Nukkumisesta

Voitteko uskoa, että minulla, hyväunisella hetinukahtajalla, on ollut viime aikoina uniongelmia. Jonkin aikaa osasin mennä tosi hienosti nukkumaan ajoissa, kunnes taas rupesi lipsumaan ja tässä yhtenä iltana viime viikolla huomasin valvoneeni muuten vain yhteentoista. Siis 23 asti, mikä on a i v a n  l i i a n  m y ö h ä ä n pitkän päivän jälkeen ja seuraavaa ennen. 

Niinpä tällä viikolla olen pitänyt nukkumispäiväkirjaa. Tähän mennessä on selvinnyt ainakin, että kahdeksankaan tunnin yöunet eivät riitä minulle tällä hetkellä, koska herään usein Satulinnun yökukkumisiin. Minun on myös kiinnitettävä huomiota iltarutiineihin ja samana toistuvaan nukkumisen aikatauluun. Joo tiedän minä nämä rauhoittumis/rutiinihommelit ym. jo entuudestaan, mutta joskus olisi kiva jumpata iltaisin tai juoda iltapäiväkahvit.

Parina iltana onkin ollut nyt sitten ihan uudenlainen ongelma: uni ei tulekaan! Eilen menin sänkyyn jo ysiltä, kun keho oli ihan poikki HIIT-treenin jälkeen ja olin päättänyt kuunnella kehoa. No eihän se uni tullut yli puoleentoista tuntiin. Pyörin ja yritin ajatella, että onhan tämäkin toki lepäämistä. Ehdin jo ahdistuakin, että "nyt täällä vaan pyörin vaikka nukkuakin saisi ja pian on aamu ja sitten väsyttää ja mitäs jos lapset valvovat yöllä paljon ja olen ihan uupunut ja apua". Aamulla olin kyllä ihan ok-virkeä. Uskon ja toivon, että syy valvomiseen oli rankassa alkuillan jumpassa. Yleensä en jumppaile niin myöhään. Tämä ei vaan ollut eka kerta tässä lähiaikoina kun uni viipyy.

On kamala herätä väsyneenä monena aamuna putkeen. Ja kun joka aamu vannot, että tänä iltana ihan varmasti menet ajoissa nukkumaan. Vaan sitten tulee se ilta ja ei olekaan ollut muka omaa aikaa riittävästi, ei yhtäkkiä väsytäkään, tulisi hyvää komediaa telkkarista, blogi on päivittämättä, hyvä kirjoitusdraivi iskee, mielenkiintoinen artikkeli on lukematta, ystävän viestiin on vastaamatta, suihkussa käymättä. Ja sitten 22.30 katson taas kelloa sängyssä, että taas meni näin myöhään.

Ja aamuväsymystä kamalampaa on oikeasti se, että saisit nukkua ja yrität nukkua, mutta uni ei vaan tule. Tuo nukkumispäiväkirja on oikeasti aika hyvä juttu. Avaan sitä enemmän kun ehdin. Nyt lompsin yläkertaan ja toivon, että vahingossa juomani päiväkahvi ei valvottaisi minua koko yötä. Onneksi viikonloppu on tulossa. Se helpottaa henkisesti. :)

Kauniita unia jokaiselle! <3

Myöhä on juu tänäänkin