välillä päikkärit tarvinnut, mutta ei enää tänään. Iltanukutukset on kyllä vähän helpottaneet, vaikka ei vieläkään ihan kiukuitta päästä. Öisin myös mies joutuu nukuttaa edelleen, mutta sekin on helpottanut kun on keksitty uusia tapoja, esim. mies nukkuu lähempänä tyttöä niin pystyy helpommin nousta herättämättä minua ja vauvaa. Ja välillä saa tytön pysymään sängyssään laulamalla toisesta huoneesta. Pystyy silloin hän itsekin lepäämään paremmin samalla. Oikeastaan päiväunien jättäminen pois helpottaakin. Ei tarvitse enää aikatauluttaa molempien unia vaan ainoastaan opettaa isommalle, että äiti tarvitsee välillä oman rauhallisen hetken, jotta jaksaa. Silloin ei kauheasti jutella eikä leikitä yhdessä vaan silloin täytyy leikkiä itsekseen. Vähitellen opetellaan ja ihan hyvältä tuntunut. :)
PoistaMoikka! Koen myös, että molemmat tarvitsevat vielä päiväunet. Olen kylläkin rajoittanut unien keston tuntiin klo 12-13. unta varmaan riittäisi parikin tuntia, mutta silloin yöunille meno siirtyy. Tsemppia uniasioihin! Se on niin tähtitiedettä! -Maria
VastaaPoistaKuulostaa hyvältä unien kesto ja kellonaika. :) Kiitos tsempeistä! On niin pitkään menty näin, että hassua opetella uusia tapoja. Mutta tosiaan, ihan hyvin on nyt mennyt, vaikka iltaisin ja öisin vielä vähän kiukutellaankin ja kupeksitaan. Ja onneksi mies hoitaa nuo yöt. Ja mietittiin jo, että sitten kun täytyy vauvaa yövieroittaa, niin sitten voidaan vaihtaa osia niin että minä hoidan tytön ja hän vauvan. Kahdestaan sujuu. :)
Poista