lauantai 14. lokakuuta 2017

Pojalleni

Toit onnen

Rakas ja pieni poikani mun,
saanko esittää nyt pahoittelun:
et runoa ole aiemmin saanut,
kun elämän vauhti on vaimentanut minut.

Silti rakastan sinua aivan kamalasti,
niin että pakahdun sydämessä asti,
lähes kipua tämä rakkaus tuottaa,
sen voit uskoa, siihen luottaa.

Olet kaikki mitä koskaan olen toivonut,
en voisi olla onnellisempi kuin olen nyt.

(30.9.2017)


Poikani

Hymy kuin pieni valopilkku
syksyn ollessa pimeä.
Iho kuin pehmeä kangas:
lämmin, kaunis ja sileä.

Nauru kuin sielun onni suurin,
murtaa jokaisen muurin.
Katse kuin ruskeita nappeja kaksi,
kaunis, rakas lapsi.

(9.10.2017)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti