Nyt on taas pakastin täynnä kesää ja syksyä: mansikkaa, metsävadelmaa, pensasvattua, lakkaa, raparperia, mustaherukkaa, kantarellia, mustikkaa ja puolukkaa. Mustikat ja puolukat on viime vuodelta, muut uusia. Saattaapa joku pieni punaherukkapussikin vielä löytyä sekä pari viime vuoden tyrnirasiaa.
Marjojen hankkiminen on mulle tärkeää. Mansikat ostan aina ensimmäisenä: tänäkin vuonna 25 kg. Haen vähitellen eri paikoista silloin kun sopivasti ehdin niitä laittaa. Lakkasuolle olisin kaivannut, mutta päädyin ostamaan pienen määrän torilta. Lakkoja en muutenkaan joka vuosi hanki. Nyt vaan iski mieliteko. Äidin tuomaa raparperia pakastin ja ensi vuonna omakin pensas tuottaa jo jotain. Metsävadelmia olen käynyt poimimassa lähimetsässä parin päivän välein. Toissapäivänä noukittiin anopin pensaista pari korkeaa kannullista. Appiukko numero 2 haki meille vähän kantarelleja, nekin pakastin sienikastikkeen tekoa odottamaan. Mustaherukoita saatiin anopilta, samoin pensasvattuja hän toi pienen sangollisen eräältä tilalta. Eiköhän näillä pärjätä talven yli. <3
Tänä vuonna pakastin ekaa kertaa kaikki marjat pusseihin. Yleensä oon ollut ehdottomasti rasioiden puolella, mutta nyt oon aivan kyllästynyt tiskikaappiin kertyviin pakasterasioihin. Lahjoitan ne eteenpäin kun vain keksin, kuka niitä tarvitsee.
Mun mielestä on myös aivan ihana kadota vadelmapensaaseen ja olla siellä kaikessa rauhassa marjojen keskellä vain omien ajatusten kanssa. Edes etanat ja isot toukat eivät säpsähdytä, vaikka en haluakaan tehdä niiden kanssa lähempää tuttavuutta. Tai kuljeskella mustikkametsässä puiden lomassa hyvät kumpparit jalassa. Tai suolla löytää lakkoja ja nuuhkia upeaa suon tuoksua: suopursuja ja mättäitä. Joskus on kiva myös hakea torilta valmiit makeat marjat ja päästä helpolla. Puolensa kaikella. :D
Marjojen hankkiminen on mulle tärkeää. Mansikat ostan aina ensimmäisenä: tänäkin vuonna 25 kg. Haen vähitellen eri paikoista silloin kun sopivasti ehdin niitä laittaa. Lakkasuolle olisin kaivannut, mutta päädyin ostamaan pienen määrän torilta. Lakkoja en muutenkaan joka vuosi hanki. Nyt vaan iski mieliteko. Äidin tuomaa raparperia pakastin ja ensi vuonna omakin pensas tuottaa jo jotain. Metsävadelmia olen käynyt poimimassa lähimetsässä parin päivän välein. Toissapäivänä noukittiin anopin pensaista pari korkeaa kannullista. Appiukko numero 2 haki meille vähän kantarelleja, nekin pakastin sienikastikkeen tekoa odottamaan. Mustaherukoita saatiin anopilta, samoin pensasvattuja hän toi pienen sangollisen eräältä tilalta. Eiköhän näillä pärjätä talven yli. <3
Tänä vuonna pakastin ekaa kertaa kaikki marjat pusseihin. Yleensä oon ollut ehdottomasti rasioiden puolella, mutta nyt oon aivan kyllästynyt tiskikaappiin kertyviin pakasterasioihin. Lahjoitan ne eteenpäin kun vain keksin, kuka niitä tarvitsee.
Mun mielestä on myös aivan ihana kadota vadelmapensaaseen ja olla siellä kaikessa rauhassa marjojen keskellä vain omien ajatusten kanssa. Edes etanat ja isot toukat eivät säpsähdytä, vaikka en haluakaan tehdä niiden kanssa lähempää tuttavuutta. Tai kuljeskella mustikkametsässä puiden lomassa hyvät kumpparit jalassa. Tai suolla löytää lakkoja ja nuuhkia upeaa suon tuoksua: suopursuja ja mättäitä. Joskus on kiva myös hakea torilta valmiit makeat marjat ja päästä helpolla. Puolensa kaikella. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti