Minäkin halusin omaa lomaa lapsiperheen arjesta. Tämä oli heinäkuun ainoa viikonloppu, jolloin se oli mahdollista. Niinpä kävin olemassa vanhempieni luona yhden päivän ja yön. Ensimmäistä kertaa yksin sitten Ukkosen syntymän.
Edellisenä iltana oli taas vähän haikea olo, mutta aamulla riemuitsin. Niin se on ennenkin mennyt. Jossain vaiheessa vähän ikävöin näitä muruja etukäteen, mutta sitten kyllä nautin koko sydämellä vapaudesta ja rauhallisuudesta.
Viikonlopun aikana tein ainoastaan sellaisia asioita, joita minä halusin. Autossa kuuntelin radiosta poppia ja hoilasin mukana minkä osasin. Vielä lapsuudenkotini pihassakin musat soivat täysillä. Hahhah! Eri lauluista tuli mieleen erilaisia muistoja lapsuudesta ja nuoruudesta. Ja uudempia biisejä hytkyin muuten vain. Musiikki on yksi tapani olla.
Perillä kävin kävelyllä hautausmaalla, etsimässä tuttujen hautoja ja sanomassa moikat ja kiitokset mummulle ja papalle.
Sitten lämmitettiin päiväsauna rannassa ja vaihdettiin kuulumisia pikkuveljen kanssa. Käytiin läheisellä joella, jossa on koski, laavu ja kota. Hassua, että en ollut käynyt siellä koskaan aiemmin. Ihana paikka, jonne täytyy mennä taas ensi kerralla vaikka miehen kanssa kahdestaan. Mukava retkeilypaikka yllättävän lähellä. Lapsiakin sinne voisi viedä, mutta pelkään edelleen vähän karhuja, joita on kuulemma tuollakin joskus nähty. Tiedä sitten.
Iltasella katseltiin mökillä leffaa Little miss Sunshine ja otettiin rennosti. Palattuani illalla talolle puolen kilometrin päähän korkkasin pitkästä aikaa yhden Happy Joen ja katselin huonoja elokuvan loppuja myöhäisiltaan.
Yöt on maaseudulla ihmeellisen hiljaisia. Sitä ei muistakaan ennen kuin siellä on. Ei kuulu hiiskaustakaan. Mistään. Minä hetkenä hyvänsä voi omakotitalon pihaan kävellä peura tai hirvi. Ollaan luonnon keskellä.
Sunnuntaina sain olla rauhassa kun muut olivat töissä ja asioilla. Söin lounaseväitä rannan kuistilla ja ihastelin kimaltelevaa järveä. Kävelin myös sukulaisen mökillä katselemassa järvimaisemia ja muistelemassa hauskoja lapsuuden uintiretkiä. Olen kiitollinen siitä, että olen saanut viettää lapsuuden näin hienoissa maisemissa lähellä luontoa. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, mutta viileä tuuli vilvoitti niin, että varjossa paleli ilman takkia. Isän ja veljen kanssa juotiin vielä mökkikahvit ja rupateltiin, kunnes pakkasin kamppeet ja ajelin takaisin kotiin. Kotimatkalla luukutin taas radiota ja koska soittolistat on aina melko suppeat niin osasin jo laulaa joitain lauluja menomatkaa paremmin.
Kotona odotti kaksi tyytyväistä lasta, mies sekä anoppi. Vauva oli ensin vähän ihmeissään, mutta sitten antoi suuria hymyjä. Tyttö vaikutti ihan omalta itseltään, tosin isänsä kanssa ei halunnut lähteä asioille, mutta siihen vaikutti varmasti se, että olin vasta juuri tullut kotiin. Istuskeltiin rauhassa viltillä ulkona ja hiekkalaatikolla. Vauva jännitti nurmikolla mahallaan ja oli kankeana laskuvarjohyppääjän asennossa. Toin tytölle tuliaisiksi uuden hammasharjan, muutaman tarran ja Pätkiksen. Halusi heti harjata hampaita ja illallakin tuli hätä, kun isänsä meinasi pestä hänen hampaat vanhalla harjalla.
Hyvä reissu ja hyvin oli kotonakin mennyt lapsilla ja miehellä. Nyt voisi useammin lähteä yhdeksi yöksi pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti