Siis mihin nämä pari viikkoa on menneet? Öö. No koko viime viikko meni oikeastaan Ukkosen kuumetaudista toipumiseen. Siis minun toipumiseeni siitä väsymyksestä, joka aiheutui miehen viikonloppureissusta, pienimmän sairastamisesta ja kaikesta muusta meidän tavallisesta elämästä. Päivisin oltiin rauhassa kotona ja iltaisin yritin ladata henkisiä akkuja tekemällä omia juttuja. Tuli valvottuakin liian myöhään monena iltana kun kaipasin vain niin omaa tekemistä. Käytiin me sentään vähän minun ystävän luona kesäretkellä ja tuossa kotipihassa on pyöritty. Satulinnulla on ollut hyvät omat leikit ja olen ollut enemmän kuin onnellinen siitä, että hän on oppinut leikkimään vähän myös itsekseen. Esimerkiksi ihana tyytyväinen puheenpulputus kuuluu yläkerran aulasta ja sinne on laitettu kaikki pehmoeläimet patjalle pienen kissalelun sirkusesitystä katsomaan.
Loppuviikolla innostuin suunnittelemaan itselleni elokuista ulkomaan matkaa, joka vaihtuikin sitten joksikin muuksi reissuksi lähinnä siksi, että ulkomaille lähtiessä tien päällä pitäisi kyllä mielestäni voida olla ainakin kolme yötä. Sitä en ole ihan vielä valmis olemaan pois vauvan luota. Ehkäpä talvella sitten. Olin kuitenkin tosi onnellinen ajatuksesta, että voisin olla pois kotoa pari yötä. Useimmilta läheisiltäni sainkin kivaa kannustusta sille, en tosin kaikilta.
Uusin kuitenkin passini, jota tulevana vuonna kuitenkin jossain vaiheessa (toivottavasti) tarvitaan. Kävin passikuvassa ja kuvan näkeminen laukaisi taas vaihteeksi jonkinlaisen elämäntapakriisin. Kävelin kotiin järkyttyneenä. Mieli oli monta päivää maassa, kun näin passikuvassa ihan eri ihmisen, joka tunsin olevani.
Nyt voin jo vähän nauraa tälle passikuva-asialle ja koko kriisille, mutta kyllä se on vaatinut paljon ajattelutyötä tällä viikolla ja tuntunut vaikealta. Mieleni teki liittyä heti jollekin pikadieetille, mutta tiesin heti, että ei niistä ole vuosia kestäneiden ajatusten ja epäterveellisten tapojen muuttajiksi. Kyllä minä tiedän, miten ihminen laihtuu. Ärrrrsyttää ne perinteiset "syö vähemmän ja liiku enemmän"-tyyliset kommentit. Kyse kun ei ole tiedon puutteesta vaan kaikesta muusta.
Käytiinpä me Ukkosen kanssa 10kk-neuvolassakin, jossa oli kaikki kondiksessa. Ja minä kävin poistamassa karmean pitkät kainalokarvat sokerilla, siitäkin on pitänyt kirjoittaa monet kerrat. Ja etanoita on nypitty pois mustikkapensaista ja kirvoja ruiskuteltu Fairylla ruusuista. Maalattu, piirretty, keinuttu hurjia vauhteja, jne.
Huomenna ajelen yksin vanhempieni luo hermolomalle. Ahhahhaa! Voipi olla, että vain kaipaan lapsia ja miestä, jota olen nyt muutenkin nähnyt melko vähän. Miehellä on ollut työpäivystyskeikkoja iltapäivisin ja iltaisin minä olen mennyt aikaisin nukkumaan tasatakseni univelkaa. Elokuuta jo odotan innolla. Sitten on meidän kesäloma. <3
Eilen kävin taas yin-joogassa. Olen koukuttunut siihen autuaallisen rauhalliseen oloon, joka sen jälkeen on. Suosittelen jokaiselle. Poljin kotiin ympäristöä ja luontoa ihmetellen. Yin-joogan jälkeen aistit ovat jotenkin erityisen auki. Huomaan kaikenlaisia kauniita asioita ympärillä ja nautin tuoksuista ja kaupungilla näkyvistä yksityiskohdista, kuten vaaleanpunaisista vanhoista rakennuksista, kirkon seinän kuvioista, ihmisten hyväntuulisesta tunnelmasta, jne. Muistathan säkin avata aistisi kun kuljet kesässä?
Tänään meillä kävi ystäviä kesäkahveilla. Ihan muuten vain. Leivoin mehevää feta-pinaattipiirakkaa, joka todellakin löysi tiensä suosikkilistalleni. Tein myös helpon yksikerroksisen mansikkakakun sekä lohisalaattia. Oli kiva nähdä ystäviä ja jutella kesäkuulumisia ja -suunnitelmia. Satulintu riehui tapansa mukaan onnesta soikeana ja Ukkonen viihtyi hyvin vieraiden kanssa väsymyksestä huolimatta. Iltapäivä sitten koomailtiinkin lastenohjelmien parissa ja myöhemmin käytiin vielä läheisen päiväkodin pihalla keinuttamassa Ukkosta ensimmäisen kerran. Harmi kun meidän pihassa ei ole vauvakeinua. Ukkonen on nyt 10 kk ja on annettu hänen maistella esim. raejuustoa. Tykkää.
Välillä harmittaa, että Satulintu käy usein niin ylikierroksilla kavereidensa läsnäollessa. Kaverit eivät aina oikein jaksa sellaista. Kaipa nuo tuollaiset sosiaaliset taidot siitä kehittyy ajan kanssa. Kolmevuotias on vielä pieni. Harmittaa vain, että meidän lapsi on jo nyt saanut vähän sellaisen "villin lapsen leiman" ainakin joidenkin lapsikavereiden seurassa. Vähän näin olen huomannut ja kuullut. Villeys johtuu kuitenkin vain siitä, että hän niin rakastaa kavereita, mutta ei vielä ihan osaa antaa heille tilaa suuressa tunnemyrskyssään. Ei se mitään, meillä on ihana tyttö. Ja onneksi meillä on lähipiirissä mukavia lapsikavereita, joiden kanssa voi harjoitella erilaisia taitoja.
Nyt juon kupposen kofeiinitonta teetä ja ehkä katsellaan jotain sarjaa miehen kanssa, tai sitten ei. Ollaan katsottu Arnoldin Diiliä, mutta sitä ei tainnutkaan tulla tänään, höh.
Kivaa viikonloppua kaikille! 💛
Nyt voin jo vähän nauraa tälle passikuva-asialle ja koko kriisille, mutta kyllä se on vaatinut paljon ajattelutyötä tällä viikolla ja tuntunut vaikealta. Mieleni teki liittyä heti jollekin pikadieetille, mutta tiesin heti, että ei niistä ole vuosia kestäneiden ajatusten ja epäterveellisten tapojen muuttajiksi. Kyllä minä tiedän, miten ihminen laihtuu. Ärrrrsyttää ne perinteiset "syö vähemmän ja liiku enemmän"-tyyliset kommentit. Kyse kun ei ole tiedon puutteesta vaan kaikesta muusta.
Käytiinpä me Ukkosen kanssa 10kk-neuvolassakin, jossa oli kaikki kondiksessa. Ja minä kävin poistamassa karmean pitkät kainalokarvat sokerilla, siitäkin on pitänyt kirjoittaa monet kerrat. Ja etanoita on nypitty pois mustikkapensaista ja kirvoja ruiskuteltu Fairylla ruusuista. Maalattu, piirretty, keinuttu hurjia vauhteja, jne.
Huomenna ajelen yksin vanhempieni luo hermolomalle. Ahhahhaa! Voipi olla, että vain kaipaan lapsia ja miestä, jota olen nyt muutenkin nähnyt melko vähän. Miehellä on ollut työpäivystyskeikkoja iltapäivisin ja iltaisin minä olen mennyt aikaisin nukkumaan tasatakseni univelkaa. Elokuuta jo odotan innolla. Sitten on meidän kesäloma. <3
Eilen kävin taas yin-joogassa. Olen koukuttunut siihen autuaallisen rauhalliseen oloon, joka sen jälkeen on. Suosittelen jokaiselle. Poljin kotiin ympäristöä ja luontoa ihmetellen. Yin-joogan jälkeen aistit ovat jotenkin erityisen auki. Huomaan kaikenlaisia kauniita asioita ympärillä ja nautin tuoksuista ja kaupungilla näkyvistä yksityiskohdista, kuten vaaleanpunaisista vanhoista rakennuksista, kirkon seinän kuvioista, ihmisten hyväntuulisesta tunnelmasta, jne. Muistathan säkin avata aistisi kun kuljet kesässä?
Tänään meillä kävi ystäviä kesäkahveilla. Ihan muuten vain. Leivoin mehevää feta-pinaattipiirakkaa, joka todellakin löysi tiensä suosikkilistalleni. Tein myös helpon yksikerroksisen mansikkakakun sekä lohisalaattia. Oli kiva nähdä ystäviä ja jutella kesäkuulumisia ja -suunnitelmia. Satulintu riehui tapansa mukaan onnesta soikeana ja Ukkonen viihtyi hyvin vieraiden kanssa väsymyksestä huolimatta. Iltapäivä sitten koomailtiinkin lastenohjelmien parissa ja myöhemmin käytiin vielä läheisen päiväkodin pihalla keinuttamassa Ukkosta ensimmäisen kerran. Harmi kun meidän pihassa ei ole vauvakeinua. Ukkonen on nyt 10 kk ja on annettu hänen maistella esim. raejuustoa. Tykkää.
Välillä harmittaa, että Satulintu käy usein niin ylikierroksilla kavereidensa läsnäollessa. Kaverit eivät aina oikein jaksa sellaista. Kaipa nuo tuollaiset sosiaaliset taidot siitä kehittyy ajan kanssa. Kolmevuotias on vielä pieni. Harmittaa vain, että meidän lapsi on jo nyt saanut vähän sellaisen "villin lapsen leiman" ainakin joidenkin lapsikavereiden seurassa. Vähän näin olen huomannut ja kuullut. Villeys johtuu kuitenkin vain siitä, että hän niin rakastaa kavereita, mutta ei vielä ihan osaa antaa heille tilaa suuressa tunnemyrskyssään. Ei se mitään, meillä on ihana tyttö. Ja onneksi meillä on lähipiirissä mukavia lapsikavereita, joiden kanssa voi harjoitella erilaisia taitoja.
Nyt juon kupposen kofeiinitonta teetä ja ehkä katsellaan jotain sarjaa miehen kanssa, tai sitten ei. Ollaan katsottu Arnoldin Diiliä, mutta sitä ei tainnutkaan tulla tänään, höh.
Kivaa viikonloppua kaikille! 💛
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti