Tänään mieli on ollut maassa vauvan puremisen takia. Aamulla nännit olivat niin kipeät, että aluspaidan kosketus sattui. Tuli mieleen Ukkosen ensipäivät sairaalassa, kun itkin yöhoitajalle pitkään jatkunutta viiltävää imetyskipua enkä saanut paljonkaan ymmärrystä. Syöttää piti rikkinäisillä rinnoilla ja itketti. Tunsin itseni huonoksi äidiksi heti kättelyssä, kun valitin nk. perustehtävästäni.
Minulle on tänään ollut oikeastaan ihan sama mistä tämä juniorin keksimä purukaluston kiillotustapa johtuu. Merkityksellistä on ollut vain keksiä ratkaisu ongelmaan: kuinka ruokkia vauva äidinmaidolla kivutta. Olen googlettanut ja konsultoinut ystäviäni. Ostanut lastentavaramyymälän tyhjäksi kaikista mahdollisista apuvälineistä ja kokeillut niitä sitten kotona erilaisin tuloksin. Testannut erilaisia imetysasentoja ja yrittänyt hämätä vauvaa milloin laululla ja milloin helistimillä. Onneksi mies on ollut vielä tänään lomalla. Hän on kiitettävästi hoitanut kuumetautisen esikoisen tarpeet.
Haluaisin jatkaa imetystä, mutta tuollaista kipua en kestä montaa kertaa. Enkä voi imettää, jos pelkään. Mieluummin vaikka pumppaan maidot ja syötän ne pehmeällä nokkamukilla, joka osoittautuikin ihan varteenotettavaksi vaihtoehdoksi. Siitä kuopus hoksasi jopa imaista muutaman kerran. Muuten kyllä tuntuu, että kaikki silikoninen, muovinen ja puinen, joka hänen suuhunsa menee, pääsee hyvin nopeasti pikkutikareiden lävistämäksi. Niin kävi esimerkiksi rintakumille, jota poikanen pureskeli armotta.
Tänään mielessä on vellonut kurjia ja epäileviä ajatuksia. Olen pohtinut, saako vauva riittävästi maitoa ja loppuuko imetys nyt tähän. Toisaalta en ole edes varma, olisiko sen päättyminen niin kamalaa. Tavallaan odotankin jo, että saan vartaloni ainoastaan omaan käyttööni. Kyllä tavoitteeni silti on imettää Ukkonen 1-vuotiaaksi kuten siskonsakin. Tykkään imetyshetkistämme.
Kuumeinen Satulintu nukkui tänään päikkärit isänsä kanssa. Minä lähdin ex tempore nukuttamaan vauvaa kaupungille vaunuihin. Juoksevat asiat hoidettuani poikkesin lohdutuslattelle Wilhelmiinan konditoriaan. Olo oli voimaton ja yksinäinen tämän asian edessä. Pahinta oli epävarmuus. Se ettei tiennyt miten tämä etenee tästä ja se että joitain ratkaisuja pitäisi tehdä nyt heti tänään.
Jonkin verran imetyksestä tiedän. Mikään guru en ole, mutta perusasiat ovat hallussa. Mitä enemmän vauva imee rintaa, sitä enemmän maitoa alkaa tulla. Niinpä haluttaessa jatkaa imetystä kannattaa olla varovainen korvikkeiden kanssa. Korvike kun vie tilaa äidinmaidolta ja saattaa näin vähentää maidon muodostumista. Kiinteätkin ruoat varmasti vaikuttavat siihen, kuinka maidonnälkäinen vauva on. Jos tahtoo ylläpitää imetystä, kannattaa syöttää vauvalle maito ennen muuta ateriaa.
Olen onnellinen, että olen voinut imettää Ukkosta kohta jo 7 kk. Toisaalta vielä olisi matkaa sinne vuoden ikäiseksi. Kyllä minua harmittaisi nyt lopettaa. Se tuntuisi kurjalta lasta kohtaan, joka niin nauttii imetyshetken läheisyydestä. Ja minä sykähdyn syvästä katsekontaktista. Hänen tummiin isoihin silmiinsä on niin helppo sukeltaa. Ja upeaa olla sen kaiken rakkauden kohde, joka niistä rauhallisista silmistä hehkuu imetyksen aikana. Äidin ja vauvan yhteys.
Imettäessä on mahdoton nähdä vauvan syömän maidon määrää. Eikä sitä tarvitsekaan tietää. Kun vaipat kastuvat ja nyytti kasvaa, on hän syönyt riittävästi. Tänään olen silti miettinyt, paljonko tämän ikäisen vauvelin pitäisi syödä maitoa vuorokaudessa. Jostain luin, että suositus olisi 6-7 dl. Korjatkaa jos olen väärässä. Aluksi tuo tuntui suurelta määrältä, mutta toisaalta kyse on kokonaisesta vuorokaudesta. Pullosta tai NUK-merkkisestä nokkamukista meidän vauva ei kyllä syö läheskään noin paljoa. Rinnasta saattaa hotkia paljonkin kerralla. Jos vain pystyisin imettämään.
lltaa kohden oma mielialani on parantunut. Sain imetettyä tänään vauvan kaksi kertaa todella hyvin, vaikka aamupäivällä vannoin, etten enää uskalla edes yrittää. Syödessään hänellä oli selvästi nälkä ja maitoakin oli kertynyt pinkeäksi asti. Kun maitoa on tulossa paljon, heruminen eli maidon virtaaminen on voimakkaampaa ja vauvan on tavallaan pakko nieleskellä jatkuvasti. Silloin hän ei ehdi teroittaa hampaitaan tai leikkiä.
Yö on tulossa ja vähän jännittää. Päivisin on helppo pitkittää ruokailuvälejä, mutta öisin tapanani on ollut antaa rintaa aina kun hän kitisee. Viime yönä vauva puri yölläkin. Onneksi toiset eivät heränneet kiljaisuun. Se on spontaani reaktio eikä sitä voi hallita. Ostettiin tänään tuttikin. Kokeilen antaa sitä välillä yöllä, ettei tarvitsisi joka kerta tarjota rintaa. Yövieroituskin (eli yöimetyksen lopettaminen) houkuttelisi, mutta luulen, että kiinteiden ruokien määrä ei ihan vielä riitä siihen. Katsotaanpas nyt kuitenkin rauhassa, mitä tapahtuu. Yritän olla stressaamatta ja keskittyä vain siihen, että saan imetettyä välillä ja pumpattua loput.
Siitä täytyy kuitenkin vielä iloita, että tänään pumppaamani maito on ollut jotenkin tosi kaunista ja valkoista, suorastaan kermaista. Täytyy kyllä kiitos antaa tälle keholle, joka sellaisen ihmeaineen pystyy tuottamaan. <3
Tsemppiä kovasti! Erittäin hankala kyllä tuo pureminen, se sattuu niin hirveästi ja tulee aina niin puskista, että ihan hirveää. Toivottavasti se jää pois pian ja pikkuhiljaa saat luottoa taas hommaan ja nännit paranemaan. Ja jos ei niin sitten yhtä hyvä on vieroittaa ja antaa sit maito muuten ja nauttia läheisyydestä. Varmasti lähiajat näyttävät mikä on paras ratkaisu ja kävi miten kävit olet paras äiti lapsellesi <3
VastaaPoistaNiinpä, pureminen tulee aina niin yllättäen. Nyt olen yrittänyt ennakoida sitä katsomalla tosi tarkasti vauvan suuta alapuolelta päin ja laittamalla sormen heti väliin jos näyttää vaaralliselta, heh. Joku vaihe vaavilla kyllä nyt on, kun tuo syöminen on muutenkin vähän sellaista venkoilevaa ja kiukuttelevaista.
PoistaJa läheisyyttä joo toki saa milloin vaan ja ilmankin tissimaitoa on ihania yhteisiä hetkiä. :)
Kiitos kauniista sanoistasi vieroituksen suhteen ja muutenkin. Tuli hyvä mieli lämpimästä kannustuksesta ja tuesta. <3 <3
Oi mokomaa, piraijaksiko hän päätti ruveta. Jos pureminen jatkuu ni siinä varmaan käy mielessä ainakin yösyöttöjen lopettaminen. Pelottavaahan se on tissiä tarjota terävähampaiselle pikkupurijalle. Toivottavasti tämä on vaan vaihe ja menee ohi! Tsemppiä teille <3
VastaaPoistaOlenkin tainnut pelätä niin, että heruminenkin on hidastunut. Nyt olen yrittänyt tsempata rentoutumisessa ja pelon unohtamisessa imetyksen aikana. Yrittänyt ajatella vain kaikkea ihanaa ja katsella vauvaa ihan kunnolla. :D Nyt on pari päivää mennyt aika hyvin eikä varsinaisia puremisia ole tullut!
PoistaKiitos kun mainitsit tuon yöimetyksen lopettamisen! Minullekin tuli heti se mieleen. Jostain kumman syystä vain ajattelin, että eihän se auta tässä tilanteessa. Mutta tottakai se auttaisi jos pureminen jatkuu. Ei tarvitsisi öisin pelätä haukkaisua ja päivisin imettäminen on helpompaa kun näkee lapsen suun ym. Jospa tämä tästä menisi ohi. :)
Pari edellistä päivää on mennyt nyt siis aika hyvin. Päiväsaikaan puremisia ei ole tullut. Jipii! Olen riemuinnut jokaisesta onnistuneesta syötöstä!
VastaaPoistaEn ole enää pumpannut vaan ottanut riskin. En ole tarjonnut rintaa jatkuvasti vaan aina unien jälkeen ja soseruokailuja ennen. Selkeyttänyt näin meidän ruokarytmiä, joka oli ennen ehkä vähän vaihteleva.
Olen yrittänyt saada maitoa herumaan nopeammin, koska nielemisen aikana ei voi purra. Heruminen on nimittäin hidastunut. Olen syöttänyt vain paremmasta rinnasta, josta vauva tykkää muutenkin enemmän. Vauva nimittäin yritti raapia hampaitaan siihen huonompaan rintaan toissayönä ja se puoli on muutenkin ollut epäsuosiossa koko imetystaipaleen ajan.
Olen saanut asiaan liittyen paljon tukea teiltä, kommentoijat, sekä parilta ystävältä, jotka ovat kertoneet omia kokemuksiaan. En enää murehdi sitä, saako vauva riittävästi maitoa. Uskon, että syöttöjä tulee riittävästi ja jos ei tule, se näkyy neuvolan puntarissa kuukauden päästä. Aiemminkin voi mennä punnitsemaan ja mittailemaan vauvaa, jos asia vaivaa. Mies on siirtynyt nukkumaan yläkerran aulahuoneeseen, josta pystyy hoitamaan esikoisen öiset heräilyt paremmin. Näin minä ja vauva emme herää niin usein esikoisen vaatimuksiin eikä minun tarvitse nukuttaa kuopusta uudelleen maidon avulla.
Kyllä yöimetyksen lopettaminen houkuttelisi minua vähän, mutta katsotaan nyt tässä rauhassa ensin.
Tässä koko puremisasiassa karuinta on ehkä ollut se, että kaikki on tapahtunut niin nopeasti. Kun on onnistunut imettämään puolisen vuotta ilman suurempia haasteita, niin sitä ei oikein uskoisi, että mikään voi mennä enää pieleen. Ajattelee, että näinhän tämä tästä jatkuu ja loppuu sitten kun haluan tai lapsi niin haluaa. Mutta hupsista keikkaa, aina voikin tulla niitä kuuluisia Vaiheita!
Itse en nyt soittanut ainakaan vielä Imetystukiäidille kysyäkseni neuvoja, kun nämä pari päivää on menneet kuitenkin näin hyvin. Ja olen googletellut ja saanut hyviä vinkkejä ystäviltä.
Jos joku kamppailee imetysasioissa, imetystukiäiteihin saa yhteyden puhelimitse tai facebookissa. Lisää voi lukea esimerkiksi täältä: https://imetys.fi/imetystukipuhelin/
Ja kommentoikaa toki edelleen tänne tästä aiheesta, mielelläni kuulen lisää! Tämä oli nyt vain tällainen välikatsaus meidän tilanteeseen. :)
Moikka! Meillä myös 7kk ikäisenä ruvettiin teroittamalla hampaita minuun, joten imetys tapahtui vain toisesta rinnasta. Mitään kumeja ym ei suostunut/osannut käyttää. Yö imetys jäikin silloin pois. Meillä mies siirtyi kuopuksen kanssa nukkumaan ja minä esikoisen. Esikoinen kun tarvitsee yöllä joskus unikaveria. Rupesin antamaan silloin myös korviketta ja heti kun hapanmaitotuotteet sai ottaa kuvioihin, niin niitä, koska en usko kuopuksen saaneen riittävästi maitoa vain minusta. Pumppaamalla en saanut yhtään tulosta. Mutta kaikesta puremisesta ja häsläämisestä huolimatta onnistuin imettämään sinne vuoden ikään asti. Jeee!! Joten kyllä sinäkin pystyt!! Ja muista kuunnella omaa kehoasi, jos tuntuu pahalta, niin on muitakin vaihtoehtoja kuin imetys. Ole ylpeä siitä että olet jo näinkin kauan pystynyt imettään! -maria
VastaaPoistaJoo se on kyllä jännä että toinen rinta voi olla niin erilainen lapselle, että sitä puree herkemmin eikä huoli edes aina. Käytännössä minäkin ihan tissipuoli olen ollut jo aika pitkään ja tästä syystä toinen rinta on paljon isompikin kuin toinen. Välillä toinen alkaa vuotaa itsekseen ja silloin sekin yleensä huolitaan. :D
PoistaViime yö meni taas hyvin! Tosin vauva söi neljä kertaa ja se on minusta jo vähän liikaa. Maitomäärätkään ei vaikuta kovin suurilta ja luulen niiden vähentyneen hiljattain. Tai siis herumisen kesto on ehkä lyhentynyt eikä vauva jaksa odotella toista herumista kun siinä k-e-s-t-ä-ä. Houkuttaisi kyllä tuo yöimetys lopettaa.. hmm..
Mäkin odotan että saa antaa hapanmaitotuotteita. Esikoisellekin niitä annettiin reilusti samasta syystä ja ne helpottaa heti. Rahkasta esim. tuli ihan tytön suosikki silloin.
Korvikettakin olen miettinyt ja varmaan kokeilen tässä joku päivä, että olisiko imetyksen lisäksi vielä sellaisen nälkä. Pissavaippa esim. tänä aamuna ei ollut järin suuri..
Kiitos kun kerroit kokemuksesi! Näistä on tosi paljon hyötyä. <3
Tai siis neljä imetystä yössä on ihan jees, mutta meillä on ollut aika yleinen se kolmen syötön yö, ja pienempänä välillä jopa kahden. Ja muuten todella hyväuninen vauva ollut koko ikänsä. Eli uskoisin, että voisi nukkua pitempiäkin jaksoja. Kaikki on toki suhteellista. Esikoisen aikana olisin ollut todella tyytyväinen neljästä herätyksestä! :D
PoistaVoih, meillä auttoi aika tuohon, toivotaan että teidän vauva pian unohtaa puremisen ja keskittyy syömiseen! Meillä auttoi esikoisen kanssa myös se, että pidin sormea rinnalla aivan vauvan suun vieressä ja heti kun vaikutti siltä, että vauva meinaa nappasta, työnsin sormen vauvan suuhun ja otin iskut vastaan sormella.
VastaaPoistaJoo mäkin oon tehnyt ihan samalla tavalla. Sormi valmiina menemään väliin. :) Saas nähdä mihin päin tämä nyt kehittyy. Peukut pystyyn että ei enää tule puraisuja!
PoistaEi edelleenkään enempää puremisia, jes! Syy herumisen hitaudellekin selvisi: menkat! Plääh, sanon minä, mutta kaipa se pitäisi olla tyytyväinen, että keho palautuu. Ei vaan millään olisi jaksanut nyt vielä lähteä siihen hommaan kun nyt on päässyt niin helpolla. Heh.
VastaaPoista