Dinosauruksia ja kakkasanoja: Satulinnun juttuja

"Nämä ovat varmaan dinosauruksen jälkiä, astun niihin."

Meidän ihana kolmevuotias neiti on nyt lähempänä neljää vuotta kuin kolmea. Pikkuinen kulta. Ihmeellistä, että kyseessä on se sama pikkutyttö, joka opetteli kävelemään meidän vanhan kodin olkkarissa sohvaa vasten seisten ja tonki eteisen kenkäkaappia osatessaan juuri ja juuri seistä tukea vasten. Toinen sukka aina kateissa hävisi tutkimaan paikkoja. Voihan haikeus. 

Tässä vaiheessa on opittu jo tosi paljon tästä pienestä Ryhmä Haun pennusta, keijusta ja ennen kaikkea pupusta. On alettu nähdä, kuka hän oikeastaan on. Ja on niin ihmeellisen ihanaa tutustua häneen. Hän on meille erityinen, niin kuin veljensäkin.

Hän kertoo vitsejä, joissa tomaatista tulee ketsuppia maantiellä. Pyytää iltasaduksi taas kerran samaa tarinaa dinosauruksista. Osaa monta satua ulkoa sanasta sanaan ja lukee ne yhdessä aikuisen kanssa. Tekee kuperkeikkoja patjalla ja kiljuu kun kutitetaan. Paukauttaa oman huoneen oven kiinni ja sulkeutuu sinne leikkimään. Liimaa iltatarrat edelleen sängyn reunaan ja keksii niistä kertomuksia. Suree kuolleita kukkia tai särkyneitä tavaroita, jotka täytyy heittää pois. Hänen kakkasanansa tarkoittavat vihanpuuskassa sanottuja lausahduksia kuten "mene roskikseen", "en leiki sun kanssa", "se on rumaa". Voi että, kun pysyisikin noin kauniina nuo hänen hurjimmat puheensa. <3 Kakkasana-termin oppi uudesta kirjasta. Keksii leikkejä ja tekemisiä. Tykkää ystävistään tosi paljon ja halaa mielellään.

Välillä elämä on vaikeaakin. Mielessä myllerrystä ja ristiriitaisia tunteita. Äidin ja isän syli lohduttaa. Uudet jutut kiinnostavat, mutta jännittävät. Painajaisetkin välillä löytävät meille ja unista tulee totta. Esimerkiksi juuri eilen juteltiin, että susihukkia ei ihan oikeastikaan tule yöllä meille sisälle, että ei todellakaan tarvitse pelätä sitä. Pikkuveli on superrakas,  mutta välillä ärsyttävä.

On ihana nähdä, kun oma lapsi oppii jonkun asian ja hänen selkänsä suoristuu silmin nähden, itseluottamuksensa kasvaa. Kun hän herää onnellisena aamuun ja on hellä sisarukselleen. Kun onnistuu vaikeassa tehtävässä ja kasvoille syntyy voitokas riemu. Voi pieni rakkaus, miten tärkeä ja ihana olet.

Satulintu: "Äiti kerro sellainen iltatarina, jossa dinosaurukset kuolee sukupuuttoon."

Äiti: "Öö, hmm, se ei oo ehkä kaikista kivoin iltatarina."

Satulintu: "No kerro sellainen että tulivuoresta tulee laavaa ja että niistä dinosauruksista tulee laavan muotoisia." (15.12.2017)

Satulintu: "Missä näitä persimoneja asuu?"
Äiti: "Espanjassa."
Satulintu: "Mennäänkö joskus Epskanjaan puhumaan suomea?"
Äiti: "Mennään vaan." (30.11.2017)