Heti kun tuli aurinkoa, lämpöä ja kesäfiilis, alkoi ulkona oleminenkin houkutella. Ihanan helppo mennä omaan pihaan! Pitkästä aikaa näen ihan oikeasti lisääntyvän vihreyden, kun asutaan maan tasalla. Vanhan kodin seitsemännestä kerroksesta näki kyllä kauniin maiseman, mutta luonnon yksityiskohdat jäi kokematta.
Nyt onkin yritetty vauhdilla laittaa pihaa kuntoon. On vihdoin saatu istutettua kaikki pensasmustikat ja mustaherukat, juhannusruusu ja persiankeltaruusu. Pupuverkot on paikoillaan. Kesäkukkia ostettu ja Ikeasta tilatut ulkokalusteet odottavat aina-niin-innokasta kasaajaa. Ostettiin siis etupihallekin pieni pöytä ja kaksi tuolia, niin voi siinäkin istuskella (lue: juoda teetä). Yrttejä vielä kaipaan ruukkuihin ja jotain hortensiaa takapihan pöydälle. Niin ja raparperia. Ikkunoita vähitellen pesty ja vanhat terassikalusteet hinkattu ihmesienellä.
Juup siis en todellakaan ole mikään viherpeukalo, ainakaan vielä. Taktiikkani on, että ne kasvit, jotka eivät kanssani viihdy, vaihdetaan kaikessa hiljaisuudessa uusiin. Ihme kyllä, sisäkukat on selviytyneet viime aikoina ihan jees, jopa tehneet uusia kukkia. Vanhavanha orkideakin puskee uutta lehteä.
Meidän piha on pieni. Nurmialue on minimaalinen, mutta jotenkin ihmeellisesti on saatu siihen melko järkevästi nuo kaikki minun haaveilemat istutukset. Syreenipensasta luulen tuossa kasvavan jo entuudestaan, joten sitä ei tarvinne istuttaa.
Myös hiekkalaatikolla on tehty paljon hommia. Tytön legoeläimet haluavat mennä piiloon hiekkaan ja ohjelmanumerona on sitten niiden etsintä. Joka kerta on yhtä hauskaa ne sieltä löytää. Välillä pidetään synttärikemut ja juhlien sankarina on aina pieni ruskea legopupu. Joskus eläimet laskevat hiekasta tehtyä vesiliukumäkeä uima-altaaseen ja joskus rekka kippaa hiekkaa eläinten päälle. Ihanaa kun voi leikkiä omassa pihassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti