Ystävätreffit ovat minulle tärkeitä. Siis ne hetket kun tehdään jotain mukavaa ihan vain läheisimpien ihmisten kanssa ilman lapsia ja puolisoita. Yhteisille porukkajutuillekin on oma tärkeä paikkansa, mutta minun mielestäni jokainen syvä ystävyyssuhde kaipaa joskus myös kahdenkeskistä tekemistä ja olemista. Silloin voi parhaiten kohdata toisen ja kuunnella ja keskustella ja olla läsnä, aikuisena ystävänä.
Olen ollut nyt yli kolme vuotta kotiäitinä putkeen ja aikuiset sosiaaliset kontaktit ovat olleet melko vähissä arkisin. Osittain se on ollut omaakin valintaa ja väsymystä lähteä. Haluttomuutta ja jaksamattomuutta tutustua uusiin ihmisiin. Osittain myös sitä, että parhaimmat ystävät ovat olleet töissä ja ymmärrettävästi töiden jälkeen he ovat olleet väsyneitä. Jotkut tärkeistä ihmisistäni puolestaan asuvat kaukana. Vaikka nautin rauhallisista päivistä lasten kanssa, olen myös ollut välillä aika yksinäinen.
Lapsiperhetreffitkin ovat kivoja ja ainakin meille tosi tärkeitä. Satulintu kaipaa leikkikaveria ja Ukkonenkin viihtyy parhaiten seurassa. Kaveritaitojakin täytyy harjoitella: ne harvoin opitaan tuosta noin vain itsestään. Lasten ollessa mukana minun huomioni kuitenkin menee väistämättä lasten touhujen tarkkailuun. On hankala keskittyä toiseen aikuiseen, siihen omaan tärkeään ystävään, jonka asioista olisi kuitenkin niin kiva tietää ja kysellä ja jutella. Perhetapaamisissa ei ole rauhallista hetkeä. Saati jos haluaisi jutella ystävän kanssa jostain tietystä henkilökohtaisemmasta, syvällisemmästä asiasta. Sellaisia on vaikea ottaa puheeksi, kun ympärillä hyörii vikkeläjalkaisia ja äänekkäitä uhmaikäisiä tai kun huomio täytyy jatkuvasti pitää siinä, ettei vauva kiipeä portaisiin, vessaan, ulos tai isompien leikkejä häiritsemään.
Ilahdun siitä, kun joku haluaa nähdä minua kahden kesken. Silloin koen, että olen hänelle tärkeä nimenomaan itseni vuoksi ja että minun ystävyydelläni on hänelle merkitystä muutenkin kuin vain lasten kautta.
Tämä tuli mieleen nyt, koska sain viettää eilen rentouttavaa, inspiroivaa ja rauhallista aikaa hyvän ystäväni kanssa. Oli älyttömän ihanaa vain olla kahdestaan ja jutella kaikesta. Lastenkin asioista oli helpompi keskustella, kun lapset eivät olleet kuuntelemassa ja kaipaamassa jatkuvaa huomiota. Äitiroolit oli siirretty vähän syrjemmälle ja enemmän oltiin vain ystäviä. Oli ihanaa. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti