Aivan ex tempore aloitettiin kahdeksan kuukauden ikäiselle vauvalle unikoulu. Oli se minulla ollut mielessä ja oli siitä puhuttu miehen kanssa, mutta lopullinen päätös tuli nopeasti neuvolakäynnin ja hankalan imetystilanteen johdattelemana. En pidä unikoulu-sanasta, mutta käytän sitä nyt selkeyden vuoksi. Uniohjaus olisi parempi. Koulu-sanasta minulle tulee mieleen puista karttakeppiä paukuttava vanha opettajarouva, jonka lähestyessä pissat meinaavat tulla housuun. Mieleen tulevat sanat: kuri, pakko, läksyt, aikuislähtöisyys. En halua itkettää meidän lapsia. Haluan, että aina pääsee syliin. Haluan myös, että meidän koko perhe voi hyvin.
Vauva-Ukkonen on aina ollut hyväuninen. Jo hyvin varhain pikkuvauvana hän ymmärsi yön ja päivän eron, muodosti itselleen toimivan unirytmin ja oppi nukahtamaan vaunuihin helposti. Iltaisin nukahtaa yksin omaan sänkyynsä ilman tuttia tai muutakaan lelua. Ajattelen tämän helppouden hyvityksenä esikoisvauvamme unihaasteista ja otan sen kiitollisena vastaan.
Meillä on kuitenkin ollut nyt haasteita öissä ja imetyksissä. Aiemmin syötin kolmesta neljään kertaa yössä. Se oli helppoa: imetykset olivat nopeita ja vauva jatkoi uniaan samantien maidon saatuaan. Viime aikoina ruokahetkiä on kuitenkin ollut viidestä kuuteen yössä.
Viimeiset kaksi viikkoa Ukkonen on myös päättänyt aloittaa päivän jo reilusti ennen kuutta. Yhtenä aamuna oli virkeänä sängyssään neljältä ja se oli meille jo liikaa. Kenties uudet opitut asiat, valon lisääntyminen tai mikä lie virkistänyt eikä imetyskään ole tuonut lisää unta. Oma väsymys on vaikuttanut selvästi päiviin. Väsyneenä en jaksa lähteä leikkipuistoon, kirjastoon tai ystävien luokse, tehdä järkevää ruokaa tai olla läsnä lapsille. Elämä on silloin vain ankeaa selviytymistä päivästä toiseen.
Imetyskin on ollut viime päivinä e r i t t ä i n vaikeaa. Minulla on ollut käytössä enää vain yksi rinta. Kyllä, niin voi käydä. Toinen puoli on alusta asti ollut erilainen eikä vauva ole osannut syödä siitä kovin hyvin. Edellisten puremisten jälkeen en uskaltanut enää tarjota vasuria, kun nimenomaan siihen usein näykkäisi.
Nyt on taas ollut puremista ja rinnassa on ollut siksi kipeä haava. Maidon heruminen on hidastunut entisestään kun oma hormonitoimintani on palautunut. Vauva on varmaan siksi turhautunut ja purrut, naps ja kiljaisu! Syöttäminen ei ole onnistunut kunnolla pariin päivään. Haava ei ole parantunut, kun olen syöttänyt niin usein öisin ja pelkkä imuote on sattunut kamalasti.
Vauvaa ei ole myöskään näyttänyt kiinnostavan imeä. Keskeyttää syömisen jatkuvasti ja virnistelee minulle söpönä naurusuuna neljä hammasta suussaan. Katselee ympärilleen, vaikka olisi aivan hiljaista ja oltaisi kahden. Yhtäkkiä puraisee tai raapii hampaillaan.
Vauvaa ei ole myöskään näyttänyt kiinnostavan imeä. Keskeyttää syömisen jatkuvasti ja virnistelee minulle söpönä naurusuuna neljä hammasta suussaan. Katselee ympärilleen, vaikka olisi aivan hiljaista ja oltaisi kahden. Yhtäkkiä puraisee tai raapii hampaillaan.
Nyt on siis ollut sopiva hetki luopua yösyötöistä. Vauva on todettu terveeksi lääkärineuvolassa ja kasvukäyrät etenevät mallikkaasti. Tämän ikäinen ei myöskään tarvitse enää yömaitoa ravinnon puolesta. Minulle oli kuitenkin tärkeää nähdä lapsen viimeisimmät mitat ennen kuin jätän yömaidot pois: 10kg ja 73cm. 💗
Toissapäivänä siirrettiin vauvan sänky kauemmas minusta. Tehtiin tutut iltarutiinit ja laitoin hänet nukkumaan niin kuin ennenkin. Sovittiin, että mies lohduttaa vauvaa yöllä ja minä syötän vasta joskus aamuyöllä tilanteen mukaan. No näin se sitten meni:
Toissapäivänä siirrettiin vauvan sänky kauemmas minusta. Tehtiin tutut iltarutiinit ja laitoin hänet nukkumaan niin kuin ennenkin. Sovittiin, että mies lohduttaa vauvaa yöllä ja minä syötän vasta joskus aamuyöllä tilanteen mukaan. No näin se sitten meni:
19:30 vauva nukahtaa
2:15 herää iskeskelemään, isi silittää ja nostaa pari kertaa syliin kun itku yltyy. Sylissä itku aina lakkaa kokonaan, mistä olen yllättynyt esikoisen itkukohtauksia muistellessani. Lopulta vauva nukahtaa uudelleen sänkyynsä ja mekin. Olen ihmeissäni, että vauva ei herännyt tuota aiemmin.
5 olen ällistynyt kun katson kelloa vauvan itkeskellessä. Päätän heti että nyt syötän. Mies nostaa vauvan viereeni ja vauva alkaa heti syödä silmät kiinni. Syö kauemmin kuin yleensä ja maitoa heruu hyvin. Kun vauva alkaa nukahdella enemmän, siirrän hänet omaan sänkyynsä ja nukahtaa sinne välittömästi.
8 vauva herää tyytyväisenä. Minä olen superonnellinen hyvin nukutusta yöstä. Päivällä jaksetaan käydä ystävien luona spontaanisti sekä tehdä monia kotiaskareita.
Viime yönä jatkettiin uniohjausta ja näin se meni:
19:30 vauva nukahtaa
6 vauva herää
Tähän soitan fanfaareja ja heitän taivaalle räiskyvät ilotulitukset. Lähes sanaton olo siitä, että minä sain nukkua noin pitkät unet!
Usein takapakkia tulee, mutta olen toiveikas. Lisäksi tämän aamun ilona oli se, että sain imetettyä vauvan vielä aamu-unille laitettaessa. Hän oli niin väsynyt 8:30. Nuokkui rinnalla ja annoin hänen olla, jotta rinta hoksaisi vielä jatkaa maidontuotantoa. Päiväimetyksetkin ovat nimittäin olleet todella harvassa nämä pari päivää. Olen yrittänyt ja tarjonnut, mutta tuloksena on ollut puremista tai naureskelua eikä heruminen todellakaan ole ehtinyt siinä alkaa.
Olenkin viime päivinä käsitellyt mielessäni paljon imetyksen lopettamista kokonaan. Olen pelännyt, että mitä jos se loppuukin nyt enkä voi vaikuttaa siihen. Vähitellen pelko on alkanut muuttua lempeäksi hyväksymiseksi ja tyytyväisyydeksi, että olen päässyt näin pitkälle. Rakastan meidän imetyshetkiä ja yritän edelleen ylläpitää maidontuotantoa. Toisaalta ajattelen, että jos se nyt päättyy, olen tehnyt kaikkeni ja voin silti olla ylpeä saavutuksestani.
Kerroin silti ystävälle, kuinka tunnen huonoa omatuntoa siitä, jos en pystykään imettää koko vauvavuotta. Se on suomalainen suositus ja minun oma tavoitteeni/toiveeni. Ja se hyvän äidin myytti nosti päätään minunkin mielessäni: "hyvä äiti imettää lastaan sopivan aikaa, ei liian vähän eikä liian kauan". Tyhmät myytit kun yritätte luikerrella ajatuksiin.
Samalla olen kuitenkin ollut kiinnostunut, mitä imetyksen väheneminen tarkoittaa muuten elämässäni. Alkaako raskauskilojen viimeinen kymppi vihdoin sulaa? Voisinko kenties tehdä jo kesällä oman irtioton ilman lapsia, olla yötä pois? Voitaisiko jättää molemmat lapset mummulle yökylään ja viettää yhden yön hotelliloma vain kahdestaan? Myytti huutaa korvan juuressa, että nämä ovat itsekkäitä ajatuksia! Taistelen sitä vastaan toteamalla, että onnelliset vanhemmat kasvattavat onnellisia lapsia. Onnellisuus syntyy monesta tekijästä. Riittävä uni on yksi niistä. Eilen ja tänään olen tuntenut olevani taas elossa. Sumuverho on laskeutunut ja ajatus juoksee. Asiat tuntuvat selkeiltä ja elämä on omissa käsissä.
Usein takapakkia tulee, mutta olen toiveikas. Lisäksi tämän aamun ilona oli se, että sain imetettyä vauvan vielä aamu-unille laitettaessa. Hän oli niin väsynyt 8:30. Nuokkui rinnalla ja annoin hänen olla, jotta rinta hoksaisi vielä jatkaa maidontuotantoa. Päiväimetyksetkin ovat nimittäin olleet todella harvassa nämä pari päivää. Olen yrittänyt ja tarjonnut, mutta tuloksena on ollut puremista tai naureskelua eikä heruminen todellakaan ole ehtinyt siinä alkaa.
Olenkin viime päivinä käsitellyt mielessäni paljon imetyksen lopettamista kokonaan. Olen pelännyt, että mitä jos se loppuukin nyt enkä voi vaikuttaa siihen. Vähitellen pelko on alkanut muuttua lempeäksi hyväksymiseksi ja tyytyväisyydeksi, että olen päässyt näin pitkälle. Rakastan meidän imetyshetkiä ja yritän edelleen ylläpitää maidontuotantoa. Toisaalta ajattelen, että jos se nyt päättyy, olen tehnyt kaikkeni ja voin silti olla ylpeä saavutuksestani.
Kerroin silti ystävälle, kuinka tunnen huonoa omatuntoa siitä, jos en pystykään imettää koko vauvavuotta. Se on suomalainen suositus ja minun oma tavoitteeni/toiveeni. Ja se hyvän äidin myytti nosti päätään minunkin mielessäni: "hyvä äiti imettää lastaan sopivan aikaa, ei liian vähän eikä liian kauan". Tyhmät myytit kun yritätte luikerrella ajatuksiin.
Samalla olen kuitenkin ollut kiinnostunut, mitä imetyksen väheneminen tarkoittaa muuten elämässäni. Alkaako raskauskilojen viimeinen kymppi vihdoin sulaa? Voisinko kenties tehdä jo kesällä oman irtioton ilman lapsia, olla yötä pois? Voitaisiko jättää molemmat lapset mummulle yökylään ja viettää yhden yön hotelliloma vain kahdestaan? Myytti huutaa korvan juuressa, että nämä ovat itsekkäitä ajatuksia! Taistelen sitä vastaan toteamalla, että onnelliset vanhemmat kasvattavat onnellisia lapsia. Onnellisuus syntyy monesta tekijästä. Riittävä uni on yksi niistä. Eilen ja tänään olen tuntenut olevani taas elossa. Sumuverho on laskeutunut ja ajatus juoksee. Asiat tuntuvat selkeiltä ja elämä on omissa käsissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti