torstai 12. lokakuuta 2017

Matkakuume

Oih ja voih minkä kamalan matkakuumeen kourissa olen ollut! On tuntunut, että lähes kaikki muut ihmiset meidän ympärillä ovat käyneet tai vähintäänkin menossa ulkomaille. Se lisää kaipuuta, vaikka olenkin tosi onnellinen läheisteni puolesta. He kaikki ovat todellakin matkansa ansainneet. Mies ei ikävöi reissuun, mutta minä olen kokenut homehtuvani täällä. Yhtenä iltana tirautin pari kyyneltäkin, kun tuntui, etten pääse enää ikinä minnekään. Dramaattista mutta joo. :)

Yksi syy matkailun vähyyteen on tietenkin ollut poika. Thaimaan reissu 1,5-vuotiaan Satulinnun kanssa minun uuden raskauden alkumetreillä oli antoisa, mutta raskas. Matkustaminen kahden näin pienen lapsen kanssa ei ole tuntunut kovin houkuttelevalta, kun voimavarat kotiarjessakin ovat olleet koetuksella.

Toinen syy on ollut raha. Remontti ja muutto vei todella paljon rahaa. Käytettiin tähän kotiin kaikki meidän säästöt, ne joilla ennen matkustettiin. Nyt on taas alettu säästää mm. tulevia seikkailuja varten.

Kolmas syy on ollut mies. Matkustaminen on minulle niin tärkeä tapa kokea maailmaa ja henkireikä arjessa, että löydän siihen kyllä jotenkin aikaa, rahaa ja mahdollisuuksia. Miehelle se ei kuitenkaan ole samanlainen juttu saati yhtä tärkeä. Pienen vauvan äitinä olen myös kokenut, että en halua olla pois lapsen luota montaa yötä peräkkäin, mikä tarkoittaa sitä, että ulkomaan reissut täytyisi tehdä koko perheen voimin. Ja se tietysti vaatii enemmän mieheltäkin ja vie sitä rahaakin enemmän. Yhdessä olisi parasta matkustaa, mutta yksin menemisessäkin on toki puolensa ja vapautensa.

Edellisestä ulkomaan reissusta on kohta kaksi vuotta, mikä on minulle jo melko pitkä aika. Nyt on vihdoin kaavailtu ensi keväälle reissua. Eniten haluttaisiin mennä kahdestaan, mutta ei ehkä vielä malteta jättää lapsia muutamaksi yöksi mummuille. Toinen vaihtoehto on perheloma.

Opiskelukaverin kanssa haaveiltiin aikoinaan ylioppilaskylän pikkuruisessa yksiössä, että minne kaikkialle halutaan matkustaa maailmassa. Siitä tämä matkustuskipinä lähti eikä sitä taida saada enää minusta pois. Ei vaikka rakastan meidän kotia ja arkea ja tätä kaupunkia. On mahtavaa tutkia maailmaa kun on ihana koti johon palata.

New York 2009

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti