Turvesaunassa!

Kokeilen mielelläni uusia juttuja ja olin kuullut joskus turpeen terveysvaikutuksista. Kun siskoni pyysi minua turvesaunaan, kiinnostuin heti. Tällä viikolla ajeltiin meidän rikkinäisellä, pomppivalla ja yhtäkkiä sammuvalla autolla isolle savusaunalle, jossa meitä vastassa oli suuri joukko muitakin naisia. Oli naisten saunavuoro! Jännitti kyllä aluksi, että mikä meitä odottaa, mutta kaikki meni sujuvasti.

Saunominen tapahtui siten, että alkulämmittelyn ja suihkun jälkeen koko vartalolle levitettiin ihanan lämpöistä, suosta nostettua, turvetta. Mikä mahtava luonnontuote ja rikkaus meidän metsissä! Oltiin ihan kuin paksun mämmin peitossa. Sori vaan, mutta ei ole kuvaa. Turpeen sai levittää joka paikkaan hiuksista varpaisiin.

Turve iholla mentiin pilkkopimeään saunaan, joka oli muuten upea paikka jo itsessään. Saunassa oleskeltiin parikymmentä minuuttia ja vettä piti juoda koko ajan niin paljon kuin jaksoi. Lempeät ja pehmeät löylyt. Saunassakin oli vesitarjoilut ja turvesaunan ohjaajat olivat jatkuvasti läsnä ja vastailivat kysymyksiin.

Ennen saunaa meille kerrottiin, että turve on niin voimakas aine, että se esimerkiksi madaltaa verenpainetta huomattavasti. Sanottiin, että heti jos tulee huono olo saunassa niin kannattaa tulla pois. Niinpä meillä olikin pieni jännitys päällä, kun koko homma oli meille uusi ja tuollaiset varoituksetkin kaikuivat mielessä. Naisia tuli koko ajan vain lisää ja ilmassa oli sellaista perinteistä yhteisöllistä saunomisen meininkiä. Meitä ensikertalaisiakin oli paljon.

Saunomisen jälkeen turve pestiin pois ja juotiin lisää vettä. Itselleni tuli siinä ehkä vähän heikko olo, mutta tuoreella ruisleivällä ja suolakurkulla se tasoittui nopeasti. Saunailtaan kuului pieni iltapala. Turvesaunan jälkeen onkin tärkeä syödä suolaista. Piparminttuteekin maistui ihan taivaalliselta saunan jälkeen kauniissa hirsituvassa.

Turvehoidoissa käytetty turve nostetaan 2-4 metrin syvyydestä turvesuolta. Siihen on imeytynyt hyödyllisiä aineita maaperästä ja se on puhdas luonnontuote. Myös sen voimakkuus yllätti. Itse esimerkiksi väsähdin niin, että hyvä että jaksoin kotiin ajaa. Nukkumaan olin valmis ihan heti noin klo 20 ja muutenkin olo oli kotona välillä hiukan hutera. Mielenkiintoinen tuote tosiaankin! Ainakin Lehtopeat valmistaa turpeita, joita saa ostaa myös kotiin. Kotona voi tietenkin olla vähän riskaabelia koko vartalolle sitä levittää, ettei sauna sotkeennu. Vaan voihan sillä tehdä vaikka rentouttavia jalka- tai kasvohoitoja!

Turvehoitoja käytetään monenlaisiin vaivoihin. Turve lisää merkittävästi aineenvaihduntaa ja rentouttaa kehoa. Sillä hoidetaan myös esimerkiksi ihottumia, aknea, lihassärkyjä, nivelvaivoja, reumaattisia kipuja, turvotusta, vaihdevuosivaivoja, verenkiertohäiriöitä, kuukautiskipuja ja urheiluvammoja. (lähde: http://www.lehtopeat.com/turvehoitola/)

Jyväskylän alueella on useampia paikkoja, joissa turvehoitoja voi saada. Me kävimme Laukaan Tupaswillassa ja voin suositella sitä lämpimästi. Samalla saimme nauttia upeista metsämaisemista ja uida idyllisessä lammessa. Lue vaikka täältä lisää: Tupaswilla.

Turvehoidoista esim. Wikipediassa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Turvehoito

Olipa hauska uusi kokemus ja mielelläni menen uudestaankin! Hintaa turvesaunalla oli 30€ eikä minua kyllä harmittanut yhtään sitä maksaa. Kokemus oli hauska, ympäristö kaunis, opastus hyvä sekä hoitoteho todettu.

Kun väsyttää mutta ei nukuta

Viimeiset pari viikkoa olen kärsinyt nukahtamisen vaikeudesta. Se on vaivoista kyllä jotenkin todella rasittava. Kroppasi on väsynyt, askel painaa, tavarat putoilevat käsistä ja leikkaat veitsellä sormeen. Unohtelet asioita, ruoat palavat pohjaan, suoritat rutiininomaisesti etkä osaa sanoa riittävästi ei. Aamuisin heräät väsyneenä ja iltaisin pyörit sängyssä turhautuneena jopa tunteja. Tiedostat, että elämässäsi on liikaa, mutta pyörää on hankala saada pysähtymään enää tässä vaiheessa.

Väsyttävän päivän jälkeen menet tyytyväisenä ajoissa nukkumaan, kun ajattelet sen auttavan, mutta uni ei tulekaan. Ajatukset alkavat laukata ja kärpäsistä kasvaa härkäsiä. Tai sitten valvot telkkarin ääressä tappiin asti, kun olet jo luovuttanut. Voit toki saada hienoja oivalluksia lakanoissa maatessasi, mutta ne unohtuvat samantien, koska aivosi eivät kykene pitämään niitä muistissa. Kun olet juonut lämpöisen iltakaakaon, yrittänyt ihan oikeasti hengittää rauhallisia ja syviä joogahengityksiä sekä kokeillut muutkin poppaskonstit eikä uni vieläkään saavu, alat menettää toivosi ja tuskastua. Muutamien tällaisten iltojen jälkeen on pakko pysähtyä ongelman äärelle ja vääntää asia rautalangasta itselleen: tee tälle nyt jotain, hyvä ihminen.

Luulen, että monesti tällaiset nukahtamisen ongelmat johtuvat vain stressistä ja yliväsymyksestä. Siitä että ihminen on ottanut itselleen liikaa henkistä kannettavaa tai alkanut vaatia liikaa itseltään voimavaroihinsa nähden. Kroppa on niin puhki, että se joutuu skarppaamaan jatkuvasti suoriutuakseen. Kun kaikki energia menee selviytymiseen, ei ole enää ammennettavaa mihinkään muuhun, esimerkiksi selkeään ajatteluun, omien tarpeiden kuuntelemiseen tai aitoon rentoutumiseen. Suorittamisen oravanpyörä pyörii kuin marsuhäkissä eikä marsu enää muista, miten kyydistä hypättiinkään pois, kun kaikki huomio täytyy suunnata jalkojen liikuttamiseen ettei kaatuisi naamalleen. Seuraa ylivirittynyt olotila. Kun painetta on liikaa päivisin, tottakai sitä on myös iltaisin ja öisin. Ja sitten uni häiriintyy.

Ensimmäisenä pysähdy. Kuuntele itseäsi ja sitä mitä kehosi yrittää sinulle kertoa näillä kaikilla oirehtimisilla. Entä mitä mielesi tahtoo? Mitä sinä ihan oikeasti haluat ja sisimmässäsi tarvitset? Sinun ei tarvitse kertoa sitä muille, kunhan alat toimia sitä kohti. Minä halusin unta ja vapaa-aikaa näiden kaikkien aikaisten aamuheräämisien, yöheräilyjen, sairastamisien sekä synttärijärjestelyjen jälkeen. Ukkosella on siis myös ollut yöheräämisiä, jotka ovat näkyneet omassa olossani nopeasti. 

Kuin ihmeen kautta olen jo tällä viikolla saanut näitä molempia. Koska lasten nukkumisiin voi olla vaikea vaikuttaa niin nopeasti, varattiin minulle ensimmäisenä lisää omaa aikaa. Se olikin päässyt taas kerran unohtumaan kaikessa kesähumussa. Parissa päivässä olo helpottui ja unenlahjat alkoivat selvästi löytyä. Vielä vähän pelkään nukkumaan menemistä, että meneekö se taas pyörimiseksi, mutta uskon, että suunta on nyt parempaan päin. Olen saanut nyt myös päivisin unta taaperoisen nukkuessa ja merirosvotytön katsellessa lastenohjelmia vieressäni sängyssä. Iltapäivisin mies on ottanut vastuun lapsista ja vienyt heitä mm. mökille sukulaisia tapaamaan. Ihmeellisesti myös lapset ovat nukkuneet muutamana aamuna kahdeksaan. Mitä luksusta! 💙

Ihana ilon aihe on amppelitomaatti täynnä kukkia ja raakileita

Jankutan aina tätä samaa, mutta uni ja lepo vain ovat niin supertärkeitä koko arjen kannalta. Levänneenä on niin paljon helpompaa olla kiva ihminen, joka jaksaa huolehtia muiden lisäksi myös itsestään.

Mökillä

Sain erityisen hienon mahdollisuuden viettää viikonloppua aivan itsekseni Pohjanmaalla äitini mökillä. Oikeastaan oltiin miehen kanssa sovittu, että kumpikin pääsee omalle viikonloppureissulleen alkuvuodesta. Aluksi meinasin lähteä Helsinkiin, mutta rauhallinen mökkielämä kutsuikin niin paljon, että muutin suunnitelmia. Olen ylpeä siitä, että osasin kuunnella itseäni ja tarpeitani.

Vietin siis viime viikonlopun yksikseni ihanassa tunnelmallisessa mökissä takkatulta polttaen, hyvää telkkarisarjaa netistä katsellen, naistenlehtiä lukien, ulkoillen, äidin ja isän kanssa jutustellen sekä saunoen. Öinen tähtitaivas oli maagisen kirkas ja kuukin herätti minut keskellä yötä paistaessaan suoraan verhon raosta sisään. Pakkanen paukutteli hirsimökin kattoa ja jännitti vähän nukkua yksin keskellä metsää. Aamulla oli ihana käydä fiilistelyllä järvenrannassa, kun kuului pelkästään tikan koputus ja aurinko nousi järven takaa. Bongasin supikoiran tuoreet jäljet ja ihmettelin hiirten talvielämää lumen alla. Kaikki tuntui vaan niin upealta. Kaiken kruunasi se, että aurinko paistoi molemmat päivät. <3

Aurinko nousee

Mökillä ehdin ja jaksoin vihdoin ajatella. Huomaan, että nyt arkena olen iltaisinkin niin väsynyt, ettei minusta ole oikein enää mihinkään. Juuri ja juuri saadaan miehen kanssa siivottua iltapalasotkut keittiöstä ja valmisteltua seuraavan päivän ruoka. Tänne blogiinkaan ei oikein riitä energiaa. Olen nukkunut viime aikoina taas liian vähän. Ja Satulintu on alkanut herätä kuuden-puoliseitsemän aikaan. To do -listalla on useita pieniä askareita, mutta niitäkään ei meinaa saada tehtyä tehokkaasti. Tänään sain sentään maksettua osan laskuista. Nämä edelliset kaksi viikkoa on tuntuneet jotenkin tosi raskailta. Kivoja juttuja on ollut paljon, mutta olen ollut koko ajan ihan poikki. Siitä puheen ollen taidankin lähteä tästä iltatoimiin. Että lisää sitä hidastamista vaan.

Potkukelkkailua ja hyvää elämää

Parasta uudenvuoden vietossa oli varmaan potkukelkkailu Satulinnun istuessa kyydissä. Maaseututie oli sopivan liukas ja pitävä, matkalla oli mäkeäkin ja silloin minua vain nauratti. Satulinnun ilmettä en nähnyt, mutta halusi heti uudestaan, joten eiköhän se suu ollut ylöspäin. Samaisella kelkalla potkin 25 vuotta sitten lapsuudenystävän kanssa isoa mäkeä alas meille. Yhdellä reissulla hän laski mummunsa kelkalla syvään ojaan ja kelkka meni rikki. Se on jäänyt mieleen.

Taivas on hetken sininen ja kelkka luistaa!

Tai sitten parasta oli rattikelkkailu, josta Ukkonen (1v 3kk) löysi oman suosikkipuuhansa. Hän seisoi miehekkäästi 25 vuotta vanhan rattikelkan kyydissä ratista kiinni pitäen ja kiljahdellen. Välillä istui ja välillä seisoi. Siskon kanssa peräkkäinkin. Muistan, kun pikkuveljeni sai kelkan aikoinaan. Rattikelkka oli silloin erityisen hieno juttu. Värikäs Stiga. Olin tosi iloinen veljen puolesta, vaikka pelkäsinkin aina, että hän loukkaa itsensä, vauhtia kun riitti. <3

Stiga neonväreissä

Tai sitten parasta uudenvuoden vietossamme oli kun istuttiin pitkään mummulan sohvalla lastenohjelmia katsellen, sylikkäin Satulinnun kanssa. Oltiin peiton alla pitkän aikaa lähekkäin ja hiljaa. Seurattiin, kuinka Myyrän ystävä, pieni sininen kiinalainen kissa, suri omaa sinisyyttään.

Tai kun lapset leikkivät mummun ja papan kanssa niin antaumuksella. Viihtyivät ja nauttivat. Olivat niin söpöjäkin ja taitavia. Ukkonen muka ujosteli pappaa, vaikka kuitenkin niin tykkäsi kauheasti papan jutuista. Satulintu vei mummun yläkertaan pikkulegoilla leikkimään, niillä joissa on luuranko - huhui!

Tai kun lapset nukahtivat tyytyväisinä leppoisan uudenvuodenaaton jälkeen mökillä ja miehen kanssa levitettiin vuodesohva mökin tuvassa. Poltettiin takassa tulta ja katseltiin elokuvaa peiton alta, suklaakonvehteja ja sipsipussia rapistellen. Ulkona loisti upea täysikuu ja jostain kylältä kantautui satunnaisesti rakettien ääntä. Mekin oltiin ammuttu aiemmin muutamat raketit, vaikka olen aina ollut sitä mieltä, että se on älytöntä rahan tuhlausta. Satulintu kuitenkin tykkäsi kovasti ja hihkui ja kiljahteli. Ukkonen säikkyi raketin suhisevaa lähtöääntä. Ilta oli kuitenkin kokonaisuudessaan rauhallinen ja levollinen.

Sanottakoon kuitenkin, että viime päivät eivät ole olleet ainoastaan helppoja ja ihania. Ehhei, hehheh. Haluan sanoa sen ääneen, jotta meidänkään elämästä ei saisi liian siloteltua kuvaa. Odotin mökkireissua niin paljon, että ihan yllätyin, kun olinkin sitten niin stressaantunut. Tavallisetkin asiat kuten ruoanlaitto tai kaupassa käyminen saivat välillä uupuneeksi. Lapset tuntuivat tarvitsevan jatkuvasti jotain ja olivat äänekkäitä. Oli uhmakiukkua ja lelujen ottamista toiselta. Minulla ei ollut riittävästi aikaa ja jaksamista ajatella omia asioita tai olla rauhassa. Illalla ei ollut puhtia edes lukea kirjaa, jonka sain jouluna ja jonka aloittamista olen odottanut siitä asti. Harmitti ja kiukutti.

Elämä on vain hyvin harvoin pelkkää iloa ja onnen kiljahduksia. Täydellisen elämän tavoittelun sijaan olisi hyvä suhtautua omaan itseensä lempeästi ja hyväksyä, että aina ei osaa elää omienkaan oppiensa ja arvojensa mukaan. Vaan niin kauan kuin tulee uusi päivä, tulee myös uusi mahdollisuus. <3 

Oikein paljon onnellisia hetkiä teille kaikille tähänkin vuoteen! Iloitaan elämästä ja ollaan kiitollisia kaikesta hyvästä mitä saadaan.

Piparkakkutalo tekeillä

Ensin tehtiin Satulinnun kanssa iloinen piparkakkutalo. Jäin kaipaamaan kuitenkin ihan ikiomaa versiotani ja paistoinkin samantien uudet piparipohjat. Koristelu on ollut helppoa ja kivaa. Uusia ideoita on syntynyt sitä mukaa kun hommaa on tehnyt. Olen tehnyt taloa ihan vähitellen, kun illat ovat lyhyitä ja välillä on pitänyt hakea kaupasta lisää aineksia, ts. karkkeja.

Näin jossain netissä ohimennen kuvan, jossa piparitalosta oli tehty tiilitalo leikkaamalla karkkiremmiä paloiksi. Tartuin tuohon ideaan ja tein koko talon verran kirpeää ja punertavaa tiiliseinää. Käytin Kinuskikissan pikeeriohjetta (löytyy painamalla tästä), jonka avulla tuli ihanaa, kirkasta, lumivalkoista, kauniisti pursottuvaa pikeeriä. Eikä se edes kovettunut liian nopeasti. Kuorrutin sillä ensin koko koristeltavan pinnan ja sitten ladoin tiilet siihen. Pikeeri oli melko juoksevaakin. Vähän painamalla sain pikeerin hieman pursuilemaan tiilten välistä kuin valkoinen laasti. Seinät ehtivät kuivua rauhassa, kun homma välillä seisoi.

Katon koristelin Marianne-karkeilla. Halusin ehdottomasti käyttää suklaita ja karkkeja, joista itse pidän. Piparitalon täytyy näyttää herkulliselta. Sellaiselta että tekee mieli napata reunasta pala. Ja suklaata ja karkkia täytyy olla reilusti. Mariannessa on ihanan kirkas ja kiiltävä pinta. Ne sopivat mielestäni hyvin kattoaineeksi.

Seinien ja katon lisäksi tein muita koristeita. Taloa aloitettuani keksin, että yksi Satulinnun suosikkisaduista on ollut Kolme pientä possua. 🐷🐷🐷 Niinpä päätin, että teen talon sen teeman mukaisesti. Tein nopeasti vaaleanpunaista sokerimassaa valkoisesta massasta ja pinkistä kimallejauheesta. Pienet possut oli helppo tehdä parista pallosta ja olen oppinut käyttämään raakaa spagettia vartalon, pään ja muidenkin irtonaisten osien yhteenkiinnittämisessä. Pieni pätkä spagettia laitetaan osien väliin pitämään ne jämäkämmin yhdessä. Toimii. Possut ovat vielä kesken. Kädet puuttuvat ja pikkusaparot liimautuvat elintarvikeliiman avulla. Elintarviketussilla piirsin silmät.

Koristelin myös kuusia vihreillä karkeilla sekä tein valkoisen albino-hirven, kun ei ollut enää ruskeita karkkeja. Muotoilin myös rusetin jäljelle jääneestä karkkinauhasta, mutta en ole vakuuttunut, että saisin sen liimattua valmiin talon päätyyn mitenkään kauniisti. Muutenkin hirvittää alkaa noita osia liimailemaan, kun kuuman sokerin kanssa tulee helposti säätöä. Tosin Kinuskikissalla on siihenkin ihan hyvät ohjeet täällä. Esimerkiksi se on hyvä vinkki, että heti kun sokeri alkaa muuttua venyväksi, niin kuin yleensä käy melko nopeastikin, sokeri uudestaan liedelle ja lisää sulatusta. Sokeri on ihan järkyttävän kuumaa, kokeilin vähän vahingossa, ei käynyt onneksi pahemmin. Lapset siis pois jaloista siksi aikaa ja omakin ajatus tarkkana. Myös sen hävittämiseen on hyvät ohjeet tuon linkin takana.

Tämä on toinen piparitaloni. Minä niiiin tiedän, että jään tähän koukkuun ja joka joulu pitää alkaa tehdä kaikenlaisia erilaisia taloja. :D No eipähän se mitään, hauskaa puuhastelua! Laitan kuvan valmiista talosta heti kun se on tip top. Nyt se odottaa vielä kasaamista ja katon toista puolikasta. Pussillinen Marianneja ei nimittäin riittänyt koko kattoon, vaikka suojelinkin niitä pieniltä herkkuhiiriltä, joita meidän talossa asuu. Täytyy käydä ostamassa niitä vielä lisää.



Ps. Tein taikinan itse. Ohje löytyy täältä. Pipareista tuli kevyitä ja vähän sellaisia höttöisiä, ei siis kauhean jämäköitä. En tosin paistanutkaan niitä liikaa. Niitä voi varovasti leikata/rapsuttaa terävällä veitsellä oikeaan muotoon vielä kylminäkin. Reunat alkoivat vähän kaartua paistossa. Hyvin on tuo taikina silti toiminut ja maistuukin ihan hyvältä. Varsinaisille pipareille tekisin kuitenkin vielä vähän mausteisemman taikinan. Kaikilla tosin omat mieltymyksensä tässä asiassa.

Kiviä taskussa

Matkustin eilen iltapäivällä junalla Tampereelle katsomaan teatteria! Olin jo pitkään halunnut juuri tähän esitykseen, kun olin lukenut sen arvostelut. Martti Suosalo ja Mika Nuojua ovat esittäneet Kiviä taskussa - näytelmää jo vuodesta 2002, ja se on aina ollut loppuunmyyty. Kun syksyllä bongasin, että esitys tulee Tampereelle, ostin heti lipun itselleni. Miehenkin kanssa olisi erityisen hauska käydä teatterissa, mutta käytännön syistä käyn mielelläni joskus yksinkin. Ei tarvitse säätää lastenhoidon suhteen niin paljon.

Meinasi tämä reissu sitten peruuntuakin, kun kuultiin, että miehellä on työpäivystys juuri samaan aikaan. Muutenkin tuntui vaikealta jättää lapset koko päiväksi ja illaksi. On ollut niin paljon kaikkea nyt. Onneksi kuitenkin kehtasin pyytää taas jälleen kerran anoppia avuksi ja hän tulikin miehen seuraksi lapsia hoitamaan. Ihan vain siksi, että jos miehelle sattuu tulemaan iltatöitä, niin saavat laitettua lapset nukkumaan.

Tampere on minulle yllättävänkin vieras paikka. Nuorempana olen kävellyt rautatieasemalta Amurin kautta Särkänniemeen ja ehkä poikennut suosituimmissa tusinavaatekaupoissa. Olen yöpynyt muutaman kerran Ilveksessä ja kävellyt sen lähistöllä, ulkoillut veljen kanssa Pyynikillä ja käynyt syömässä munkit. Sellaisia yksittäisiä juttuja. Nyt kun olin matkassa yksin, oli enemmän aikaa katsella. Kauniita rakennuksia, mielenkiintoisia pieniä liikkeitä, paljon tapahtumia.

Päiväretki oli oikein sopiva. Ehdin käydä rauhassa syömässä kasvisravintola Zeytuunissa, jonka meze-lautanen oli herkullinen! Sen jälkeen suuntasin kahville leipomoon nimeltä Pyymäen Oma. Ai että latte maistui hyvältä pitkän tauon jälkeen! Kiertelyä, fiilistelyä, pieniä leluostoksia lapsille. Teatterille suunnatessani vastaan tuli vielä ihana joulutori. Pieniä tunnelmallisia kojuja (käsitöitä, ruokaa) sekä isoja jouluvalaistuksia. Karuselli lapsille.

Itse teatteriesitys oli todella hyvä! Ehdottomasti suosittelen tätä kaikille, joita kiinnostaa nähdä kovan linjan näyttelijäkonkarit tekemässä työtään intohimolla. <3 Ai että minut imaistiin mukaan ja elin mukana Charlien, Jaken ja lukuisien muiden hauskojen hahmojen elämässä. Välillä näyttelijöitä alkoi itseäänkin naurattaa ja opeteltujen repliikkien sekaan heiteltiin selvästi myös omaa spontaania tekstiä. Yleisökin sai kuulua esitykseen.

Tulin kotiin yöbussilla. Tampereen päässä oli vielä elämää kaduilla kun Jyväskylän kadut olivat jo hiljentyneet sinne saapuessani yhden aikaan yöllä. Ravintoloissa kyllä näkyi olevan porukkaa maanantainakin ja kulmakuppilasta kantautui antaumuksellinen karaokelaulu. Kipsutin kotiin ja olin ihmeissäni, miten monta juttua sitä ehtiikään yhtenä päivänä tehdä.

Yö oli aivan liian lyhyt ja tänään on väsyttänyt. Nytkin silmät seisoo päässä tässä koneella. Keho on krapulassa vaikka en juonut mitään. Pian nukkumaan.

Kun musiikki iskee

Oon pitänyt taukoa aikalailla kaikesta musiikista jo vähän aikaa. En kyllä tiedä miksi ihmeessä, kun oon kasvanut sitä hengittäen. Nyt olen kuitenkin tajunnut, että meidän kodissa ei ole pakko kuunnella ainoastaan lastenlauluja, vaikka meillä lapsia onkin. Varsinkin omina hetkinä laitan uuden musalistani pyörimään Spotifysta ja fiilistelen jokaisella solulla, tanssin ja laulan mukana. Elän!

Tällä hetkellä tuolla listalla on mm. Oskari Ruohosta, Tapani Valpasta, Haloo Helsinkiä, Elastista, Antti Tuiskua, John Legendiä, Jo Stancea, Nopsajalkaa, Adelea, Robinia, Ellinooraa, Ed Sheerania, Siaa, Trace Adkinsia, Jenni Vartiaista. Jotain vanhaa, jotain uutta. Kaikkea hyvää mitä vaan tulee vastaan ja mieleen. Poppia, rokkia, rappia, haikeeta, energistä, hyvää fiilistä.

Tässä yhtenä päivänä soitin pitkästä aikaa pianolla uusia nuotteja. Kirjastosta nappasin viimeksi pari nuottikirjaa Satulinnun jo hoputtaessa kahvilaan. Vihdoin oli rauhallista aikaa selailla, mitä niistä löytyy. Soittelun jälkeen luukutin vielä läppärillä kaikki ne Spotifyn parhaat biisit ainakin kahteen kertaan. <3

Mökillä

Savu. Heinäsirkat. Mökki. Ranta. Lämpö. Aurinko. Ukkonen. Marjat. Perhe. Syli. Löylyt. Saunaolut. Kesätuuli. Vesileikit. Uimapatja. Tivoli. Karuselli. Metsä. Järvi. Muistot. Puukiuas. Seinähirret. Uni. Hitaat aamut. Hiljaiset illat. Feta-pinaattipiirakka. Hiiligrilli. Metsämansikat. Kimallus. Vihreys. Sini. Takkatuli. Mustikat. Lapset. Mies. Ystävä. Köyhät ritarit. Veneily. Pyöräretki. Onnistuminen. Hiekkatien kuopat. Ilo. Kauneus. Äiti. Isä. Loma. Tunnelma. Arjen unohtaminen. Kotiinpaluu. 💗💛💚💙💜

 

Lomalla vihdoin!

Pakkohan kesäloman alkamista on hehkuttaa: on tätä niin pitkään odotettu! Siispä hurraa! Heinäkuu on huvennut ihan jonnekin miehen työpäivystysten sekaan ja niiden takia ei olla päästy vielä oikein minnekään kesätekemisiin. Ja kieltämättä vähän kismittää, kun nyt jo puhutaan koulujen alkamisesta ja pihapihlajassakin näin oransseja lehtiä. Jep jep. No mutta meidän kesä vasta alkaa ja oikein hyvillä mielin tehdään kaikkia kesäjuttuja nyt.

Ensi viikolla suunnataan mummulaan mökille muutamaksi yöksi ja sitä on odotettu paljon. Siellä olisi luvassa ainakin saunomista, grillailua, rentoilua ja kissan hoitamista. Toivottavasti tarettaisiin uimaan. Jotain muutakin pientä ohjelmaa on mietitty, mutta ei oteta paineita. Pääasia että saadaan vain olla.

Muutama muukin lomajuttu on sovittu elokuulle, mutta ne on enemmänkin sellaisia yhden päivän seikkailuja. Me molemmat tehdään omat reissumme ystävien luokse ja perheen kanssa puuhastellaan kotikaupungissa mm. huvipuiston, kotieläinpihan ja leikkipuistojen aktiviteetteja hyödyntäen. 

Elokuun loppupuolella alkaakin sitten taas Satulinnun kerho, jota on jatkossa kahdesti viikossa. Saatiin hänelle paikka isojen ryhmään, mistä olen tosi tyytyväinen. Viime kevät oli kiva pienten ryhmässä ja siitä oli mukava aloittaa. Kaverit siellä olivat kuitenkin niin pieniä, ettei heistä ollut vielä leikkiseuraksi. Odotan mielenkiinnolla, miten kerhoon jääminen alkaa sujua. :]

Saas nähdä mitä sitten syksymmällä keksitäänkään! Itselläkin on mielessä uusia harrastuksia itselleni ja haluaisin alkaa käydä lasten kanssa Gaggatygit-jumpassa. Katsotaan oman fiiliksen ja jaksamisen mukaan sitten. Tykkään kyllä syksystäkin sitten, mutta nautitaan nyt tästä kesästä ensin! 💚💛💗💜

Mies lähti lasten kanssa ruokakauppaan hakemaan huomiseksi vielä evästä. Jos vaikka eksyttäisiin jonnekin lähistölle retkeilemään. Minä olen ihan poikki, sohvan nurkassa rötkötän. Aamusella käytiin torikahveilla. Ostettiin myös makeita kirsikkatomaatteja sekä pari laatikollista isoa hyvää mansikkaa pakkaseen. Niitä oonkin sitten laitellut tänään. Anoppikin oli muutaman tunnin tässä minun ja lasten seurana, kun mies kävi harrastamassa. Anoppi leikitti ja ulkoilutti Satulintua ja sitten syötiin mansikkakakkua. Kesäfiilis!

Kivaa viikonloppua kaikille!

Unikuvioita

Viime aikoina olen nukkunut liian vähän. Olen jumittunut iltaisin telkkarin ääreen ja aamuisin tuntenut sen karvaasti silmäluomissani, jotka ovat uhanneet painua takaisin kiinni lasten jo kömmittyä meidän sänkyyn. Tänään minun piti ottaa jopa pienet tirsat sohvalla iltapäivällä, kun väsytti niin raakasti. Onneksi mies oli kotona, jolloin nokoset olivat ylipäätään mahdolliset. Useimmiten vauva herättää meidät noin klo 6. Yritetään siinä olla hissukseen, mutta viimeistään 20 minuutin sisällä lastenhuoneesta tepsuttelee virkeä kolmevuotias, joka hihkuu kuullessaan, että "on aamu, saa herätä".

Illalla keitellään iltapuurot noin klo 18. Ollaan saatu ihanasti tätä aikaistettua ja tämä aikataulu sopii nyt hyvin koko meidän perheelle. Iltapalan jälkeen minä vien Ukkosen iltatoimille ja nukkumaan. Erittäin simppelit hommat hoitopöydällä: pesu, rasvaus, uusi vaippa, yöpaita, yritys hampaiden harjaamiseksi sekä hyvät yöt isille ja isosiskolle. Makuuhuoneessa laitan vauvelin sänkyyn, annan kissa-unilelun, peittelen, sanon hyvät yöt ja lähden nopeasti. Joinain iltoina käyn lohduttamassa itkevää, mutta yleensä ei ole tarpeen. Usein poikanen nukahtaa nopeasti itsekseen vähän hyöritttyään ja mahalleen käännyttyään.

Mies on vetovastuussa Satulinnun unitoimista. Kylppärissä ollaan yhtä aikaakin. Tyttö liimailee tarroja tarravihkoonsa potalla istuen. Pesujen jälkeen siirrytään hänen huoneeseensa ja silloin minä käyn heti antamassa iltapusut ja sanomassa hyvät yöt rauhassa. Tässä vaiheessa olen siis jo vienyt vauvan nukkumaan. Liimataan pari tärkeää iltatarraa lapsen sängyn reunaan ja sitten on peittelyn vuoro. Jutellaan ehkä päivästä, kiitetään toisiamme ja sanotaan kauniita sanoja. Onnellinen ilmapiiri. Sitten tyttö sanoo iloisesti: "Hyvää yötä äiti, mene jo muihin töihin, vaikka tiskiä laittamaan" ja silloin on minun aikani lähteä. Joka ilta siis nuo samat sanat. Peittelen tytön piiloon peiton alle, koska haluaa piileksiä isiltään. Läpsystä vaihto ja mies jatkaa rasvaamisilla, iltasaduilla ja unilaululla, joka on muuten nykyään Oravan pesä.

Sitten pari sanaa omista unirutiineistani. Itselleni on tärkeää, että koti on suhteellisen siisti päivän jälkeen. Monesti leluja jää lattialle ja tiskiä myös, mutta suurimmat sotkut selvitetään. Kofeiinipitoista teetä en voi juoda enää kuuden jälkeen enkä kahvia iltapäivällä. Iltapalan syön joskus 20-21 maissa, kun lapset nukkuvat ja pakolliset kotihommat on tehty. Usein juodaan miehen kanssa iltateet, minä ilman sitä kofeiinia.

Lähiaikoina olen mennyt nukkumaan vasta 22.30 maissa. Se on liian myöhään, mutta en ole malttanut mennä aiemmin. Samoihin aikoihin mies käyttää unisen Satulinnun pissalla. Hiivin makuuhuoneeseen, jossa vauva nukkuu mahallaan omassa pinnasängyssään. Ihastelen häntä hetken ja jaksan ihmetellä, kuinka tämä lapsi on ollut niin hyväuninen. Huoneeseen on ihan helppo mennä lapsen nukkuessa: ei ole vaaraa että hän heräisi.

Mies tulee sanomaan vielä hyvät yöt minulle sänkyyn. Usein hän jää vielä valvomaan omien harrastustensa pariin. Pötkötellään, jutellaan, ihastellaan lasten tekemisiä ja oppimisia. Juuri ennen kuin käyn nukkumaan, käytän minuutin tai pari itsekseni siihen, että ajattelen kiitollisena sinä päivänä kokemiani kivoja asioita ja toivon mielessäni koko perheellemme levollista ja turvallista yötä. Sen jälkeen on hyvä mieli rauhoittua nukkumaan. Yleensä käännyn oikealle kyljelleni, laitan oikean käden suoraksi alas eteen ja vasemman koukkuun tyynyn viereen ja hops, hyppään Nukkumatin sinisen auton takapenkille. Tutut rutiinit auttavat nukahtamista niin lapsilla kuin aikuisillakin.

Unella on valtava, kunnioitusta herättävä voima. Riittävä uni antaa ihmiselle voimaa olla, tehdä ja iloita. Vähäinen tai huono uni rampauttaa nopeasti. Raskauksien ja pikkuvauva-aikojen jälkeen hyvää unta osaa kyllä arvostaa.

Kaikille oikein hyviä, pitkiä ja levollisia unia!

Ps. Tänään menen aikaisin nukkumaan.

Omaa lomaa pitkästä aikaa

Minäkin halusin omaa lomaa lapsiperheen arjesta. Tämä oli heinäkuun ainoa viikonloppu, jolloin se oli mahdollista. Niinpä kävin olemassa vanhempieni luona yhden päivän ja yön. Ensimmäistä kertaa yksin sitten Ukkosen syntymän.

Edellisenä iltana oli taas vähän haikea olo, mutta aamulla riemuitsin. Niin se on ennenkin mennyt. Jossain vaiheessa vähän ikävöin näitä muruja etukäteen, mutta sitten kyllä nautin koko sydämellä vapaudesta ja rauhallisuudesta.

Viikonlopun aikana tein ainoastaan sellaisia asioita, joita minä halusin. Autossa kuuntelin radiosta poppia ja hoilasin mukana minkä osasin. Vielä lapsuudenkotini pihassakin musat soivat täysillä. Hahhah! Eri lauluista tuli mieleen erilaisia muistoja lapsuudesta ja nuoruudesta. Ja uudempia biisejä hytkyin muuten vain. Musiikki on yksi tapani olla.

Perillä kävin kävelyllä hautausmaalla, etsimässä tuttujen hautoja ja sanomassa moikat ja kiitokset mummulle ja papalle.

Sitten lämmitettiin päiväsauna rannassa ja vaihdettiin kuulumisia pikkuveljen kanssa. Käytiin läheisellä joella, jossa on koski, laavu ja kota. Hassua, että en ollut käynyt siellä koskaan aiemmin. Ihana paikka, jonne täytyy mennä taas ensi kerralla vaikka miehen kanssa kahdestaan. Mukava retkeilypaikka yllättävän lähellä. Lapsiakin sinne voisi viedä, mutta pelkään edelleen vähän karhuja, joita on kuulemma tuollakin joskus nähty. Tiedä sitten.

Iltasella katseltiin mökillä leffaa Little miss Sunshine ja otettiin rennosti. Palattuani illalla talolle puolen kilometrin päähän korkkasin pitkästä aikaa yhden Happy Joen ja katselin huonoja elokuvan loppuja myöhäisiltaan.

Yöt on maaseudulla ihmeellisen hiljaisia. Sitä ei muistakaan ennen kuin siellä on. Ei kuulu hiiskaustakaan. Mistään. Minä hetkenä hyvänsä voi omakotitalon pihaan kävellä peura tai hirvi. Ollaan luonnon keskellä.

Sunnuntaina sain olla rauhassa kun muut olivat töissä ja asioilla. Söin lounaseväitä rannan kuistilla ja ihastelin kimaltelevaa järveä. Kävelin myös sukulaisen mökillä katselemassa järvimaisemia ja muistelemassa hauskoja lapsuuden uintiretkiä. Olen kiitollinen siitä, että olen saanut viettää lapsuuden näin hienoissa maisemissa lähellä luontoa. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, mutta viileä tuuli vilvoitti niin, että varjossa paleli ilman takkia. Isän ja veljen kanssa juotiin vielä mökkikahvit ja rupateltiin, kunnes pakkasin kamppeet ja ajelin takaisin kotiin. Kotimatkalla luukutin taas radiota ja koska soittolistat on aina melko suppeat niin osasin jo laulaa joitain lauluja menomatkaa paremmin.

Kotona odotti kaksi tyytyväistä lasta, mies sekä anoppi. Vauva oli ensin vähän ihmeissään, mutta sitten antoi suuria hymyjä. Tyttö vaikutti ihan omalta itseltään, tosin isänsä kanssa ei halunnut lähteä asioille, mutta siihen vaikutti varmasti se, että olin vasta juuri tullut kotiin. Istuskeltiin rauhassa viltillä ulkona ja hiekkalaatikolla. Vauva jännitti nurmikolla mahallaan ja oli kankeana laskuvarjohyppääjän asennossa. Toin tytölle tuliaisiksi uuden hammasharjan, muutaman tarran ja Pätkiksen. Halusi heti harjata hampaita ja illallakin tuli hätä, kun isänsä meinasi pestä hänen hampaat vanhalla harjalla.

Hyvä reissu ja hyvin oli kotonakin mennyt lapsilla ja miehellä. Nyt voisi useammin lähteä yhdeksi yöksi pois.

Rauhoittava Yin-jooga

Viikko on ollut hektinen. Miehellä on ollut työpäivystys ja töitä on riittänyt. Toisin sanoen olen hoitanut lapsia joinakin päivinä yksin aamusta iltaan. Pieni helpotus onneksi oli keskellä viikkoa esikoisen mummulapäivä ja kiittelinkin siitä mummua vuolaasti. Oleminen vain yhden lapsen kanssa tuntui lomalta. Silti minulla oli vahva tilaus tänä iltana Yin-joogalle.

Olen niin onnellinen, että löysin tätä joogaa samasta paikasta, jossa olen alkanut käydä tankotanssitunneilla. Aiemmassa kuntokeskuksessa en juuri koskaan ehtinyt näille joogatunneille, koska ne järjestettiin arkiaamuisin.

Jos kaipaat rentoutumista ja pysähtymistä, Yin-jooga on enemmän kuin oikea paikka siihen. Siellä ei tarvitse osata mitään erityisiä liikkeitä eikä siellä myöskään tehdä kovin erikoisia asentoja. Enemmänkin liikkeet muistuttavat perinteisiä venytyksiä. Tosin Yin-joogassa ei ole tarkoitus venyttää lihaksia vaan pitää ne rentoina. Tällöin vaikutetaan enemmän sidekudoksiin, lihaskalvoihin ja niveliin. Asennoissa ollaan pitkiä aikoja ja vähitellen rentous lisääntyy. Siellä ei hikoilla eikä ponnistella, päinvastoin kuunnellaan itseä ja etsitään hyvää oloa. Voit lukea lisää vaikka painamalla tästä. Tuossa sivustolla sanotaan, että joogan vaikutukset selviävät vasta itse kokeilemalla. Tämä on täysin totta. Ulkopuolisen silmin asennot eivät välttämättä ole mitenkään vaikuttavia, mutta harjoitus on voimakas kokemus kun siihen uppoutuu.

Nyt joogan jälkeen istun takapihan terassilla ilta-auringossa tätä kirjoittaen. Olisi tehnyt mieli pyöräillä kotimatkalla Jyväsjärven rannalla ja venyttää tätä omaa rauhallista hetkeä, mutta se oli niin eri suunnassa kodista, että toisen kerran sitten. Miehen päivystysviikolla nämä minun omat menot eivät ole itsestäänselvyyksiä muutenkaan. Hän kun saattaa saada työpuhelun milloin tahansa ja silloin ei tietenkään voi hoitaa lapsia.

Lapset olivat menneet kyllä hyvin nukkumaan. Nukutin Ukkosen jo ennen lähtöäni. Tai en voi siitä oikeastaan kunniaa ottaa, koska hän nukahti itsekseen samantien.

Täällä on vihreää ja lämmintä. Aurinko paistaa ja nenässä tuoksuu vahva koivu. Olen tuoksuihminen, kirjoitan siitä joskus enemmän. Hyvät tuoksut saavat minut heräämään eloon. Ne tuntuvat sielun syvimmässä nurkassa asti.

Meinasin nukahtaa joogaan. Olo on edelleen vähän leijuva. Tämä kesäiltakin on niin upea. Ja se kun sai pysähtyä vain olemaan olemassa.

Oletko ylibuukannut lomasi?

Tänään on taas ollut hurjan kiva lauantai! Meillä ei ollut mitään erityistä ohjelmaa päivälle ja silloin voikin yllättyä iloisesti. Rento tunnelma alkoi jo aamusta, kun kenelläkään ei ollut kiire ja aamupalaa syötiin hitaasti yhdessä. Oikeastaan miehellä on tänä viikonloppuna työpäivystys. Siksi ei olla suunniteltu mitään menoja. Puolensa siis silläkin.

Tällaisina päivinä on tavallista helpompaa toteuttaa lasten toiveita. Tänään Satulinnun toivelistalla oli pyöräily isin kanssa siten, että iskäkin polkee omalla pyörällään. Se toteutuikin, kun päätettiin lähteä kesätapahtumaan läheiseen leikkipuistoon. Tyttö oli erityisen onnellinen myös mm. omasta rohkeudestaan kiipeilytelineellä ja liukumäessä, saamastaan ilmapallosta ja makkarasta sekä siitä että retkeiltiin koko perhe yhdessä.

Jostain syystä vapaapäivät on helppo täyttää kaikenlaisella etukäteen suunnitellulla toiminnalla. Arkena tehdään kovasti töitä ja ajatellaan, että "sitten lomalla rentoudun" tai "sitten lomalla teen sitä ja tätä". Luulen, että aika monelle on tuttua olla väsynyt loman loppuessa. Toki taskussa on silloin varmaan monenlaisia kivoja kesätekemisiä, mutta ainakin itse huomaan välillä hamstraavani liikaakin menoja kesäkalenteriin. Sama koskee viikonloppuja.

Jos huomaa ylibuukanneensa kesälomansa tai minkä tahansa muun vapaa-ajan ennen sen päättymistä, tilanteeseen voi vielä vaikuttaa. Rohkeasti vain perumaan menoja, jos siltä tuntuu. Silloin tulee samalla pohtineeksi, mitä todella haluaa vapaa-ajaltaan ja mikä on itselle tärkeintä. Kyläilemässä ei tarvitse käydä velvollisuudentunnosta eikä lapsia ole pakko viedä kaikkiin mahdollisiin hurvittelupaikkoihin juuri tänä kesänä. Kalenteriin voi kirjoittaa itselleen vapaapäiviä, joille ei sovi mitään. Sinne voi kirjata rentoja mökkipäiviä tai kotoilua huolimatta siitä, että perheen nuoriso kaipaisi äksöniä. Kaikille tekee hyvää välillä pysähtyä ja olla vaan. Joskus sitä täytyy ihan opetella hektisen arjen jälkeen.

Meillä on mielessä muutama erityinen tekeminen, jotka halutaan toteuttaa kesän aikana. On ensinnäkin sovittu, että kumpikin meistä aikuisista saa suunnitella yhden heinäkuisen viikonlopun vain itselleen ja tuolloin toinen meistä hoitaa molempia lapsia. Lisäksi aiotaan käydä jossain vaiheessa Helsingissä, mökillä sekä jossain kylpylässä. Jotain on jo suunniteltu ja varattu. Haluan kuitenkin jättää tilaa ja aikaa myös spontaaneille tekemisille. Niille jotka ilmestyvät kun pitää silmänsä ja mielensä avoimina.

Usein käy niinkin, että jos valmistelee etukäteen kauheasti kaikkia menoja ja kyläilyjä, oman kaupungin kesäpuuhat jäävät helposti kokematta. Tällä viikolla esimerkiksi poikettiin tytön kanssa ex tempore liikennepuistossa, jossa ajeltiin polkuautolla kuopuksen nukkuessa vaunuissa. Oli tosi hauskaa!

Nyt kun kesä on vihdoin tullut, haastan teidät miettimään, mikä on juuri teille tärkeintä kesällä ja lomalla? On oikein jees täyttää päivät ja illat puuhalla, jos se tuo energiaa, iloa, virkeyttä tai rentoutumista. Kuitenkin jos tekemisistä tulee suorittamista ja lähteminen alkaa uuvuttaa, kannattaa miettiä, miksi on ylibuukannut oman vapaan aikansa. Syynä voi olla esimerkiksi toisten miellyttäminen, uskomukset "oikeanlaisen" kesäloman viettämisestä tai se, että aina (joka kesä, joka vuosi) on tehty samalla tavalla. 

Mitä sinä oikeasti haluat tehdä tänä kesänä ja tulevina lomaviikkoina?

Sormet jauhoissa!

Viime päivinä olen taas kerran avannut jauhopussin ja leiponut! Saldona mm. persikkamuffinssit, jyväleivät, nutella- ja rahkapullat, suklaafudgekakku sekä ihanan raikas mangokakku.

Leipoisin vaikka kuinka usein, jos olisi enemmän aikaa, jaksamista sekä herkkusuita syömässä. Tekisin kauniita täytekakkuja ihanilla moussetäytteillä, erilaisia pullia, jyväisiä leipiä, herkkiä juustokakkuja, maukkaita kasvispiirakoita sekä pipertäisin sokerikoristeita illat sormet syyhyten. Kokeilisin paljon uusia reseptejä. Itsellekin on ihana leipoa, mutta tällä liikunnan määrällä herkut solahtavat suoraan suusta mm. lantiolle, takapuoleen, reisiin, kaulalle ja poskiin. Eheh.

Tällä hetkellä minulla on energiaa leipomiseen silloin tällöin. Usein teen helppoja rieskoja tällä ohjeella. Porkkanasämpylät ovat helpot ja korvapuustit toimivat aina. Uusien ohjeiden kokeileminen vaatii enemmän paneutumista ja keskittymistä, joten siksi siihen on aikaa harvemmin.

Pitkään on ollut mielessä kaikkia leivonnaisia, joita haluaisin kokeilla. Vihdoin tänään sain aikaiseksi valmistaa kiiltäväpintaisen ja aurinkoisen mangorahkakakun, pääsiäisen ja kevään kunniaksi. Tosin se ei sujunut ihan kommelluksitta, koska onnistuin mm. pudottamaan lattialle kaiken kakkupohjamurun ja mies joutui lähteä hakemaan kaupasta uusia kaurakeksejä sitä varten. Ohje on Hellapoliisin ja löytyy painamalla tästä. Kyseessä siis raikas mango-rahkakakku, jossa olen käyttänyt Bonnen 100% mangososetta. Tämä menee jatkossa todellakin minun suosikkileivonnaisten vihkoon, tosin liivatteen sijasta aion jatkossa kokeilla hyytelösokeria ja vaniljakreemijauhetta. Ei tästä mikään kauneuskisan voittaja tullut, mutta maku on lempeä, kepeä ja mangoinen.
 

 

Oikeastaan leivontabuustini alkoi jo eilen, kun pyöräytin suklaafudgekakun. Kurkkaa Maku-lehden ohje täältä. Tämäkään ei yllättänyt kauneudellaan, mutta maussa ei ollut valittamista. Sen verran makeaa settiä kuitenkin tuli, että kylässä ollut ystävä sai viedä mennessään osan. Heti uunista ottamisen jälkeen kakun keskiosa vajosi alas, mutta ei se oikeastaan haitannut. Ekan kerran kun näitä tekee niin sitä on tyytyväinen ensisijaisesti siitä mausta. Jatkossa voi keskittyä hienosäätöön ja ulkonäön hiomiseen.

Jatkossa aion opetella tekemään myös jyväistä leipää. Tällä viikolla kokeilin ihan sellaisella perusohjeella, jossa oli vapaavalintaisia jauhoja ja siemeniä. Tuli jokseenkin tavallista ja mautonta, vaikkakin nättiä. 
 

Ensi kerralla ainakin paahdan siemenet ennen taikinaan lisäämistä ja käytän taikinan tekemiseen enemmän aikaa. Tällä kertaa heitin ainekset vain kulhoon muun touhun lomassa ja toivoin parasta. No, tekemällä oppii. Anoppi tekee usein jouluksi sellaista makeaa vuokaleipää, joka on täynnä jyvää ja kuivattua hedelmää. Jotain sellaista haluaisin. Ostin muuten pääsiäiseksi myös ainekset vihikseen, joka on lihapiirakan kasvisversio. Hiivaleipäjauhoista tehdään taikina, jonka sisään leivotaan mm. soijarouhetta, riisiä ja purjoa. Maltan tuskin odottaa ja kuola alkaa heti valua kun ajattelenkin paistettua purjoa. Hahhah!

Kun saan rauhallisen hetken leipoa ja lopulta näen valmiin teoksen, rentoudun ja tulen tyytyväiseksi. Olen silloin saanut aikaiseksi jotain näkyvää, hyvää ja kaunistakin omilla käsilläni. Voin nauttia siitä läheisteni kanssa.

Miten sinä rentoudut? Mikä on sinun arkiterapiaasi?