Kuulen kun kello tikittää. Harvinaista. Tänäänkin korvat ja pää on olleet jo koetuksella kaiken metelin ja äänen takia. On kauhean vaikea saada tätä meidän kolmevuotiasta hillitsemään äänenvoimakkuutta: kaikki täytyy sanoa puoliksi huutaen kun innostus on niin suurta.
Onneksi ystävä tuli aamupäivällä yllättäen kylään. Muuten tämä päivä olisi varmaan ollut ihan surkea. Heti aamulla sain migreenikohtauksen. Syynä olivat mm. keittiön tiskit, tekemätön lounasruoka, eteisen ja olohuoneen leluisa lattia, väsymys, äreys, huono aamu ylipäätään. Mies venytti töihin lähtöä ja minä makasin hetken sohvalla pimeässä. Päätä jomottaa vieläkin, mutta Buranan voima on ihmeellinen. Ilman sitä oksentaisin. Hyvä seurakin piristi ja se kun tyttö sai leikkikaverin kanssa hyvät touhut aikaiseksi. Ukkonen nukkuu nyt ja Satulintu pelaa tabletilla Pipsa Possun piirustuspeliä. Tik-tik-tik.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti